Epävirallista sisämassakenttien D-luokan Suomen mestaruus titteli oli pantu porkkanaksi, mikä sai minut lähtemään varasijalta jälleen Myllypuron erinomaisille kentille. Muita ei näköjään tittelit ja massat kiinnostaneet, sillä luopumisten jälkeen pääsin aloittamaan suoraan välieristä. Voitin luokan kahdella hyvin erilaisella ottelulla, joissa ei ollut muuta yhteistä kuin järkyttävä hikoilu! 
Ensimmäisen matsin Aleksi Korpelainen, 15v, oli minulle tuttu turkulainen viime kesän aluemestaruuskisoista. Silloin kipsasin peruslyönneissäni aika paljon ja voitin tuskasesti kahdessa erässä. Nyt odotin, että pikkumies on kehittynyt, mutta olin silti itsevarma oman pelini sujumisen suhteen. Ja vielä mitä! 3h ja vartti soijattiin taas kentällä! 
Aleksilla oli ainakin kämmen kehittynyt siinä määrin, että jouduin rystyä painostamaan. Rystyltä tuli enemmän kuulyöntiä ja syöttö oli heikko, mutta ruudussa. Alku meni junnuotteluille tyypillisesti jopa 1-4 tappiokseni. Sitten aloin saamaan ykköstänikin ruutuun ja tasoitin erän. Aleksi vei kuitenkin sen 6-4. 
Kuplahallin trooppinen ilmasto (aurinko lämmitti ilman helteiseksi) stimuloi ihostani ennenkokemattomia määriä soijaa. Suurin haitta siitä oli, että kämmentäni en saanut pitämään melassa jatkuvasta pyyhinnästä, hikinauhoista ja talkin levittelystä huolimatta. Siksi minun piti varsinkin ykkössyöttöni hiljentää kakkoseksi. Toinen haitta oli puuvillasortseissa säilytetyt pallot, jotka kostuivat ja imivät massaa pintaansa. Näiden munkkien pomppu ei todellakaan auttanut lyöntituntuman säilyttämistä. Hiljaisten kakkossyöttöjen ruudussa pysyminen ja vastustajan kiukuttelu toi minulle yllättävän helposti toisen erän, 6-1. 
Aavistin kuitenkin vaikeuksia vielä, koska peruslyöntituntumani oli huonontunut ja hiljainen syöttöliike aiheuttaa syötön rytmin katoamisen, minkä kanssa olen tapellut koko talven. 3. erä menikin sitten syöttöjä murrellessa, kun tajusin ottaa askeleen eteenpäin kaverin kakkossyötössä (tai sukulaiseni tajusi 
). Onneksi aurinko laski kolmanteen erään ja halli viileni välittömästi, joten sain käden pitämään jotenkin tärisevässä mailassa. Pallottelu oli välillä hyvin matalaa keskelle kenttää ja välillä kuutamoa. Rystyllä tein yllättäen enemmän virheitä kuin kämmenellä, koska en ole sillä tottunut tekemään kuupallottelua vaan painostavia lyöntejä. Alakierteetkään eivät osuneet mailaan toivotusti, mutta lentopeli oli sentään kohtuullisella tasolla. 6-4 ratkaiseva erä mulle ja kiroiluni vaihtui helpotukseksi. 
Finaaliin sain vastaani juuri kilpailemisen aloittaneen, mutta selkeästi lahjakkaan Ville Juhamon, arviolta 19v. Kaveri oli myös siirtynyt lajiin joukkuepalloilusta ja lyönnit näyttivät kauniilta. Villen kämmen ja rysty tulivat vahvasti yläkierrettyinä ja mailan lapa oli swingissä pitkään suljettussa asennossa. Syöttökin oli erittäin kierretty ja kaunis, joka näytti lämmittelyssä siltä, että sitä olisi hiottu elämän verran pitempään kuin omaani.
Molemmat erät alkoivat Villen johdolla jopa parilla pelillä, mutta kääntyivät yllätyksekseni mulle. Ekan erän pari vahvaa Villen takakentän läpilyöntiä ja syöttöä saivat minut aidosti luulemaan, että hyvä jos saan kuparisen rikki. Toisaalta tiesin heti, että tulen nauttimaan matsista, koska koviin yläkierteisiin vastaamalla sain erinomaisen lyöntivireen ja ehkä urani parhaimman ottelun! Peruspelini sujui koko ottelun ajan molemmilta puolin ja pystyin juoksuttaan hieman kaveria. Ville veteli varsinkin kämmenellä kovia jenkoja, mutta mokaili molemmilta puolin etenkin tärkeitä palloja. Vielä kun onnistuin pitämään lyöntini erittäin hyvän mittaisena ja alakierrekin onnistui aina, kun sitä koetin, voitin taululle yllättävän selkeät luvut. Verkolle nousunikin hoidin hyvällä prosentille ja jopa kaikki stopparini taisi kääntyä voitokseni! Ykköseni pysyi ruudussa pikkuisen useammin kuin pihalla ja kaksareitakaan ei montaa tullut. Ykkösyöttöä tosin hiljensin hieman, kun pelkäsin taas kämmen luistavan kahvassa. Ville ei kuitenkaan uskaltanut ottaa hyökkäävämpää roolia edes kakkossyötöissäni, vaikka peruspelissä hanakka lyömään olikin. 
Villen lyhyt kokemus näkyi helppoina virheinä tärkeissä paikoissa ja näyttävästä syötöstä huolimatta kovat kakkoset aiheuttivat kaksareita. Noin kauniilla lyöntitekniikalla on miehellä kyllä mainiot edellytykset pärjätä etenkin massakentällä. Tehtaan kokikset osoittautuivat kuitenkin liian hapokkaiksi tänään ja voitto mulle yllättävän helposti 6-2, 6-3. 
Pahin vastukseni turnauksessa oli trooppinen ilmasto. Olisin varmaan hävinnyt ekan ottelun, jossei aurinko olisi laskenut kolmanteen erään. Pahoitteluni halliyhtiölle, jos kentän puupenkki lahosi istumapaikastani! 
P.S. Ansiokseni täytyy laskea myös, että tein matsien välissä ekaa kertaa aikoihin myös oikeita töitä eli vaihdoin kahden auton renkaat. Menestyksellä vissiin nekin! 
Palloukko 