Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2006

Järkyttävää Sohellusta

Lauantain kamppailuun valmistauduin perjantain iltakrapulassa lyömällä squashin pelaajaa vastaan alakierteisiin palloihin tavoitteenani tottua pelaamaan runsailla omilla virheillä. Ja sitä myös opittiin!
 
Toisen kierroksen vastustajani Juha Peippo oli varttuneempi kaveri mutta riittävän hyvä liikkuja. Odotin häneltä sekoittavaa pelityyliä, mutta oman pelitasoni täydellinen romahdus oli silti minulle melkoinen yllätys. Alussa minulla oli liiankin tuttu kummituskämmen päällä ja peliä pyöritin lähinnä rystyni voimin. Ykkössyöttöni ei kulkenut alussa, vaikka olosuhteet olivat hyvät Kailon kentällä. Verkko tuntui taas olevan korkeammalla kuin mihin olen yliopiston kentillä tottunut. (Verkko mitattiin oikean korkuiseksi ottelun jälkeen). Juha palautteli rystyltä alakierteitä ja kämmeneltä tuli välillä viuhuvampi yläkierre, mutta läpi hän ei lyönyt kuin pari kertaa. Eka erä meni nopeasti 6-1 kaverille, joka laittoi palloa kenttään. Itse en onnistunut ekassa erässä kertaakaan lyömään Hyvää kämmenlyöntiä .
 
Toisessa erässä pakotin itseni lyömään rennosti ja kovin kämmenellä, jotta saisin tappion sattuessa hillittyä galaktista jullia otsassa huonon pelin takia. Sainkin kourallisen niistä onnistumaan, mutta samalla lisääntyivät virheet muissa lyönneissä. Rystyltä tein yllättäviä virheitä ja lentolyönneissä en osunut palloon kunnolla. Syötössä alkoi kakkonenkin osua vain pokaan ja harmistuksen kierre vei keskittymisen ja palloon katsomisen tyystin. Olin vielä jotenkin mukana pelissä 3-2 tappiotilanteessa, kun sain kaverin liikkumaan ja osallistuun myöskin virhetalkoisiin. Erä huipentui viimeiseen peliin, jossa taisin osua kaikilla 10 syötöllä pokaan. Sellainen huonous on jo harjoteltua!!   
 
Urani huonoimpaan peliin oli vaikea etsiä syitä. Vastustajan pelityyli  oli toki otollinen moiselle, mutta ei näin paljon. Olosuhteet oli yllättävän hyviä Kailossa. Ehkäpä edellisen voiton "juhlat" (torstaina) painoi vielä la aamusta, mutta ennenkaikkea minun kummituskämmeneni kaipaisi pidemmän lämmittelyn toimiakseen. Ts. joka turnauspäivälle aamupallottelu jossain. Tai no jos lopettais koko lajin.. No ei ny sentään..

Unikeon päivä

Vuosi on kulunut kilpatenniksen aloituksestani ja sen kunniaksi reksimme Keijo Virtanen heitettiin Naantalin jordaniin ja mä olin torstaisen iltapäivän sankari. Pääsin C-luokan avausottelussa ihan pääareenalle joten yleisöäkin oli luvassa ja Kirkkopuistossa muutenkin festarimeininki.
 
Vastassa minulla oli n. 17-kesänen Iida Uusinoka. Odotin pelistä lievää jännäämistä, mutta voittoa pidemmän kaavan mukaisilla palloralleilla. No voitto olikin se ainoa positiivinen asia ottelussani, sillä vain tuttu rystyni toimi toivotusti.
 
Iidalla oli sievät ja valmiit lyönnit. Syöttö oli vahvasti kierretty, mutta tuotti paljon kaksareita. Kämmenellä hän teki läpilyöntejäkin kun lyöntini jäi lyhyeksi.
 
Itse en saanut lämmittelyssä kämmenlyöntiäni toimiin taas ollenkaan, vaikka just aamulla olin haltuunottanut sen. Syötöllä tein aluksi pisteitä, mutta sitten syöttövire katosi. Syitä tähän lienee useita. Verkko tuntui olevan selvästi korkeammalla kuin yliopiston kentillä, joissa treenaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta suoraan silmään toisella puolen kenttää. Toki oman lisänsä toi varmaan myös useammat kaverit ja jopa sukulainen(!) katsomossa. Sellaiseen kun en ole tottunut.
 
Pallot oli melkoista kuupallottelua ja verkolla ei montaa kertaa käyty. Rystyllä sain tyttöä liikkeelle ja itse varoin hänen hyvää kämmentään. Oma kämmeneni pysyi tutussa koomassa ja pyrin sillä lähinnä vain pitämään palloa kentässä. Painostaviin lyönteihin en sillä oikein kye, kun kierteen ja korkeuden säätely tuntui taas vaikealta. Pelin taso rupesi laskemaan kun Iidan virheet alkoi lisääntyä molemmilta puolin. Alakierteiset palautukseni tuntuivat olevan hänelle myrkkyä. Harvat verkolle nousuni taisin hoitaa tyylikkäästi.
 
