Kiva tennismaratonlauantai

Lauantaina aloitin turnauksen jo tuttuakin tutummin Jukka-Pekka Lainetta vastaan. Vähän tylsä joutua aina samaa vastaan, mutta toisaalta tunsin olevani niskan päällä massalla pelatessa, koska olin voittanut viimeiset 2 kohtaamista. Tällä kertaa tiesin, että taktiikaksi riittää pitää peruspallot ja syöttö ruudussa, eikä verkolle kannata mennä kuin kätteleen. Kailon kentät oli tänä kesänä tasaiset, joten pääsin hyvään peruslyöntivireeseen ja JP hoiti virhepuolen. Syöttöni oli kuitenkin heikompi kuin Salossa, mutta hidas kakkonenkin oli joskus vaikea JP:lle, kun hän ei tykkää tulla palloa vastaan. Pysyin vähän liiankin zenmäisen rauhallisena luottaen omaan peliini. Omia syöttöjä ei paljon pidelty ja kun JP:n kierteettömät tuupit tuotti vielä paljon enemmän virheitä kuin minun, peli pysyi hallussani koko ajan.

 

Voitin 1. erän 6-3. Toisessa erässä JP pääsi 2-0 johtoon, mutta se ei häirinnyt juuri peliäni. JP:n peruspeli tuotti virheitä ja hermostuessaan hän yritti liikaa läpilyöntejä. Menin 6-3 voittoon toisessakin erässä.

 

Toisella kierroksella vastaan tuli minulle etukäteen varsin tuntematon Juha Nurmio, 43v. Hänellä oli hieman kulmikas tekniikka, joka tuotti huonoine osumineen paljon virheitä. Juha ilmeisesti vierasti hyvinkin paljon massakenttää. Hän syötti molemmat syöttönsä täysin suorana, mikä ei tuottanut minulle ongelmia. Sen jälkeen pitelin palloa vain pitkällä ruudussa, kunnes hän löi yleensä pitkäksi. Juhan rystyalakierteissä jouduin näkemään hieman vaivaakin, mutta erien alun jälkeen pallot kääntyi aika nopeasti minulle. Pelin taso oli varmaan huonon näköistä lukuisine virheineen. Juha tuntui ainakin olevan melkoisen pettynyt tekemisensä tasoon, kun hänellä ei verkkopelikään tahtonut onnistua. Ykkössyöttöni edelleen takellellessa voitin ottelun varsin selvin luvuin 6-1, 6-1.

 

Onneksi päivän kaksi ekaa ottelua eivät liiemmälti rasittaneet, vaan pääsin hyväkuntoisena haastaan Jarno Terhon, 26v. Ottelusta tulikin Salon turnauksen tapaan nautinnollinen häviö. Jarno löi kaunista yläkierrettä molemmin puolin, eikä heikkoja hetkiä häneltä nähty. Tein enemmän helppoja virheitä alussa, vaikka lyöntituntumani oli suhteellisen hyvä Jarnon helppojen peruslyöntien takia. Myös syöttö toimi nyt, mutta Jarnon tarkka pelin rakentelu tuotti hänelle 1-0 johtoni jälkeen selvän edun. Erä 2-6 Jarnolle kivalla ja suhteellisen tasokkaalla lyöntirallilla.

 

Toisessakin erässä olin jo varmaan 0-3 tai 0-4 häviöllä ennen terästäytymistäni. Jarnolla oli vaikeuksia vastata rystyllään korkeisiin pomppuihini ja hän siirtyi vähitellen tyystin ns. kuupalloihin. Niinpä peruspallottelun dominointi siirtyi vähitellen mulle, mutta verkolla en oikein pärjännyt Jarnon tarkkoihin ohituksiin. Lisäksi kun syöttöni takkuili kaksareita tärkeissä paikoissa, en aivan ehtinyt kääntään ottelua. Kavensin 3-5:een erän, mutta Jarno ei siitä hermostunut vaan puristi tarvittavat pallot otteluvoittoon. Ja mä pääsin ideologiani mukaan pyhittään taas lepopäivän 

 

Jarnoa vastaan oli pirun mukava pelata, hänen puhtaan ja helposti luettavan pelin takia tyyliin Kai Lehtonen (Salo). Hänen varmuutensa ratkaisi kuitenkin matsin, mikä puuttuikin mieheltä sitten näkemässäni finaalissa. Tiedä sitten olisiko hän hermostunut minua vastaan tiukemmassa tilanteessa vai painoiko sunnuntai häntäkin..

