Tampereen seniorit veivät kisavireen

Tampereella C-luokassa oli luvassa erittäin mielenkiintoisia vastuksia. Itseluottamusta uhkuen luulin kepittäväni vähemmän pelanneen n. 50-v Rene Jussilan ja sen jälkeen pääseväni 12v SM:n Ellaa Leivon kyytiin. Utopistista oli sensijaan haaveilla seuraavan kierroksen vastuskesta, naisten racketlonin maailmanhuipusta, Susanna Lautala-Näykistä, kun pelini oli heti alkuun aivan syvältä.

 

Rene oli tyypillinen vanhemmalla iällä innostunut tuuppaaja, jonka lyönneissä oli lyhyt swingi ja vähän kierrettä.. ainakaan ylös. Syöttökin oli kierteetön, mutta ykkönen tuli kovaa ja korkealta kenttään, mikä tuotti aluksi vaikeuksia. Rene kuitenkin liikkui riittävästi ja käytti vahvuuksiaan kuten verkkopeliä järkevästi. Pallot oli jo ainakin yhden matsin vanhat, joten matalat ja hitaat pomput kirvoittivat vanhan kunnon kämmenkoomani eloon jälleen.

 

Kun lisäksi syöttöni oli aivan kateissa ja rystylläkään en saanut tarpeeksi painetta pallojen hitauden vuoksi oli kaikki merkit oikeaan via dolorosaan. Murtoa en saanut kaverilta kertaakaan, vaikka kaikki gamet oli tasaisia. 3-5 tappiolla sain monta murtopalloa onnistumatta ja erätappio tuli. Yritystä mulla taisi olla liikaakin päätellen kahdestakin tiikeriheittäytymisestä erään pallon aikana .

 

Toisessa erässä lyöntini jatkuivat huonoina, varsinkin syöttöni. Rene huononsi myös omaa ykköstään, mutta vain erän alun pysyin kyydissä. Numeroita tasaisempi matsi päättyi 2-6 erätappioon, mutta kesti yli 1.5 tuntia.

 

Syitä olen taaskin löytänyt huonoon vireeseeni. Matalien ja hitaiden pomppujen lisäksi huono valmistautuminen lienee osasyyllisenä herkimpien lyöntieni katoamiseen. Viikon ainoan tennistuntini vietin samana aamuna parin baari-illan jälkeen, eikä 2h ennen matsia vedetyt tunnin junanokosetkaan varmasti edesauta vireystilaa. Uusi ihastukseni, babolat aero blast nimeltään, tuntui aamuisessa koeajossa houkuttelevan vieraalta oman banjo-kultani, Fischerin rinnalla. Ehkei sorvin ääressä kannata kuitenkaan haaveilla muista työkaluista, vaikkei aina sweet spottiin osukaan.

 

Joka tapauksessa ilmottauduin vielä D-luokkaan peruuttaneen tilalle, mikä aiheutti vielä huonompia otteita ja seuraavan suunnitellun kisareissun korvauksen harjoittelemalla. Eli uudet 40e lisää kannattamaan TATSin junioritennistä (toivottavasti ei seniori-) ja vastaan taas seniori-ikäinen Voitto Marjelund. Kisapäivien välisen valmistautumisen käytin "minulle niin läheisillä harrasteilla" kuten sukulointi ja pappa-Ladan elektronisen ruiskun seossuhteen säätö.

 

Voitolla oli vielä kehnommat pingislyönnit kuin Jussilalla, jotka eivät tulleet monesti ollenkaan ruutuuni ja verkko- ja syöttöpeli melko alkeellista. Mutta kas vain, tästäkin ottelusta voi saada vaikean. Syöttöni jatkui hakuammuntana; taisin vetää parikin vuoroani pelkillä kaksareilla 2-4 häviötilanteeseen asti. Sitten 5-4 tilanteessa sain vihdoin syöttörytmini kuntoon ja pelini vapautui 6-4 erävoiton myötä. Toisessa erässä syöttöni oli hyvää ja kämmenenkin sain peliin mukaan, joten se tuli melko vaivattomasti mulle 6-1. Pallot olivat uusia, mikä tuntui selvästi edelliseen otteluun verrattuna.

 

Seuraavalle kierrokselle sain vastaani hyvin tuntemani seuratoverini Ari Saaranluoman, n. 40v. En kuitenkaan niin hyvin tuntemani, että olisin selvää tappiota osannut odottaa. Ari syötti loistavasti, enkä ollut kokenut korkealle pomppaavaa vasurin kierrettä rystylleni koskaan. Tosin olin kerran voittanut hänet helposti ulkona ht:llä, jolloin hän teki virheitä rystyltä, eikä syöttö ollut paha. Nyt ykkönen pysyi koko matsin pahana ja peruslyönnit melko kovina ruudussa. Kovasti kierrettyä kämmenpuolta sopi jopa varoa.