Molemmat erät sujui tasaisesti, mutta erien päättö edukseni tuntui varsin helpolta. Voitontahtoa olisin vähän enemmän odottanut vastustajaltani ratkaisuvaiheissa. Pelin edetessä ykkössyöttöni siis katosi ja kakkonenkin tuotti virheitä. Toisessa erässä otin voimaa pois siitä, mutta tulos oli vielä huonompi. Niinpä palasin kovaan ykköseen ottelun lopulla, eikä rumia syötönmenetyksiä enää nähty minulta. Kovin pitkiä geimejä ei nähty, vaan 6-4, 6-4 voittoni ei pitkään vienyt.   
 
Nyt on pelattu vuosi tennistä ja kokemus on ollut varsin yllättävä. Kuten raporteistani voi lukea, jokaikinen ottelu on ollut erilainen ja uusi kokemus, josta on voinut oppia itsestä ja vastuksestakin paljon. Lentopalloa ja jalkapalloa myös pelaavana ei niistä lajeista oikein uusia kokemuksia irtoa enää. Niinpä voin lämpimästi suositella tenniksen kilpailemisen aloittamista kaikille harrastelijoille. Itselleni se on antanut jo vuodessa paljon enemmän kuin osasin kuvitella.
 
Seuraava matsi lauantaina 11.30. Katsomot pulleeksi ja kämmen rennoksi!

Davis cuppia ja mopoilua

Uudenmaan Naantali eli Hanko valjastettiin viikonloppuna Davis Cup kohtaamiseen Algeriaa vastaan. Minä puolestani valjastin vuosittaisen vuokramoottoripyörän alle ja hurautin katsomaan, kun kerran maailman 13. paras tenniksen lyöjä oli luvassa.
 
Hangon stadioni oli puinen ja tunnelma ahtaana valkohampaisista regattaihmisistä. Päätykatsomoita ei ollut vaan parhaat paikat oli apinoitu puiston puista. Sää oli niin tyyni, että tuulivoimalatkin oli lomilla ja vettä ripsi aika ajoin.
 
Ensin Timo Nieminen kohtasi toista sataa sijaa korkeammalle rankatun Slimane Saoudin (ATP 298). Ensivaikutelman perusteella odotin tasaista ottelua, joka kääntyisi algeerille Timon lisääntyvillä virheillä. Onneksi erehdyin, pelistä tuli nimittäin varsin viihdyttävä triumfi Timpalle. Hänen peli ei todellakaan näyttänyt massatennikselle, kuten algeerin. Timo löi molemmilta puolin vähäisellä yläkierteellä hyökkäävästi. Rystyltä hän löi useimmiten nousevaan palloon melkein suoraa tai jopa lievää sivukierrettä, minkä luulisi aiheuttavan pidemmän päälle virhesumaa. Mitä vielä; vain yhdessä pelissä muistan nähneeni virheputken häneltä. Saoudi sen sijaan löi vahvaa ja varmaa yläkierrettä ja liikkui liukkaasti, tosin loppua kohden hän lisäsi alakierrelyöntejä yrittäen sekoittaa Timon peliä – turhaan. Timon tyyni olemus kätki kilpailijan hermot ja hän voitti katkaisupelit 1. ja 2. erässä oltuaan niitä pari pistettä tappiolla. Kolmannessa erässä algeerin tukiranka taisi katketa ja Timo voitti melko kylmähermoisesti 6-3. Ottelu taisi olla miehen pisin. Sen tasosta ja tasaisuudesta kertoo jotain lähes neljän tunnin kesto, vaikka eriä oli vain kolme!
 
Jarkko "Jakke, Jake" Nieminen oli astunut edellisestä näkemästäni livematsista (Suomi-Hollanti vuonna luu) tähtipelaajan saappaisiin. Heti ekan pallon läpilyönti näytti kuka komentaa. Vastustaja Abdel-Hak Hameurlainen (atp-rank yli tuhat) valitsi ainoan oikean taktiikan eli jokainen lyönti täysillä takas. Jakkelta ei kuitenkaan pelin sekoamista tarvinnut pelätä vaan hän nakutti huimasti paremman liikkumisensa ja lyöntiensä turvin yhtä vaille puhtaat lukemat (6-0,6-0,6-1) 68 minuutissa. Jakken ylivoimaista liikkumisen ja lyöntien tasoeron näkee juuri parhaiten läheltä sivulta seurattaessa, vaikka pallottelun juoni ilmenisi paremmin päädystä katsoessa. Sivusta seurattaessa pääsin kuitenkin toteamaan Jakken pantterimaisen fysiikan ja lyöntien laadun, eikä Nadalin näytös Roland Garros’lla ollut kaukainen mieleyhtymä.
 