Advertisement

Keskimääräsitä heikompi perjantai

"Kotiturnaukseni" Naantalissa ei saanut parasta mahdollista

valmistautumista, kun viettelin päivän virka-ajan luonnollisesti

virkavallan seurassa aiheettomasta epäilystä. Koska epäilyksen aiheuttajan

syy-seuraus suhteiden pohtiminen olisi turhan vaikeaa putkiaivoilleni,

pelaan ja kirjoitan mieluummin loogisesti tenniksestä.

 

Nådeen tuli hoppu "linnasta" joten paikoitin lainaskootterin lähimpien

autojen väliin. Lämmittelyn Juha Haapakkaa vastaan keskeytti sade ja

peli siirrettiin lauantai aamuksi. Tunnin pysäköimisen aikana

motskariini oli tullut parkkisakko pihakadun takia.

 

Huominen alkaa toivottavasti paremmin, kun saankin vastaani tutusti J-P

Laineen Haapakan luovutettua.

 

Tappion makea kalkki

Piilaakson tennisturnauksen 3nnella kierroksella sain vastaani Kai Lehtosen, 44v. Olosuhteet jatkuivat erinomaisina ja Kain miellyttävä yläkierreläiskintä lupasivat nautinnoollista tennissessiota. Ainoa harmitus oli lämmittelyssä katkennut jänne ykkösmailastani, yllättäen pokan kohdalta vieläpä. Vaihdoin takaisin Fischeriin, joka tuntui istuvan käteen varsin mainiosti. Mailan vaihto vaikutti ensin kai negatiivisesti asenteeseeni, koska saisin siitä syyn tappiolleni. Muutenkin kun turnauksen jatkaminen "lepopäivänä" ei hirveesti motivoinu, onnistuin kehittämään itseni erinomaisen rentoon lyöntivireeseen.

 

Ensimmäinen erä meni vähän hälläväliä tyyliin lyödessä ja Kain palautellessa varmasti takakentälleni. Hänellä oli erittäin varmat, mutta hiljaiset yläkierrelyönnit. Erä vaikutti tasaiselta, mutta hävisin sen 1-6. Toisessa erässä rupesin hallitsemaan peruslyöntipallottelua ja matsi taisi olla melko viihdyttävää ja tasokasta. Minulla toimi myös hyvän itseluottamuksen myötä lentopeli. Vanhassa mailassanikin taitaa olla parempi lentopelitatsi. Erässä nähtiin pari mukavaa tsemppipalloa, joissa sain hakea useampia Kain smasheja menestyksellä. Erä meni melko tasaisena syöttöjä murrellessa mulle 6-4. Kailla oli älykästä pelinrakentelua, mutta väsymystä pitkissä palloralleissa. Hän syötti hyvällä kierteellä, mutta ei vaarallisesti. Oma syöttöni tuotti pari kaksoisvirheputkea, mutta säilyi tyydyttävänä.

 

Kolmannessa erässä matsi tuntui jo kääntyvän mulle, mutta Kai tsemppasi mukana. Tasatahtiin edettiin tiebreikkiin, jota johdin jo 3-1. Sitten rupesin miettiin jo sunnuntaista Salon reissua kesken pallon ja tein pari helppoa virhettä. Tasoitin vielä 4-4:ään, mutta hävisin 4-7 Kain hienolla lentolyönnillä. Niukka häviö ei harmittanut yhtään, sillä pelasin varmaan parasta peliäni. Huippukiva vastus, kun sekoittavia alakierteitäkään ei tullut yhtään.

 

Mitä merkillisimmät voitot Salossa

Ihmeellistä on tenniskisailun maailma. Vieläkin tulee uusia kokemuksia ja peräkkäin kaksi täysin erilaista ja omituista voittoa. Palloa voi pitää ruudussa millä tyylillä tahansa, mutta takaseinään osuu hyvälläkin tekniikalla..