 

Ekassa erässä jäi hänen syöttönsä murtaminen haaveeksi. Omissa syötöissäni oli taas ykkönen hukassa ja kakkosellakin tuli virheitä. Syötönpalautuksiin pääsin rystyllä käsiksi, mutta osuma oli usein alapokassa. Palautukseni oli poikkeuksetta korkeita, joista Ari ratkaisi niiden jäädessä verkolle. Ari sai murtonsa 2-3 tilanteessa ja vei erän nopeahkosti 3-6.

 

Toisessa erässä odotin syöttöni rytmin löytyvän, vaan se jäyksityi entisestään. Oma tsemppini peruspelissä ja murto ei auttanut vaan Ari vei

erän 2-6. Kämmenlyöntini ei tässäkään ottelussa päässyt parhaimmilleen ehkä lyhyiden rallien vuoksi. Yllättävää oli, että tein useamman virheen myös rystyltäni hätiköidessäni ratkaisua. Onneksi en kuitenkaan hävinnyt huonolle

 

Jyväskylää emme tällä viikolla näe, toivottavasti emme kupitteluakaan, mikäli lyönti halutaan takaisin 

Advertisement

..mutta ilonen loppu

Toisen kierroksen pelini oli vasta lauantai-iltana ja asenteeni oli mukavan hällivälinen; ei oikeastaan kauheesti olisi kiinnostanut jatkaa Lahdessa varhaiseen sunnuntai-aamuun. Lisäksi halusin kokeilla gonzalesmaista raikasta kämmenen irrottelua, koska viime matsi oli siltä osin tosi arka.

 

Matsi menikin suunnitelmien mukaan, vaikka voittokin olisi ollut tervetullut. Ville oli kehittynyt vuodessa joka alueella ja löi nykyjunnutyyliin vähäkierteistä peruslyöntiä takaviivalleni. Syöttö oli kaunis kick-syöttö, jonka hän välillä yllätti lyömällä suoraankin. Turhat kiukustumiset harvoista virheistä kieli kuitenkin mahdollisesta pelin romahtamisesta tiukassa tilanteessa. Tiukkaa tästä pelistä ei kuitenkaan numeroiden valossa tullut. Olin vain erien alut mukana, joten ns. tärkeitä palloja ei päästy pelaamaan. Pyrin painostamaan jokaisella peruslyönnilläni, mikä johti helpompiin virheisiin kämmenpuoleltani. Pelin taso pysyi kuitenkin suhteellisen hyvänä, joten nautintohan tämä tappio oli. Pari kertaa pääsin jopa heittäytymällä tavoitteleen palloa, toinen niistä takakentällä, mikä johti ihan ok palautukseenkin.

 

Erät olivat samankaltaisia. Pysyin alussa mukana mutta hävisin pelein 6-3, 6-2. Pelit olivat kuitenkin melko tasaisia. Syöttöni ja lentolyöntinikin toimivat kohtuullisesti. Kiva peli, mutta harmi ettei se kestänyt sen kauempaa. Kämmentä tuli annettua varmaan enemmän kuin koskaan, sillä sain olkapäänikin kipeäksi. Yleisöäkin oli mukavasti vaikka viereisellä kentällä pelasi joku Aussien avoimien voittaja. Mutta pääsinpä kaljalle ajoissa!

Tuskanen alku Lahdessa

Lahden aloitusvastus vaihtui kuumeilun takia 14-v Mika Juliniksi, jonka isoveikalta olinkin saanut turpaan viime talvena Puistolassa. Mika oli vielä nassikan mitoissa, mutta tekniikka näytti lupaavalta. Odotin helppoa matsia viime esitykseni perusteella, mutta kuinka päinvastoin voi vain matsi mennä!

 

Eka erä meni syöttöjä murrellessa tasatahtiin. Oma rytmini oli kadoksissa, vaikka juuri aamusella kalibroin sen . Mikalla oli kesy rysty ja vähän vaarallisempi kämmen, jotka tulivat vähällä kierteellä. Oisko pehmeän maton ja pallojen kunto vähentänyt entisestään pallojen pomppua, kun en saanut voimapeliä ollenkaan käyntiin. Ts. erä meni virheitä kyttäillessä. Mikalla oli kaunis syötön aihio, josta tulee vielä ase, mutta nykyisellä fysiikalla se ei tuottanut kummempaa tulosta. Itse en kämmentäni saanut ollenkaan tasolleen matalan pompun ja virheiden tuoman epävarmuuden yhteisvaikutuksena. Rystyyni sain luotettua ja lentolyönnit onnistui tyydyttävästi. Tasatahtiin mentiin tiebreikkiin asti ilman ihmeempiä winnereitä. Katkaisussa olin 1-2 pongoo johdossa koko ajan kaverin virheiden ansiosta ja vein sen 7-4.

