Avaus äkkiä alta pois ja unholaan

Onneksi ensi viikolla on mahdollisuus unohtaa perinteisen huono kesäkauden avaus. Menin Tampereelle nöyrästi C-luokkaan. Osasin odottaa kehnoutta etenkin syötön saralla, mutta en täydellistä pokien kolistelua toisella kierroksella. 

Ensin kohtasin Mikko Kostamovaaran, 42v. Mikolla oli ihan ok kosketus palloon, mutta hän ei viitsinyt pidempään palloiluun venyä. Pallot päättyivät Mikon virheeseen melko rauhallisella pallojen palauttamisellani. Kämmen oli hänellä hieman matalalta lyöty ja lopulta Mikko alkoi palautteleen vain alakierteitä, jotka ei kuitenkaan vaikeuksia aiheuttanut. Pääsin helposti selvään johtoon, kun Mikko ei saanut peräkkäisiä onnistumia. 6-0 eka erä ja loppukin oli kosmetiikka 6-2. Itselläni oli ongelmia vain syötössä kirkasta taivasta vasten, mutta sain sen sisään riittävästi. 

Toisen kierroksen pelissä olikin jo kovempi vastus, Antto Kajava, 35v. Oma valmistautumiseni osoittautui heikoksi. Oluella sammutettu chilipurilainen ei tuntunut la aamulla, mutta illan matsissa tenniksen lahjomattomuuden tuntee, kun laskee vain epäpuhtaat osumat. Viimeistään sitten kun tajuaa heikon vireensä, korruptoituu asenne ja pallo ei kuole sitten tyhjiltäkään.

Antolla oli toki varma, joskin hieman kulmikas tekniikka. Hänellä oli varmat peruslyönnit, mutta kämmen oli passivisempi, joten kämmenkrossi sopi hyvin taktiikaksi. Ainoa vika siinä oli, että rallit päättyivät ennen pitkää virheeseeni. Syöttöni oli entistä enemmän epävireessä ja kaksareita tuli. Pelit olivat kuitenkin kohtuu tasaisia, mutta pelipallot meni kaikki Antolle 6-muna ekassa erässä. 

Toisessa erässä päätin ruveta taistelemaan ja olin päästä johtoon. Seuraavaksi olin jo taas epätoivoinen, kun virettä ei löytynyt ja olin 0-3 tappiolla. Myös onni tuntui olevan Anton puolella tässä vaiheessa ja tappion tunteita oli mahdoton välttää. Laitoin viimeisen kaikki-tai-ei-mitään -vaihteen päälle ja pääsin 2-3-kavennukseen. Pelini ei kuitenkaan riittävästi parantunut varmaa vastusta vastaan. Varmatkin verkkotilanteen hoidin ylimielisesti virheillen, mikä viimeistään katkaisi taisteluni. ESitykseni oli varmasti huonoin vuoteen ja toivottavasti tämän kesän pohjanoteeraus. 6-3 turpaan ja äkkiä takas Espooseen.  Reissun kohokohtia: Pyynikki ja Särkänniemi, tosin vain katsojan roolissa. 

Työkalu

Tennishän ei ole varusteurheilua, kunhan ne ovat kunnossa. Työkalusta tärkein on oma kroppa, jonka peruskunnosta voin olla ikäisekseni tyytyväinen. Varsinkin kun vähensin hyppimis- ja kontaktilajeja, on polvet kiitelleet.

Viimeisen puolen vuoden aikana on myös treenaamisessani tapahtunut lievä muutos muutettuani töiden perässä Espooseen. Treenaamiseen käyttämäni aika on lievästi vähentynyt, mutta laatu ja teho on ilmeisesti parantunut. Siitä kertoo sekä tennismenestys, että hämmentävän hyvä kuntotesti.

Työapaikkani järjesti kehonkoostumusmittauksen ja pyöräergometritestin maksimi hapenkulutuksen arvioimiseen. Kuntopyörällä poljettiin 2 min välein raskastuvaa vastusta vastaan muistaakseni  n. 60 kier/min vauhtia, kunnes paukut loppuvat, eli maitohappo ottaa ylivallan reisissä.