Tällä viikolla aion valloittaa rakkaan koulutuskaupunkini Naantalin Unikeon turnamentin, josta aloitin "urani" viime vuonna. Nyt valitsin C-sarjan, koska siellä pelannen parempaa tennistä 1) tasaisemman vastuksen ja 2) toivottavasti paremman kentän takia. Alkuviikon pelailua on tosin haitannut normaalin sunnuntaikrapulan lisäksi 1500km makoilu kyykkypyörän päällä. Kaasukahvan painamisesta puutunut, kuulemma sooloseksissäkin suosittu, ns. kummituskäsi ei sovellu kämmenlyöntiin eikä varsinkaan syöttöön. Onneki kaasukahvan vääntöä hillitsi sinivuokot pelastamalla minut ohituskaistalta ohittamasta autojonoa ylinopeudella ja sen vitutuksen voimalla otan ekan turnausvoittoni aavemaisella kämmenlyönnillä

Paarmaa suuhun Koskella

Konemetsän maisemiin Someron Nummijärvelle oli tehty kaksi tenniskenttää hiekkakuoppaan keskelle ei mitään. Tuuli ei tietenkään häirinny tässä loukossa, vaan hikoilevaa ihmistä piinasi sankka kärpäsparvi. Kentät oli kuitenkin sangen hyviä pelata. Hiekanvärinen pinta oli tasainen ja kova kuten rajatkin, liukuminen taisi tuottaa kuitenkin suurempia kuoppia kuin normaalille massapinnalle. Arvonta- ja uintifasiliteetit rokkasivat. Vastus vaan oli ikävän paha heti ensimmäiselle kierrokselle. Tätä mielenkiintoista Kosken tennispyhättöä oli tullut valloittamaan Toni Yrjönen Kotkasta asti.
 
Tonilla oli loistava kämmenlyönti, pitkä ja tarkka, joka tappoi lyhyeksi jääneet palautukseni. Ekoissa peleissä olin aivan ulalla, mutta pian sain syöttöni avulla pisteitä. Opin aika äkkiä painostamaan miehen rystyä, vaikkei sieltäkään ilmaisia pisteitä saanut. Päätin lyödä rohkeasti peruslyöntejäni ja sainkin alkukangertelun jälkeen miestä jopa juoksutettua välillä. Lyhyeksi jääneet lyönnit hän kyllä löi heti läpi, joten pallot eivät olleet pitkiä. Toni hallitsi kuitenkin erää ja vei sen 6-3.
 
Toisessa erässä pelin taso laski, kun lyhyet pallorallit lisäsivät virheitä. Mulla niitä tuli tutusti kämmeneltä. Lentopeliä ei paljon ottelussa näkynyt, mutta sen-ainoan-helpon lentolyönnin mokaaminen jäi kalvamaan. Ykkössyöttöni oli ok ja tein sillä pisteitä, vaikka kärpäset tunki suuhun paikalla ollessani. Kakkosta tuli ruuvattua sen verran harvemmin kuin yleensä, että sillä tuli liian monta virhettä. Tonin syöttö näytti hyvältä mutta tulos oli huono. Varsinkin toisen erän lopulla hän teki paljon kaksareita lyömällä pitkäksi ja meinasin päästä takaisin peliin pökkimällä palloa takas. Pelastin varmaan 4-5 ottelupalloakin hyödyntämällä kaverin heikkoa hetkeä, kunnes hän mursi takaisin ja voitti 6-4.
 
Rasitusta ei tästä ottelusta saanut, koska pallot oli niin lyhyitä. Lyönnit toimi minulla kokonaisuudessaan aika hyvin, mutta loppua kohti kummitteli taas kämmenkooma. Silloin tuntuu tosiaan että ei tiedä mille korkeudelle se lyönti lähtee. Varsinkin poikkikentän kääntö oikealta vasemmalle tuntuu erityisen vaikealta. Sitä vastoin rystyyn pystyin luottaan taas kuin seinään. Sen suunta ja pituus on hanskassa hyvin. Samoin alakierteiset lyönnit tippui mukavasti takarajan tuntumaan.
 
Mutta se kämmen.. pallottelussa sujuu mutta lyhyiden pallojen matseissa unohtuu. Vain treenaus taitaa olla lääke. Joka tapauksessa sain taas uskoa että massakauteni käynnistyy kohta tosissaan, kun sain haastettua C-luokan voittajatasonkin kaverin.