Talvikauden aloitin jo tavallaan kolmatta kertaa Itäisen Kaupungin Myllypurosta jostain Sam Tönnesin muistokilpailusta (googgelikaan ei tunne), josta ilokseni ilmoitettiin, että D-luokka pelataan massalla. Olinhan Tampereen fiaskon jälkeen koeajanut uutta mailaa, Nadalinkin viime kauden keppiä, Babolat Aero Touria. Pelini muuttuikin entisestään peruslyöntivoittoisemmaksi, sillä yläkierteet saivat uutta puhtia kun taas syöttö- ja lentopeli tuntui heikkenevän entisestään. 
Kävin ennen perjantain peliä koeajamassa kentät ja halli osoittautui loistavaksi! Lämmin, hyvä valaistus, riittävä tila ja hyvä massapinta saivat kesämielelle. Ei voi kuin ihmetellä, miten kolme kenttää seisoo tyhjillään perjantaiaamupäivällä, kun on tottunut etsiin Turusta pelivuoroja aamuyöstä 
Ekan kierroksen vastukseni oli Taneli Roiha, 13v. Hänellä oli pallovarmuus vielä niin heikkoa, ettei oikein peliä tullut. Ainoat 2 peliä annoin hänelle kaksoisvirheilläni ekassa erässä. 
Toinen matsini Juha Koivusta, 35v vastaan sisälsikin ennenkokematonta draamaa 3h ja 15 min verran. Juhalla melko samanlainen tausta kuin mulla eli pallopelejä harrastettu, mutta tennistä kisattu vasta pari vuotta. Matsi alkoi perinteisesti syötönmurrollani ja sitten pidimme molemmat syöttömme 6-4 erävoittooni asti. Oma syöttöni kulki siis tässä vaiheessa kohtuullisesti. Yritin pitää Juhaa liikkeellä, kun hän palautteli ystävällisesti rystylleni. Itse löin myös Juhan rystylle, sillä sieltä hän antoi helppoja virheitä enemmän. Kämmeneltä hän saattoi lyödä välillä kovinkin. Juhan syöttö on näyttävä ja kehityskelpoinen, mutta nyt sillä ei suoria pisteitä juuri tullut.
Toisessa erässä oli sitten syötönmurtojen vuoro, kun itse lisäsin kaksareiden määrää. Lentolyöntini oli myös yhtä mokaa tai liian varmistelevaa. Peli muuttui muutenkin varovaisemmaksi toisessa erässä ja se meni Juhalle tasaisesti 5-7.
Kolmannessa erässä läpilyönnit taisivat loistaa jo vähyydellään, niin varovaista peli oli. Minä onnistun vain rystyltä linjaan tekemään niitä näissä tiukoissa paikoissa. 2-3 tilanteessa Juhalla kramppasi reisi verkkotappelussa, jolloin luulin matsin kääntyvän mulle. Sen jälkeen Juhalla ei enää jalat liikkuneet kunnolla ja pääsin miestä liikuttelemalla 4-3 johtoon. Siinä vaiheessa syöttöni oli kuitenkin katastrofaalisella tasolla, mikä yhdessä "pakkovoiton" kanssa heijastui virheisiin helpoissakin lyönneissä. Juha kiri peliin mukaan ilman hasardilyöntejäkin ja sai yhden ottelupallonkin 5-6 tilanteessa. Selvisin siitä ja tiebreikin voitin tuskalla toisella ottelupallolla 7-5. Tappio oli äärimmäisen lähellä, mutta onneksi mun ei tarvinnut kärsiä sitä, sillä Juha ei olisi pystynyt jatkaan enää semiin. 