Paransin minuutilla syksyn tulostani, jota järjestäjä väitti talven selväksi ennätykseksi firmassaan. Pulssini pysyi myös hieman alempana saman suorituksen aikana maksimin muodostuessa 174 lyöntiin. Alla syksyn ja kevään suoritusten tulokset kuvaajassa ja maksimi lukuarvot keväältä.

Kehonkoostumus mitattiin kämmeniin ja jalkapohjiin mitattavilla vastuksilla. Siinä yllätyksenä tuli rasvaprosentin laskeminen n. 3 %-yksiköllä, ilman että paino oli muuttunut miksikään.

Harrastuksieni epäsymmetrisyydestä kertoo mm. oikean jalan lihasten määrä, joka oli puoli kiloa vasenta suurempi. Vasemmassa kädessä taas majailee 200g rasvaa oikeaa kättä enemmän.

Testistä innostuneena varmaan otin yliannoksen teräsmiehisyyttä eilen. Helsinki City Runin lämmittelyksi kaveri ylipuhui minut tuuraamaan sisäbiitsin SM-osakilpailuun Salmisaaren upottavalle sannalle. Viiden erän ponnistelun ja pasta-annoksen jälkeen juokseminen tuntui ihan hyvältä idealta ensimmäisen kympin verran. Sitten muutuin vastaantulijan rooliin, mutten luovuttanut. Reidet huusi puolitoistatuntia hoosiannaa ja yhä paksunevat trikookintut menivät ohi oikealta ja vasemmalta. Hiihdin maaliin nöyrällä askelpituudella nautittuani lähes 2.5h aurinkoisesta la-lenkistä kannustusten saattelemana. LOL

SIsäkausi nippuun lyhyemmällä kaavalla

Kaarinan ja Turun kisoissa oli tullut sen verran helppoa menestystä viime kisoissa, että B oli houkuttelevampi luokka päättää sisäkausi aluemestaruuskisoissa. Arpa ei vaan ollut kovin suosiollinen, kun lopullinen voittaja Noah Johansen, 15v, tuli vastustajaksi.

Muistin nähneeni sen verran Noahin pelejä ja nelurissakin olin kerran kohdannut, että tiesin taitavalla pojalla olevan heikkouksiakin. Ne olivat rysty ja pääkopan toiminta. Hänpä oli vielä vaihtanut kai yhden käden rystyn kahdeksi, joten sinne olisi pitänyt saada pidempiä palloralleja. Noah ei myöskään kunnioittanut taktiikkaani pitää pallorallit pidempinä, vaan vaihteli ratkaisujaan koko ajan. Rystyltä saattoi tulla lyhyttä ja pitkää slaissia ja yläkierrettä. Lisäksi Noah haki nopeana kaikki pallot, kun itse pääsin hyökkäämään.

Oma pelini kulki oikeastaan ihan hyvin pallorallien lyhyyteen nähden. Syöttöni ei nyt ollut parhaimmillaan, mutta aivan kohtuullisella tasolla sain vaikeuksiakin vastaanottajalle. Noahin alakierteet houkuttelivat minua verkollekin, josta olisi pitänyt haastaa hänet paremmilla tehoilla. Noah oli tasaisissa peleissä niskan päällä, sillä hän vei ratkaisupalllot ja erän 6-1.

Toisessakaan erässä en johtoon päässyt, mikä olisi voinut kirvoittaa kaverista enemmän hermostumisen merkkejä. Pääsin kuitenkin hyvätasoisella pelillä 3 geimin päähän, eli 6-3.

Valitettavasti ottelusta ei tullut suunniteltua väsytystaistoa, vaan Noah piti pallorallit lyhyenä. Voin olla kuitenkin tyytyväinen, että pääsin hyvälle tasolle parempaa vastustajaa vastaan.