 

Avausvastuksena Salon erinomaisille kentille ja loistavaan säähän oli lyöntipeliäni tullut sekoittamaan seniori Hans Söderström, 63v. Kuten arvata saattaa, luvassa oli hidasta alakierrepalloa. Yllätyksenä sitä tuli myös miehen kämmeneltä. Hansin tekniikka oli hyvin varma eikä virheitä juuri tullut syötössä ja lentopelissäkään. Syöttö oli melko omituinen napautus, joka tuli välillä jopa ulkokierteellä ja pari kertaa yllättävänä suorana pommina.

 

Ensin ajattelin, ettei kannata lähteä tuuppaamaan mukaan. Mutta koska kovia ja yläkierteisiä palloja ei tullut Hansin kämmeneltäkään, oli kovien lyöntien ruudussa pitäminen todella vaikeata. Yllättäen varma kahden käden rystyni oli enemmän pihalla, koska lyön sen suorempana kuin kämmenen. Peruspelini epävarmuus heijastui myös verkkopeliini ja rupesin heti välttelemään verkolle menoa. Hävisin erän virheilläni 2-6.

 

Tässä vaiheessa päätin, että lähen rystylläni alakierteisiin mukaan, koska uskoin pärjääväni pitkässä juoksussa kunnollani. Alakierrettä tulikin sitten harjoiteltua enemmän kuin koskaan ja ihan hyvinhän se ruudussa pysyi. Toinen erä tuli aika helposti 6-2 mulle. Hansin muuten erittäin kohteliaasta olemuksesta alkoi paljastua katkeruutta, kun sain tuuripalloista enemmän etua. Hän vaati myös pallon uusintaa vasta häviämänsä pallon jälkeen, kun olin kironnut epäonnistunutta osumaani. En kehdannut kieltäytyä.

 

Kolmannessa erässä sain jo vähän normaalia rystyänikin mukaan, mutta tuuppaus jatkui entistäkin pidempänä. Kertaakaan en pelissä voimalla lyönyt. Erä kulki melko tasaisesti mulle 6-3. Ensimmäisessä ottelupallossa mies toisti katkeran temppunsa ja vaati uusintapalloa, kun olin kannustanut itseäni osumaan ekoja kertoja kunnolla smashissa. Toinen niistä tuotti tulosta, mutta huutoni oli kuulemma häirinnyt. Nyt nöyrryin taas uusintaan, mutta kehtasin sentään mainita, että uusinta olisi hyvä vaatia kesken pallon. Seuraavassa kakkossyötössään palautin varovasti alakierteellä, johon Hansia ei näyttänyt kiinnostavan mennä ollenkaan. Ehkä tuskasin voitto mulle! Olen kuitenkin tyytyväinen lyönteihini, jotka toimi ehkä niin hyvin kuin oli mahdollista tuollaista vastusta vastaan. Syötinkin vain yhden kaksoisvirheen!

 

Seuraava matsi olikin äskeisen vastakohta eli eräänlainen läpilyöntikisa, johon mä en tosin osallistunut. Sami Nevanlinna, 18v oli vanha juniorilahja maajoukkuetasoltakin, mutta oli sanojensa mukaan menettänyt intonsa lajiin. Sami oli kuitenkin pelannut jenkeissä kovilla kentillä, mikä osaltaan selitti hyökkäävää pelityyliä. Samin kaikki lyönnit näyttivät varsin taitavilta, mutta peruslyöntejä hän hakkasi mieluummin pitkäksi ja verkkoon kuin kenttään. Eka erä meni nopeasti 6-0 mulle hänen virheillään. Välillä Sami toki paukutti läpikin. Toiseen erään odotin hänen rauhoittuvan, mutta se näkyi ehkä vain rauhallisemmassa syötössä. Erä jatkui hänen virheillessään ja mun palautellessa hyvällä tuntumalla palloja pitkälle takarajalle. Pääsin 5-2 johtoon ja pariin ottelupalloonkin, joissa Sami ei tosin antanut mulle juuri mahdollisuuksia. Sami pelasi tovin paremmin mutta 5-4-tilanteessa sain taas mahdollisuuteni murtaa hänet ja helppo virhe verkkoon toi mulle voiton. En tainnut muuten tehdä kuin yhden winnerin matsissa ja sekin koholyönti .