Tässä vaiheessa massaluokan aikataulu oli n. 4h myöhässä joten siirryimme sisäkovalle Jarkko Haapiaista, ehkä 30v, vastaan. Ja hyvä niin, sillä kovalla kentällä saa aina nopean matsin jos tahtoo ;). Jarkko oli viimeksi kisannut junnuna, joten taitoja löyty, mutta tuntumaa ei. Aluksi tuntui että saan juosta kovastikin, mutta sitten mies alkoi tekeen virheitä molemmilta puolin. Syöttöni pysyi säälittävänä; alkulämmittelyssäkään en onnistunut siinä. Onneksi yksikään geimi ei mennyt pelkillä kaksareilla. Kolmessa vartissa homma oli ohi 6-3, 6-1, eikä tuntunut yllättäen edes väsyneeltä. Tästä on kiitettävä tätini täyshoitolan murkinoita 
Finaaliin valmistauduin hyvässä seurassa Iso-Roban Black Doorissa seuraamalla Hisapanian liigan huippumatsia. Tankkaukseen käytin 4 tuopia olutta, mikä kokeneelle siepolle aiheutti aamu klo 11:ksi vain positiivisen rentouden. Vastukseni Sameli Sivonen, 15v tuntui omaavan tekniikkaa, mutta ei kyllin; heti alun jälkeen hän alkoi lyömään takaviivalta pelkästään kuupalloa kämmeneltä ja alakierrettä rystyltä. Niinpä tämän reilun 3-tuntisen juoni valkeni varsin aikasin. Kaveri palauttelee ja mä liikuttelen häntä rystylläni kulmiin toivoen hänen väsymistään. Juonen ikävä puoli oli kaksarini, joita saatoin tehdä tässä 3-eräsessä jopa yli 20.
Ekassa erässä Sameli yritti alkuun lyödäkin palloa ja meni 2-5 johtoon. Sitten aloin siirtelen kärsivällisesti miestä ja pääsin hallitsemaan palloja. 4-5 tilanteessa kuitenkin ryssin syöttöni erähäviöksi. Toinen erä tuli sit mulle selvästi 6-2, mutta syöttöni huononi koko matsin ajan, mitä en ymmärrä. 3. erässä mentiin melko tasaisesti murrellen, mutta aavistin olevani henkisesti niskan päällä. Lähdin omiin syöttövuoroihini jo hälläväliä-asenteella, kun taas Sameli lisäsi omia kaksareitaan tiukassa paikassa. Pallojen varovaisuus ja kuun tavoittelu katosta lähestyi jo koomisia piirteitä, joita vastaan taistelin välillä hyppyrystyllänikin (kai sekin on katsojasta komiikkaa). Rystyni pysyi onneksi koko turnauksen ajan luotettavana. Kämmenellä en pystynyt painostaan niin paljoa lähinnä vahvemman kierteen johdosta. Lentolyönti toimivat yllättävän hyvin tässä matsissa, kun pidin mielessäni, että "maila edessä". Vihdoin tilanteessa 6-5 sain pidettyä syöttöni ja vein ekan "mestaruuspallon" Samelin hermoilun myötävaikutuksella. Auringonpaisteessa kylpevä Itäkeskuksen asema ei näyttänyt ollenkaan niin masentavalta sen jälkeen. 
Paljon tuli taas koettua ennen ekaa turnausvoittoani. Varsinkin peräkkäin pelaamani kovan kentän ja massan ero kiteytyi 3-kertaisena matsin kestona. Tämä ei johdu pelkästään nopeammasta alustasta, vaan vaihtelevamman pompun tuomasta varovaisuudesta massalla. Varsinkin junnut tuntuu olevan tottumattomia yläkierteiseen massapeliin, koska he usein tyytyvät kuupalloiluun. Toisaalta lyöntien teknisen tason mittaa juuri se varmuus, miten niitä uskaltaa käyttää massalla. Itse pystyin rystyllä lyömään lähes joka paikasta tarkan hyökkäyksen. Kämmeneltä tein sensijaan vain puolikuumaisia kovasti kiertäviä ja lyhyitä lyöntejä varsinkin ottelujen loppupuolella. Ottelussa kämmeneni on aivan eri maata kuin harjoitellessa, kun taas rysty pysyy hyvänä.
Syöttöni oli koko turnauksen heikkoa. Heitto tuntuisi olevan riittävän hyvä mutta rytmi ja painonsiirto vaihtelee ja siten myös osumakohdat. Toivottavasti tämä paranee, koska syöttö on ennen ollu jopa ase otteluissani. Tai sit vain roikotellaan nadalmaisesti..
Krampit taas muistuttavat siitä, että se kuupalloilijakin väsyy jos sitä juoksuttaa. Itse pelasin kaksi yli 3-tuntista ottelua, mutta kumpikaan vastus ei juoksuttanut minua, joten nyt ei viikonloppu tunnu jaloissa yhtään. Muistan kuitenkin massalta saaneeni ekana kesänä sellaistakin pyöritystä että tuntui. Tosin voittaja ei ehkä näitä maallisia oloja muutenkaan tunne. 
Palloukko 