Sisäkausi oli muutenkin kiva päättää sellaisella fiiliksellä, että varmuus on kasvanut kaikilla osa-alueilla, eikä kaamoksen syöttöongelmatkaan enää vaivannut viimeisissä turnauksissa. Muutenkin treenaukseni on varmaan parantunut laadussa. Olen töiden takia päässyt ajallisesti vähemmän pelaamaan tennistä, mutta olen keskittynyt ja lämmitellyt treeneihin paremmin. Lisäksi luulen että 1-2 kertaa viikossa puolituntinen Talin palloseinää vastaan on lisännyt pallotuntumaani ja vähentänyt huonoja osumia. Myös Talin hallisarja on tutustuttanut minut moneen uuteen hyvään vastukseen, mikä on luonnollisesti lisännyt kilpailutaitojani. Toivottavasti massakausi ei katkaise kehitystä, vaikka en luultavasti pääse näin paljon kisailemaan kesällä.

Kengät ja lajit

Tennis syö kenkiä. Olen pelannut uusimilla Prince Rebel -kengillä, “markkinoiden kestävin pohja” kaikki tosimatsini marraskuun lopun jälkeen, arviolta 50 tuntia. Isovarpaan kohdat kuluvat eniten:

Juoksukenkinä käytän Asicseja, koska ne sopivat kapealestisinä jalkaani kuin sukka. Juoksussa ei tule laahattua kenkiä pohjia vaan ne toimivat vielä arviolta 400 juoksutunnin jälkeen. Pohjassa näkyy vain alipronaation aiheuttama kuluma.

Syötön paluu

Nyökkiön Aktia-Areenalle Länsi-Espoossa lähdin ykkössijoitettuna C-luokkaa valloittamaan ja titteli tuli lähes kauneusvirheittä. Erityisesti syöttöpeliini sain olla tyytyväinen kaikissa neljässä matsissani, mikä ilahduttaa suuresti.

Ekan kierroksen verryttelyyn sain vastaani 12-v Mikael Martikaisen. Vielä pienikokoinen jannu ei vakavasti haastanut minua, vaikka hän 2 ja 3 peliä taisi jopa viedäkin. Mikaelilla oli ihan varman oloiset peruslyönnit, mutta ero tuli luonnollisesti syötössä, verkolla ja liikkuvuudessa. Oma syöttöpelini lähti heti alusta hyvällä prosentilla käyntiin, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä pitkistäkin palloralleista huolimatta.

Toisella kierroksella odotin jo jännittävämpää matsia, sillä ensimmäistä kertaa kohtasin aikuisen naisen miesten sarjassa! Kati Saariniemellä, 42v, oli pallotuntuma kohdallaan. Peruslyönneissä oli kuitenkin niin omituisen vähäiset kierteet, että jo pallottelu tuotti haastetta. Tämä matalaan palloon lyöminen vähäisellä kierteellä olisi pitäbyt vihjata taktiikasta, jossa ei yläkierteistä tykätä, kuten yleensä veteraanitenniksessä.

Ajattelin hoitavani vastukseni liikuttelemalla häntä varmasti ympäri kenttää, mutta Kati osoittautui hyvin pallovarmaksi neppailijaksi. Alun johtoni jälkeen hän taisi tulla 3-3-tasoihin. Helpot virheet yläkierteissäni kuitenkin saivat kuitenkin mint välttelemään alakierrrepallottelua viimeiseen asti ja rennot yläikierteet toivat hämmästyttävän hyvin vaikeuksia vastustajalle. Junnulyöjäthän olisivat hakanneet näihin palloihin iloisesti pisteitä. Lisäksi kun kova ja kierretty syöttöni vaikutti myös varsin harvinaiselta kokemukselta Katille, sain sillä paljon pisteitä. Katin heikkouksia oli siis korkeat osumakohdat. Lisäksi syötössä oli heiton kanssa ongelmia ja osumakohta aivan liikaa oikealla. Voitin ekan erän 6-4 ja toinen pysyi paremmin hallussa taktiikan äkättyäni: 6-2.