 

Toisessa erässä jouduin lisään kierrettä ykköseen, jotta sain sen sujuun. Sitten kun se sujui, lisäsin taas voimaa ja se katosi. Mika lisäsi kuupallon lyöntiä, mistä en pystynyt vastaan kuin virheillä kämmeneltä. Lopulta hain kaikki rystylle. Pelit oli tasaisia, mutta lievän henkisen yliotteen avulla vein numerot selvästi 6-1.

 

Outoa, että edellisen hyvän matsin jälkeen vastuksen (tai itseni) takia pelini oli aivan päinvastaista kuin viimeksi. Silloin kusi vain lentopeli.. Tällä kertaa lentopeli oli ainoa ilon aihe. Toki sekään ei ollut mitään huippua, mutta tyhmät virheet jätin siitä pois. Muista lyönneistäni rysty oli luotettava, kuten aina. Siitä lienee kiittäminen liiallisia jääkiekko- ja sähly-sessioita virikkeettömässä lapsuudessani

 

Lauantaina onkin vain yksi matsi. Pääsen koestaan, miten Ville Limnell on kehittynyt viime Lahden kohtaamisesta. Nyt täytyy kyllä ruveta lyömään sitä bolea tosissaan, jotta häviön sattuessa on kiva lähtee tervetulleelle liikekannalle

Pohjanmaalla ehjin nahoin

Seinäjoen piskuiseen tennishalliin ei palveluja mahtunut, mutta sydämellistä järjestäjätahoa kyllä. Kaksi kenttää olivat kelpoja, vaikka muut tilat oli minimaaliset.

 

Ekaa ottelua 56-vuotiasta veteraania, Toivo Suorsaa, vastaan uskalsin odottaa helppoa ja niin se olikin. Perjantai iltaisella ei ollut alkukankeudesta tietoakaan, vaan passitin katkeran papan katsomoon 6-1,6-1. Kaikki lyöntini toimivat tyydyttävästi, tosin lentopeliäni en juuri päässyt kokeileen. Toivolla sen sijaan oli melko mielenkiintoiset pingislyönnit peruslyönteinä, mutta kämmen oli yllättävän tarkka. Painostin rystylle. Liikettä ei mieheltä juuri löytynyt ja syöttö oli omituinen olan yli puttaus.

 

Onneksi Antti Tuisku ei vokotellut villimpään iltaan hotellissamme, vaan seuraavan aamun (klo 11.30) pelissä Saska Huttusta, 13, vastaan krapula hälveni ekassa erässä. Saskalla oli lyöntitekniikka aika valmis ja varsinkin ulospäin kiertävää kämmentä jouduin varomaan. Syöttökin oli kauniin kierteinen, jota on hyvä kehittää. Ensimmäinen erä meni geimi kerrallaan suuntaansa ehkä parin murron höystämänä. Pallot olivat pitkiä ja hitaahkoja, jolloin rasituin melkosesti. Tiebreikkikin oli jännä, eikä kahden pisteen eroa tavattu kuin lopussa viedessäni sen 7-5.

 

Toisessa erässä sain ykkösenkin pysyyn ruudussa ja taisin selvittää omat syöttöni melko puhtaasti. PAITSI 5-3-tilanteessa heti murtoni jälkeen syöttelin huolella kaksareita ja menetin pelin. Seuraavassa murtoyrityksessäni sain jopa viisi ottelupalloa, mutta junnuhan vei ne kylmäverisellä pelillä. Viimesessä löin ällistyksekseni lähes täyden hudinkin, jonka jälkeen ihmettelin, et olix tää ny täsä…Onneksi pidin sitten hyvällä pelillä syöttöni ja seuraavassa murtopallossani voitin jännän matsin 7-6, 7-5.

 

Taas sain olla tyyytyväinen peliini, eikä tiukan paikan jäätymistä juuri tapahtunut. Kämmenkin pysyi tyydyttävänä koko ajan. Rystylle sain mukavan paljon palloja ja sillä hyvin läpilyöntejä. Varsinkin viivasta löytyi usein tilaa kun kaveri odotti mun lyöntejä rystylleen. Lentopeli oli sen sijaan kehnoa. Tunnin tauolla ennen seuraavaa matsia sain tuta kramppeja ja pelkäsin palautumiseni puolesta kaksituntisen matsin jälkeen.

