Innolla odottamani massatenniskausi alkoi osaltani Espoon Tapiolassa opiskelijoiden SM-tapahtuman merkeissä. Loistavat kelit ja hyvät kentät takasivat rennon meiningin lisänä mainion turnauksen puitteet.
Ensimmäinen otteluni Johan Grahnia (opiskelija-ikäinen) vastaan meni odotetusti uusiin olosuhteisiin tutustuessa. Vastustaja tuntui olevan vielä enemmän talviterässä, sillä hänen peruslyönnit tuntuivat lähtevän mihin sattuu. Kova kämmen tuli varsinkin erikoisilla kierteillä. Niinpä minäkään en päässyt peruslyöntivireeseen. Alun yritin pitää palloa vain elossa ja pääsin kaverin virheillä helposti 3-0 johtoon. Sitten luulin kykeneväni jopa dominoimaan peliä, mutta tein paljon virheitä. Vanha kunnon kämmenlyönnin "jännityskin" palasi kuvioon ja, hups, olin 4-3 tappiolla. Loppuerä meni melkoisella jännityksellä palloja hitaasti palauttaessa. Varsinkin myötätuulen puolelta tuntui pallot usein karkaavan yli. Erän niukka voitto 7-5 katkaisi vastustajan peli-innon lopullisesti ja loppumatsi tuli mulle puhtaasti. Syöttö kirkasta taivasta vasten oli odotetusti hankalaa hallikauden jälkeen ja sillä en saanut montaa pistettä.
Toinen matsi olikin sitten melkoista massakentän ruuvia. Ensimmäistä kertaa sain vastaani hyvin samantyylisen pelaajan kuin itsekin. Janne Vaittinen (23) löi kaunista yläkierrettä molemmilta puolin, mutta ei kovaa. Tekniikka oli hänellä kunnossa kaikissa lyönneissä. Ekan erän juoni selivisi aika äkkiä: yläkierretahkoamista rystykulmasta toiseen, mikä sopi minulle varsin hyvin. Vaihtelua toi minun sillointällöin viljelemät rystyalakierteet, kämmenvirheet ja vittumaiset kuupallo-osumat takaviivalle. Erä meni tasatahtiin ja pääsin jopa syöttään erävoitosta. Koko matsin huonontunut syöttöni kuitenkin petti minut ja hävisin erän 5-7. Ykkössyöttö oli jostain syystä koko ajan verkossa tai kierteettömänä yli. Pelkästään raittiin ilman myrkytystä ei voi syyttää varmaan alle 30% ykkössyötön osumisesta ja lukuisista kaksareista. Pallon ylösheittokin oli kunnossa, joten ehkä viikolla vaivannut ristiselkä saattoi alitajuisesti säteillä karvapallon rataan. Vaikea sanoa, mutta toivottavasti syöttö/selkä paranee. Tai sitten vain vaihdan ykkösen kierteellisempään kakkossyöttöön. Semmosellahan tuo Nadalkin taas voitti Federerin tänään
. Ei vaan toiminut mulla; Toisen erän tappiotilanteessa 2-3 vaihdoin nimittäin ykköseni kierteisemmäksi, mutta sitten hävisin suoraan 2-6. Ehkäpä yli tunnin mittainen ekan erän vääntö vei taisteluhaluni.

Syöttö sujui näissä matseissa huonoiten, mitä koskaan, vaikka talvella sain sen kuntoon. En kuitenkaan pelkää etteikö se ulkokauden jatkuessa palaisi hyväksi, kunhan totun taivastaustaan. Tekniikkavirhettä en nimittäin siinä tunnistanut. Lentopeli oli myöskin arkaa ja heikosti osuvaa, mikä tulee myös varmasti parantumaan. Tärkeintä oli, että kaikki peruslyöntini sain toimimaan lopulta hyvin ja tiedän että ne tuovat vielä tulosta massalla. Peruspelin sujuminen toi myös hyvän fiiliksen huolimatta tiukan matsin kääntymisestä vastustajalle.
Rento opiskelijatapahtuma houkutteli kilpailemaan myös mm. Björn Borgilta vaikuttavan puumailasankarin. Pelin aikana hän kuoriutui Rafael Nadaliksi järjestyksessä: puumailalle kyytiä, slipooveri pois, lahkeet pois, peruukki pois. Päivityksestä huolimatta myös komposiittimaila sai pian osumaa, kun peli ei tainnut sujua toivotusti. Seuraavana aamuna mies oli taas herännyt borgina valmiina muuttumaan massakenttien supersankariksi. Siinä oli asennetta!