Sunnuntaiaamun semifinaalista tuli varsinainen näytös lyhyistä yöunista huolimatta. Matsi pysyi täysin hallussani. Kaikki osa-alueet sujuivat hyvällä itseluottamuksella, joka juontui ehkä parhaasta syöttöpelistäni koskaan. Vastustajani Pasi Mustonen, 42v., yritti päästä peliin mukaan hakemalla kämmenpommeja, mutta hänen varmuus ei ainakaan tänään riittänyt alkuunkaan. Oma taktiikkani oli antaa vaihtelevia palautuksia hänen heikolle rystylleen ja varoa kämmenkiertoa sekä hakata kovemmin avautuvaan kämmenkulmaan. Homma toimi upeasti ja verkolla viimeistely oli hauskaa onnistuessaan. 6-0 ja kosmeettisempi 6-2 hoitui reilussa tunnissa.

Pelasimme finaalin pian sen jälkeen, koska jokin uskonnollinen juhla esti tankkausliikkeiden aukiolon lähiseudulla. Niko Keinosella, 34v, oli pidempi semi alla, eikä hän näyttänyt välittävän energiantankkauksesta, joten ounastelin oman kuntoni kestävän paremmin finaalin. Väärä luulo. Nikon kulmikkaan näköinen lyöntityyli ja syöttö olivat myös nähtyä varmempia ja matsista tuli pitkä.

Alku tuntui helpolta, kun rystykrossailin Nikon heikommalle rystylle. 3-0 ja 5-2-johdon jälkeen kävin heti eräpalloissa ja omassa syötössäni vielä 5-4-tilanteessa. Yhteensä taisin hävitä ainakin 7 eräpalloani. Niko ei jännittänyt tiukkoja tilanteita vaan pelasi vapautuneesti. En minäkään varsinaisesti kipsannut, mutta varmistelin liikaa. Niko käytti ainoan eräpallonsa tiebreikissa luvuin 7-1.

Olin pikkuhiljaa tajunnut, että Niko on varma lyömään, eikä slaissit sekoita hänen rystyään. Tunsin kuitenkin, että peruspallottelu on minun hallussani, joten aloin lisäämään  kulmien välistä juoksutusta yläkierteillä. Lisäksi kun syöttöpelini oli selvästi tehokkaampaa, alkoi matsi kääntyä uudestaan minulle. Niko tuli vielä 2-2-tasoihin, jolloin hermoilin pelini kanssa. Vein kuitenkin loppumatsia paremmilla peruslyönneilläni, joita tosin Niko haki kulmista ilman väsymisen häivää. Erityisesti lisäsin rystyäni viivaa pitkin, mistä ammensin mukavia läpilyöntejäkin. Homma oli raskasta, mutta pysyi hallussa luvuin 6-2, 6-2, 2,5h taiston jälkeen. Hyvätasoinen turnausvoitto on kuitenkin balsamia turtuneille reisille.

Kadonnutta syöttöä etsimässä kuplasta

Meilahdessa tuli kisattua siedettävä C-luokka. Syöttö junnaa edelleen rytmittömästi verkossa. Kuplan pimeä sisäkatto olkoon tällä kertaa riittävä häiriötekijä järkyttämään syöttöni feng shui -virtoja.

Aluksi jouduin pieksemään 12-vuotiasta taitoniekkaa nimeltä August Ehrnrooth. Olin hyvällä asenteella liikenteessä, vaikka ounastelin, että kaveri on selvissä ongelmissa jo syöttöni kanssa lyhyen mittansa vuoksi. Ykköseni ei alkanut toimimaan ja lisäksi junnu taisi palauttaa kaikki ruutuun osuneet syöttöni (!). Ensimmäisessä erässä liikuttelin poikaa kulmiin, mutta aika varovasti ja pallot venyivät yllättävän pitkiksi. Augustilla oli hyvät peruslyönnit, eikä painostamisen kohdetta ollut. Tietysti verkkopeli on vaikeata lyhyelle kaverille. Kokemuksellani taisin viedä pelipallot ja ekan erän 6-0.

