Kuukausittainen arkisto:elokuu 2006

Massakaudelle makeahko päätös

Ämäsän Speissi näköjään sensuroi edellisen juttuni, mikä olikin ihan sopiva tapa unohtaa se. Samalla onnistuin kuukauden sisällä esittään varmaan urani parasta peliä huonoimman esityksen jälkeen.
 
Turun Urkkapuiston aluemestaruuskisoihin osallistuin D-luokkaan, koska janosin vähiin jääneitä voittoja ja uskoin, että vastuskin on tässä kisassa parempaa kuin yleensä D-luokassa. Lisäksi päätimme sparraajani Lassen kanssa piruuttaan kokeilla neluria Lassen kilpakentille palaamisen kunniaksi. Olin valmistautunut arkena hyvin treenaamalla ja pelini tuntui sujuvan, joten odotukseni oli korkealla. Kaaviota tutkailemalla ennustin voittoja parista junnusta ennen välierää J-P Lainetta vastaan. Ja häntä vastaan pärjäisin paremmin kuin viimeksi Maskun pöpeliköllä. Mahdolliseen finaaliinkin suunnittelin kohtaavani Jyri Mäkelän, jota ennustelin (liian) taitavaksi jäähdyttelijäsenioriksi. Varsin oikeassa olinkin
 
 Eka kierros oli Ilari Virtasta vastaan. Matsi oli hyvin helppo, sillä hän alkoi kiukutteleen melko pian ja mulla ei ollut peruslyönneissä jäykkyyttä. Itseasiassa kaikki lyönnit sujuivat varsin tyydyttävästi ja kaverin tehdessä virheitä ei paljoa kilpailua syntynyt. Syöttökin toimi, kun olen lisännyt kierrettä ykköseen. Ilarilla oli ihan kehityskelposet lyönnit muttei hermot, 6-1,6-1.
 
Lasse jämäytti avauspelissään takajalkansa niin, että nakitin nelariin vaihdokiksi Ari Saaranluoman. Nelarilta en kummoista odottanut johtuen heikosta lyöntituntumastani lyhyissä palloissa. Peli menikin aika odotusten mukaan Otto Päivistä ja Santtu Leskistä vastaan. Aluksi pärjättiin 2-2 tilanteeseen asti kun pojatkin teki virheitä, sitten he onnistuivat lentolyönneissään selvästi paremmin kuin me. Syöttökään ei mulla toiminut, joten erätappio 6-2. Tein virheen haluamalla oikealle puolelle pelaan, vaikka rystyni on selvästi parempi. Arilla onnistui syöttö paremmin, mutta lentopelaajaksi ei hänestäkään ollut. Minä taisin kyllä tehdä enemmän helppoja virheitä, vaikka rystyllä onnistuin taas hyvin.
 
Toisessa erässä vaihdettiin puolia Arin kanssa ja saimme enemmän painetta lyhyille vastustajillemme. Syöttö kun olisi vielä mulla sujunut niin erävoitto olisi ollut lähellä. Tasatahtia kuitenkin mentiin tilanteeseen 5-4 asti, jonka jälkeen menetin taas syöttöni. Ohi oli tämä kokemus, mielenkiintoinen kokeilu, muttei tarpeeksi, että uudestaan kiinnostaisi tämä joukkuelaji..
 
Päivän kolmanteen otteluun menin odottaan helppoa junnuvastusta tilastoista (ja koosta) päätellen, muttei eiköhän sitten iskeny kämmenkipsikin. Aleksi Korpelainen oli edellistä junnua rauhallisempi ja tuuppasi paljon varmemmin vähäkierteistä palloa kenttään. Lisäksi hän syötti matalan syöttönsä lähes ilman virheitä. Hiljaisiin palloihin lyöminen tuotti minulle paljon virheitä myös rystyltä. Peli pysyi tasaisena ja rentoutta en kokenut ottelun missään vaiheessa. Eka erä meni tasatahtia katkaisupeliin saakka. Siinäkin olin tappiolla 3-5 kunnes rva fortuna tuli puolelleni; ensin kaveri löi hitusen pitkäksi. Sitten sain vahinkopallon verkon kautta edukseni. Seuraavan vedin läpi sivurajaa hipaisten ja sitten voitin tiebreikin 7-5.
 
