Lyömärallista mukavasti turpaan

Semifinaaliin Mika Koskelaista, 20v, vastaan taktiikkani oli selvä: palloista vauhti ja pomppu pois ja vaihtelevia lyöntejä. Tämä mies nimittäin tykkää lyödä kovaa ja hermostuu helposti. Taktiikan noudattaminen olisi ollut vain kovin ikävää, sillä reiluihin yläkierteisiin on kiva vastata samalla mitalla. Pallon vauhtiin vastaaminen on sitä paitsi helpompaa kuin sen pois ottaminen.  

 

Matsi alkoi siis tykitellen. Syötönmurtoja tuli vuorotellen. Jossain vaiheessa Mika piti syöttönsä ja meni 4-2 johtoon. Sitten hän taas antoi virheitä ja tasaisten vaiheiden jälkeen oltiin tiebreikissä. Siinä pääsin takaa tasoihin 4-4:ään kunnes hävisin loput pallot omilla virheillä.

 

Mikalla on kaunis kierresyöttö, joka tuotti kuitenkin virheitä liikaa. Viuhuvaa kämmentä sopi varoa, mutta tämäkin ase oli vähän hakusessa yleensä. Rysty oli ihan jees vaikkei sieltä kovin tullutkaan. Itselläni toimi kaikki lyönnit mukavan vastuksen takia. Lisäksi syöttöni oli parempi tänään, kun tuuli oli poissa ja huomattuani ettei kovalle lyöjälle kannata suoraa syöttää.

 

Toinen erä kulki Mikalta vähemmillä kiukkulyönneillä, mutta läpilyöntejä hän kehitti edelleen kiitettävästi lyhyistä palautuksistani. Minun olisi pitänyt sekoittaa miestä alakierteillä, muuta korkeista pompuista niitä on vaikeampi lyödä kuin matalista. Erä meni tiukoista peleistä huolimatta 5-0 Mikalle. Sitten hän löi 4 palloa yli ja aavistelin hänelle tyypillistä otteen täyttä kadottamista. Sain vielä murrettua, mutta Mika tsemppasi ja vei erän 6-2. Kiva peli, harmi, että pelin taso pitäisi rikkoa monesti voittaakseen. Toisaalta nautintoahan tämän urheilun tulee ollakin. Sitäpaitsi kesäkausi päättyi lejeerinki kaulassa.

Advertisement

Piimäkäsi

Ulkokauden päätökseen, aluemestaruuskisoihin Turun urkkapuistossa, valmistauduin lyömällä kaikki viikon päivät karvapalloa. Syytä olikin, kun lyönnit oli jääny Maarianhaminaan viikonlopun korkeanpromillenleirille. Herkimmät lyönnit syötöstä alkaen tuntuvat katoavan järjestyksessä, kun podetaan pitempää krapulaa. Vaikkei pään lihaksista muisti mene, niin lihasmuistin merkitys tuntuu korostuvan tässä lajissa enemmän kuin helpommissa pallopeleissä.

 

Saatuani luovutuksen Emma Falckilta hänen sairastuttua, aloitin C-luokan puolivälieristä Kai Lehtosta, 44v, vastaan lauantaina. Salossa olin hävinnyt niukasti Kaille hyvällä pelillä. Hänen helposti vastattavat lyöntinsä ja hyvän aamutreenin tuoma vire rohkaisi minua ennustamaan hyvä tasoista revanssia. Tasokkuus loppuikin sitten 3 ensimmäisen pelin jälkeen.

 

Aloitin vahvoilla peruslyönneillä ja hyvän olon tunne pääsi innostuksissani puserooni jo 3-0 tilanteessa. Kai piti sen jälkeen lyönnit ruudussa ja mulla alkoi karkaileen. Olin vielä itsevarma päästessäni 4-2 johtoon, mutta Kai vei loput pelit. Kaikkiin lyönteihini tuli ripaus epävarmuutta varmaan liian hyvän ja hyökkäävän alun takia. Suurin syy lyöntivireen katoamiselle taisi kuitenkin olla puuskittainen sivutuuli. Pääsin monesti hyökkään verkolla, mutta lentopelini ei ollut hääviä tänään. Lisäksi aamulla loistavasti kulkenut syöttöni ei onnistunut kunnolla yhdessäkään pelissä. Erän lopulla päästelin jo melkoisesti paineita ulos, kun hävisin niukasti viimeisen pelin.

 

Kailla oli edelleen varmanoloinen kierresyöttö ja kämmen, mutta nyt hän pelkäsi hiljaisempaa rystyään. Hänen lyöntinsä pysyivät kuitenkin liian matalina näissä olosuhteissa minun makuuni. Kai tuhri jostain syystä lähes kaikki smashinsa, mikä vaikutti varmasti itseluottamukseen verkolla.

 

Toisen erän alkuun pakotin itseni aloittamaan pelin uusiksi ja rauhoittamaan pallot täydellisesti. Niinpä siirtelemällä palloa takakulmiin hilasin pisteitä itselleni, kuten prosenttitennikseen kuuluu. Taisin taas päästä 3-0 ja 4-0-johtoon ennekuin Kai  sai kuparisen rikki. Syöttööni sain pikkusen parempaa rytmiä, kun yritin sitäkin rauhoitella. Erä 6-2 mulle ilman pahempia vaikeuksia.