Toisessa erässä August kokeili välillä roikkupallotteluakin, mutta en osoittanut kärsivällisyyden puutetta. Hän meni kuitenkin 1-0 ja 40-15-johtoon, ennenkuin osoitin marssijärjestyksen voittamalla loput pelit, 6-1. Hyväkäytöksinen kaveri, josta voisimme kuulla vielä!

Toisella kierroksella pääsin kohtaamaan vanhan futiskaverini Turusta, Juho Lehtimäen, 28v. Juhon pelityyli on kuin mies itsekin; äärimmäisen miellyttävä vastustajalle. Rentoja ja puhtaita yläkierteitä, muttei kovin vaarallisia. Lisäksi hänen rystynsä oli virheilevä. Nopeat jalat ja hitaat lyönnit molemmissa päissä takasivat miellyttävän bollaussession, joka pysyi minun hallussa koko ajan. Syöttöni ei sensijaan toiminut taaskaan. Yksi virhe sen suhteen oli liian pitkä vaihtopenkillä istuskelu ja rupattelu, mikä ei paranna sen jälkeistä syöttöpeliä. 6-2 ja 6-3 taisivat olla luvut.

Kolmannella kierroksella tuli revanssia yrittämään Dennis Arnold, 16v. Denniksen kyvyistä kertoo B-luokan turnausvoitto Helsingissä minulle helmikuussa koetun selvän tappion jälkeen. Dennisin lyönnit ovat kovat ja kierretyt, mutta huonoja osumia tulee melko usein. Lisäksi yhdelle kädelle vaihdettu rysty on vielä heikompi ja korvautuu usein hyvällä slaissilla. Lyöntikisaan ei tämän nopeankin kaverin kanssa kannattanut minun lyönneillä lähteä, vaan sekoituspuuhiin. Suurin ero kuitenkin viimekertaiseen kohtaamiseemme oli tehokkaan syötön vaihtuminen vastustajan aseeksi.

Aloitussyöttövuoroa pelasimme kai 15min ennenkuin Dennis piti sen. Sen jälkeen Dennisin virheilyt hyökkäyksessä piti pelit tasaisina, mutta hän vei  kaikki kuusi. Erä oli toisen vartin jälkeen 6-0.

Toisessa erässä aloin vihdoin saada omallakin syötöllä jotain aikaan. Painostin paljon Dennisin rystyä, josta ei hitaillakaan palautuksilla tullut juuri painostavia hyökkäyksiä. Sensijaan rystyslaissiralleja pelasimme välillä pidempäänkin. Hänen hyvät, kovat syöttönsä rystylleni ei tuottaneet kauheasti ongelmia, koska hän ei tullut ikinä syötöstä verkolle. Palautin nimittäin syötön aina alakierteellä hänen rystylleen. Erää mentiin tasatahdissa 5-4- ja jopa 40-0-johtooni syötölläni. Olin aika varma, että mennään kolmanteen, mutta Dennisillä ei maila värissyt viidessä seuraavassa pallossa. Vain yksi ylitse karkaama smashini jäi harmittamaan eräpalloissani. Dennis vei ansaitusti 7-5 toisen erän. Myös hänen ja hänen valmentajansa kanssa oli varsin kivaa rupatella karvapallon maailmasta.

Nousujohteista painia syötön kanssa

Uskalsin kohdistaa itselleni selvät ennakkosuosikin paineet Turun C-luokkaan. Sen verran heikkoa oli osanotto C-D-luokassa, että ne yhdistettiin ja lisäksi C-luokan kärkipään vastuksia ei näyttänyt lähteneen haastaan minua. Samaan aikaan esim. Tampereella C-luokassa kisasi 38 pelaajaa, kun täällä oli yhteensä tusina molemmissa mutasarjoissa.

Pelasin turnauksessa kuusi helpohkoa voittoerää lukemin 6-2, paitsi yksi oli 6-3. Pelini pysyi kaikilta osa-alueelta hyvänä syöttöä lukuunottamatta.