 

Seuraavaa matsi olikin varsin yllättävää laatua juoneltaan. Ensinnäkin se tuntui fyysisesti paljon helpommalta kuin aamuinen, vaikka oli "3-eräinen". Liekö johtunut Antti Tuiskusta vai lyhyemmistä palloista…

 

Vastustajani James Kokko, 13, aloitti nimittäin lyömällä melkosen suoraa palloa kenttäni läpi aivan bondina. Odotin aivan kylmää kyytiä pelistä, kun kahdessa ensimmäisessä pelissä sain vain yhden pallon (ässä kakkosella ;). Ottelu oli äkkiä 0-4, kun juoni alkoi muuttua.. aattelin, että lyödään nyt reilusti jos tulee paikka ja yllättäen pikkumiehen läpilyönnit alkoi väheneen. Pääsin peliin mukaan mutta hävisin erän 4-6.

 

Toisessa erässä sain taas syöttönikin paremmaksi, vaikka viime ottelun tasolle ei ykköseni parantunutkaan. Pelasin siinä erässä varmaan urani parasta peliä, kun hallitsin peruslyöntipallottelua molemmilta puolin. James vastasi painaviin peruslyönteihini yllättävän helposti kuupalloilla kentän keskelle, vaikka viime erässä mies veteli aivan eri malliin. Kämmenlyöntini taso yllätti nyt itsenikin, sillä uskalsin ensimmäistä kertaa lyödä täysillä korkeista palloista takaisin molempiin kulmiin. Tähän asti en ole uskaltanut "valjastaa" "suuria" voimiani tähän osa-alueeseen harjoitellessanikaan. Valitettavasti vain hutilointini pisteen viimeistelyssä verkolla lisääntyi. Vein erän kuitenkin 6-2 ja luulin olevani vahvasti niskan päällä tiebreik-erään mentäessä (3. erä pelattiin 10 pisteeseen).

 

Katkaisuerässä hallitsin peruspeliä täydellisesti, mutta mokasin totaalisesti ratkaisupaikat. Taisin ryssiä viisi tai kuusi verkolle nousua, joissa piti vain lyödä pallo läpi. Kaksi niistä laitoin stopparina samaan kohtaan verkkonauhaa . Peli oli äkkiä 1-5 ja hävisin erän 4-10.  Vähän ärsytti hävitä pelinhallinnasta ja vastuksen lievän stadilaisesta asenteesta johtuen.

 

Seinäjoen turneessa pääsin kuitenkin mielestäni uudelle pelaamisen tasolle. Peruslyöntini olivat entistäkin varmempia, eikä kämmenen jäätymistä tapahtunut pienissäkään määrin. Sensijaan ensimmäistä kertaa sain valjastettua kämmenen oikeaksi uhaksi viimeisessä pelissäni ja niin varmaan jatkossakin . Rystyni pysyi koko ajan loistavana ja siitä tulikin hyvää kommenttiakin. Syöttö pysyi kohtuullisena, vaikka ykkönen oli liian epävarma. Pääasia on, että talvella kateissa ollut syöttörytmi säilyi kokoajan, jolloin voi keskittyä kierteen (=riskin) vaihteluun. Kakkossyöttö olikin varsin hyvä.. taisi jopa tuottaa enemmän ässiä kuin ykkönen . Lentopelini oli valitettavasti aika huonoa. En joko keskity niihin tarpeeksi tai olen liian varovainen ja tyhmä ratkaisuissani. Lentopeliä olisi kyllä helppo parantaa harjoittelemalla, mutta kun takana on kivempaa..

 

Tästä on hyvä jatkaa Lahteen!

Turun Lokakuu..

 

.. on jatkunut turhan pitkään samoin kilpailutauko. Nyt vasta helmikuun paikkeilla valkeni maa ja talvikisat kasautuu lumikinosten tapaan.

 

Talvi on mennyt treenatessa normaalisti. Varsinkin vuoden vaihteen aikana ja jälkeen olen ehtinyt käydä joka viikko pari kertaa Impparissa ja löytänyt myös sparraajan, jolta tulee säännöllisesti turpaan (vielä). Lyönnit ovat sujuneet hyvin koko talven, vaikka erityistä kehittymistä en ole huomannut tällä harjoitusmäärällä. Ainoastaan syöttö tuntui olevan koko talven kadoksissa, kunnes viime aikoina olen saanut siihenkin taas rytmin mukaan. Kaikki lähtee hyvästä nostosta.

 

Tänään lähden jopa Seinäjoelle asti turisteilemaan. Vastaan asettuu heti ääri-ikäisiä, mielenkiintoisia vastuksia: 58-vuotias ja kenties toisella kiekalla 12-vuotias. Toivottavasti baarireissua ei tarvita vielä perjantaina;).

 

Seuraavat viikonloput mennee Lahdessa, Tampereella ja Jyväskylässä.