Seuraavaan erään sain pakotettua syöttöni toimimaan. Siihen tepsii yleensä keskittyminen rentoon ja ehjään lyöntiliikkeeseen. Sen turvin sain vähän enemmän eroa kaveriin, vaikka helpot virheeni olikin mukana pelissä. 6-3 erä mulle ilman rentouden häivää.
 
 Lauantaiaamun matsiin onnistuin kehittämään loistavaan vireen Jukka-Pekka Lainetta (arviolta 18v)vastaan. Häneltä osasin odottaa suoraa syöttöä, kierteisiä ja kohtalaisen kovia lyöntejä, sekä taistelevaa luonnetta. Itselläni oli jotenkin voitontahtoisempi ja luottavaisempi fiilis verrattuna eiliseen tervanjuontiin. J-P kärsi kai jonkinverran flunssasta eikä päässyt varmaan parhaimpaansa, mutta minä en auttanut kaverille kyllä ainoatakaan helppoa peliä. Ekan erän sain jopa murskaavasti 6-0. Syöttöni kulki alusta asti joka vuorossani ja muutkin lyöntini olivat puhtaita. Tosin kämmeneltä en painostavia lyöntejä saa aikaan, vaan hain entistä enemmän peruslyöntejä loistavalle rystylle. Se pysyi pitkänä ja tarkkana koko pelin ajan. J-P kiukutteli jonkin verran ja tuntui ymmärrettävästi menettävän itseluottamustaan.
 
Toisessa erässä tahti jatkui tasaisempana J-P:n parantaessa peruspeliään aavistuksen. Tunsin kuitenkin hallitsevani peliä, vaikka muistin miehen venymiskyvyn Maskussa ja hänen ensimmäiseltä kierrokselta. Kulminaatiopiste erälle oli pitkä syöttövuoroni 4-3 johdossa, minkä onnistuin pitään ja murtaan heti perään otteluvoiton. Kaikkien lyöntien sujuessa jokaisessa pelissä pidän ottelua urani parhaana. Kaksareitakaan en tainnut tehdä montaakaan, vaikka syöttö pysyi painavana.  J-P:lle vihjasin, että vielä ei ole myöhäistä laittaa koko syötöä remonttiin, jos ei yläkierrettä tunnu palloon saavan. Varsinkin ulkona moinen aiheuttaa paljon syöttövirheitä, kuten tänäänkin.
 
Iltapäivän finaaliin suunnittelin pitäväni pallot pitkinä (kuten aina). Veteraani Mäkelän Jyrin välierää hieman nähneenä huomasin hänen virheilevänkin väsyttävissä palloissa. Jyri kuitenkin määräsi ottelun kulun ja paukutti palloja kämmenellä läpi ihan urakalla. Olin heti alusta alakynnessä, josta en toipunut missään vaiheessa. Myöskään syötöstäni ei ollut apua, koska se toimi kovennettuna vain yhdessä pelissä toisessa erässä. Rystyllä ja pitkissä palloissa sain välillä miehelle painetta, mutta lyhyet lyöntini hän ratkaisi aivan eri luokan (kuuluisi C- B-tasolle) tehoilla. Myöskään hänen ohituslyönteihin ei minulla ollut mitään vastalääkettä. Kivaa oli tosin onnistua parissa stopparissa, joilla yritin vaihtelun vuoksi liikuttaa miestä. Jyrin syöttö oli erittäin kaunis ja sujuva massalle. Hänen hyökkäävä taktiikka onnistui ja minulle ei jäänyt paljon spekuloitavaa, vaan 1-6,2-6 turpaanikeikka. Koko turneesta jäi silti hyvä maku ja hopeinen mitali, joten tähän on kiva päättää ulkokausi