Ensimmäisessä ottelussa Pekka Marttilaa, 17v, vastaan hän sai paremmin lyöntiä kenttään viime kohtaamisemme läpihuudon jälkeen. Pekka sai itseasiassa rystynsä varsin hyvään kuosiin. Kämmenessä ja liikkumisessa oli sensijaan puutteita, jotka oli hyödynnettävissä. Omassa pelissäni syöttö oli käsittämättömän rytmitöntä, mihin selitykseksi en keksi muuta kuin vaihtelevan ylösheiton. Pakotin kuitenkin syötön ruutuun kyllin usein, ettei se pänninyt liikaa. Sain kuitenkin itseluottamusta syötön sijaan oikea-aikaisesta ja tehokkaasta viimeistelyistä verkolta. 62, 62.

Seuraava kierros oli muutaman tunnin kuluttua, joten oli hyvä selvitä ekasta rasituksetta. En tiedä, mistä sain tunteen, että mailani kahva oli liian pieni ja lisäsin kerroksen overgrippiä. Maila tuntui paremmalta, mutta syöttö tuntui edelleen varsin vieraalta liikesarjalta ottelussa Felix Lemistä, 16v, vastaan. Felixillä oli jo ihan vaarallisen oloiset lyönnit, mutta lopulta liian hasardi taktiikka. Hän syötti ykkösen varsin kovaa ja vei ensimmäisen pelin ilman palloralleja. Felixin kämmen oli melko kova ja painostin enimmäkseen rystyä. Tulin 2-2-tasoihin ja porhalsin ohi yllättävän helposti erävoittoon.

Toisessa erässä Felix taisi aloittaa 2-0-johdollakin. Pallorallit pitenivät varsinkin rystykrossien osalta. Homma tuntui kuitenkin olevan hallussa, kun en kokenut vaikeita hetkiä peruspelissäni. 6-3 ja finaaliin.

Sunnuntaiaamun matsiin valmistauduin perusteellisesti lämmittelemällä kolme varttia unihiekkoja pois nivelistä. Vastassani oli Toni Karonen, 19v, jolle olin hävinnyt ainoan kohtaamiseni todella masentavaan tyyliin. Tällä kertaa en lähtisi haastamaan hänen nopeuttaan, vaan rikkomaan jo valmiiksi roiskivan lyöntityylin. Tonin kaikki lyönnit lähtevät varsin suorin jaloin, mutta nopeiden jalkojensa liikkeestä hän saattaa lyödä palloa jopa paremmin kuin paikalta. Tonin syöttö oli myös vaihteva, mutta kierteetön, jolloin hänen syöttövuoronsa kääntyi minun edukseni.

Lisäksi, kun sain oman syöttöni loksahtaan uomiinsa, oli finaali täysin minun hallussa yllättävästä 0-2-alusta huolimatta. Vaihtelin lyöntini tempoa ja kierrettä, mutta Toni ei säästellyt golffityylin avauksissaan ollenkaan. Voitin kymmenen seuraavaa peliä helpohkosti Tonin painiessa todella syvällä psyykkeensä kanssa. Toisen erän 4-0-tilanteessa yllyin hakemaan vähän enemmän nautintoa hyökkäämällä. Toni sai samalla ykkösiä ruutuun ja mursi minut perään. Paluu juoneen tapahtui kuitenkin välittömästi ja finaalikin oli ohi reilussa tunnissa minun täydellisessä komennossa. Pääsinpä päättään matsin vielä hyvään lentolyöntiin, mikä ilahduttavasti muistutti tämänkin osa-alueen parantuneen.

Viimeisessä matsissa minulla toimi kaikki osa-alueet, mihin voin olla iloinen. Toki vastustajan huonohko päiväkin auttoi asiaa. Iloisinta oli kuitenkin syöttöpelini paluu. Ykköseni napsahteli ruutuun arviolta 70%:sesti, mikä lisäsi iiseluottamustani enemmän kuin suoria pisteitä.

Kaikki kolme voittoani tuottivat pisteitä selkeästi alle keskiarvoni, joten pistejärjestelmässä on enemmän vikaa kuin vastustajissani.