Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2005

Joulupukkina Hesassa

Parhaimman 18-vuotissyntymäpäivälahjan Tero Tervahartialalle taisin antaa minä hävitessäni hänelle tiukan, n. kaksituntisen matsin, sillä hän tarjosi minulle karvaan kalkin kyytipojaksi keskioluen. Syitä tähän tappioon voidaan keksiä uusista olosuhteista, vastustajan ikävästä pelityylistä ja edellisillan ilmasen viinan pirskeistä, mutta peiliin on silti katsottava rankasti.
 
Kolmesta pelaamastani kovakentän matsistani uskallan jo päätellä etten osaa sitä. En saa peruslyöntipeliäni kulkemaan kuin kovaa yläkierrettä lyövää vastaan. Tämä matsi oli aivan samanlaista jännitystä varsinkin kämmenlyönnissä kuin Hokkasen tyttöä vastaan. En uskaltanut lyödä kämmenpuolelta kertaakaan voimakkaasti koko matsissa, vaan nojailin sen kanssa taaksepäin ja rukoilin että se pysyisi ruudussa. Hassua on että huomasin tämän jo lämmittelyssä. Matsin aikana tätä virettä en vaan pysty korjaamaan.
 
Vastustaja ei kuulunut sarjaan ’lahjakkaat hyvin lyövät junnut’ vaan hän löi suhteellisen hiljaista ja matalaa peruslyöntiä molemmilta puolin virheillä höystettynä. Minun juoksuttamiseen hänen lyönneistä ei ollut, koska en rasittunut tästä ottelusta juurikaan sen pituudesta huolimatta.  Jaloista nuori mies laiskotteli niin, että joutui usein lyömään suoraan pompusta. Vasurin syötöt olivat mulle vähän vaikeita, mutta pehmeinä ne eivät ässiä aiheuttaneet. Tero nousi mielellään myös verkolle, mistä hän ei liikaa onnistunut ratkaiseen. Tosin oma verkkonousuonnistumiseni, nolla, kalpenee loistavasti hänelle. Koska molemmat tappeli helppojen virheiden parissa, pelin on täytynyt näyttää rumalta.
 
Omassa pelissäni ei toiminut kuin vanha kunnon rysty. Tällä kertaa sarja "joko syöttö tai peruspeli" meni poikki syötönkin ailahdellessa. Kaksareita tuli liikaa ja ykkönen oli hyvä vain muutamissa geimeissä. Lentopelistä ei kannata puhuakaan. Itse ottelussa ei juuri juonta ollut. Molemmilta tasaisen huonoa. 3-6, 6-4, 4-6 olivat luvut, jotka olisivat voineet kääntyä kummalle vain.. luotin itseeni, koska vastus vaikutti kokemattomalta, mutta tällä kertaa näin. Harmittaa, koska olisin halunnut päättää tämän turnauksen kuten edellisen, tasalaatuisesti lyövää c-luokan pelaajaa vastaan, jolloin olisin luultavasti päässyt itsekin ns. nautinnollisen tenniksen makuun.  
Finland TennisKlubin halli oli muuten ylipainekupla plexipavella höystettynä. Valot ei päässeet häikäisemään lobeissa. Tummaa kattoa vasten palloa kun ei meinannut erottaa ollenkaan. Taka-alueen ahtauskin pääsi häiritsemään kerran mailani osuessa takaseinään, vaikka vastus ei lyönyt ollenkaan ns. kuupalloja.
 
Tästä jatketaan en tiedä koska. Massakautta odotellessa voisi kokeilla treenata vaikkapa uutta syöttöä viemällä maila etukautta ylös. Joulupukilta toivoisin taas pitkästä aikaa tenniksen treenaamiselle ominaista ahaa-elämystä jollain lukuisista heikoista piirteistäni.