 

Kolmannessa erässä jatkoin siitä mihin jäin eli 3-0-johto oli taas minun, mutta matsin juoni tuntui vielä yrittävän kääntyä. Matsin alun kämmenpommituksen jälkeen olin kokoajan siirtynyt tutummalle rystylleni samalla kun Kai painosti sitä . 4-0 tilanteessa huomasin, että kämmenen käyttämättömyydestä sille oli muodostunut kipsinen pinta, mitä ilmiötä en ollut turnauksissani tavannut herra tie koska viimeksi! 5-0 johdon saavuttaminen alkoi tuntua yllättävän tärkeältä, kun peli piteni pitenemistään. Yritin pelipalloissa panostaa syöttöön, kun pelkäsin kämmenlyöntiäni . Syöttö ei tietenkään tässäkään pelissä suonut apuaan, vaan hävisin pitkän pelin. Seuraavan pelin Kai taisi viedä parin linjalyönnin avustamana puhtaasti. Seuraavan syöttöni sain onneksi pidettyä, kun sain rystyllä painetta väsähtäneelle vastukselleni. Hänellä oli eilenkin 3-tuntinen ottelu, mikä alkoi näkyä koivissa. Pääsin 5-2 johdossa ottaan vastaan viimeistä peliä, jossa hän meni hermoillessani 30-0-johtoon. Sitten rauhoituin taas ja pääsin 30-40-ottelupalloon ennenkuin jäykistyttiin verkolla; pääsin vetään rauhassa pari kertaa pompusta rystyltä verkolla myöskin olevaa vastustajaa vastaan, mutta en uskaltanut vetää kuin päin kaveria. Pari hölmön näköstä pomputtelua keploteltiin ennen verkkolyöntiäni. Onneksi väsynyt Kaitsu antoi helppoja virheitä, niin että voitin seuraavan ottelupalloni, eikä matsi tasoittunut enempää

 

Mitä tästä opimme:

• Lyöntivire on hyvä olla matsin alussa, mutta tärkeämpää olisi sen säilyttäminen
• Matsin ekat pelit eivät merkitse matsin kannalta mitään
• Jos hyökkäys toimii, se ei välttämättä toimi jatkossa
• Syötön kaikki osa-alueet tuntuvat paranevan uusimalla gripin. Tosin vain treenatessa.
• Piimäkäsi iskee silloin kun vähiten odottaa
• Vähemmän virheitä tekevä voittaa
• Tennis on ihmeellinen laji

 

 

Villi lännen reissu

 Rauma ja Pori oli jäänyt minulle melko käymättömäksi korpimaaksi, joten viikonlopun Pitsiturnaus raumalla ja Bosnian nörttifaitterien kokoontumisajot Yyteriin tuntui vastustamattomalta yhdistelmältä.

 

Sateisena perjantaina julkisilla matkailu Kasvitarhanpolun tenniskentille tuntui heikolta idealta; autohan tässä tarvittaisiin. Ensimmäinen ottelu Harri Suistiota, n. 18v. keskeytyi pikku kuuron takia heti alussa. Sen jälkeen voitto tuli helposti. Harri oli vasta aloittanut kilpailemisen ja treenitaukokin näkyi tuntuman puutteena. Vaikka Harrin peruslyönti- ja syöttötekniikka näytti varsin hyvältä, tuotti se tasaisesti helppoja virheitä. Voitin vaivatta 6-0, 6-1 pitämällä pallon ruudussa. Harri tulee kyllä parantaan peliään tuolla tekniikalla kun jaksaa reenata ja ottaa jalkoja vähän peliin mukaan.

 

Minun päivän toinen peli uhkasi siirtyä lauantaiaamulle, joka muuten olisi ollut vapaapäivä. Niinpä olin motivoitunut voittaan Keijo Laineen, 56v, nopeasti ennen pimeän tuloa, kun uudet sateet taukosivat. Keijolla oli vahva pappatyylin lyöntivalikoima. Alakierrettä tuli molemmilta puolin, mutta onneksi silloin tällöin leppoinen yläkierrekin, johon pääsin paremmin lyömään. Tyypillisin lyöntiralli tässä pelissä oli hänen stoppari rystylleni, joka jatkui ehkä hänen lobillaan, joiden kanssa minulla oli ongelmia. Erien alut olivat tasaisia, mutta myöhemmin sain pidettyä syöttöni, joka toimi ihan hyvin perjantaina. Keijon syöttäessä hiljaa pääsin painostaan hänet murtumaan vissiin joka kerta. Fyysisesti ja henkisesti varsin raskaiden vaiheiden jälkeen vein molemmat erät luvuin 6-3. Helpotukseni oli suuri, kun sain smashin kenttään ekassa ottelupallossa ja pääsisin Yyteriin illaksi ja lauantaiksi.

 

Yyterin loistavat särkät hemmotteli aurinkoisena lauantaina, joka tällä kertaa oli pyhitetty levolle;). Tulin Porista vielä kovin urheilullisesti yöpymään yksin Raumalle, jotta pääsisin sunnuntaiaamulla täysin voimin semifinaaliin Leo Pietilää, 18v, vastaan. Tämä oli siis suunnitelma, joka vaihtui sitten Rauman yössä 2h yöuniin.

 

"Erinomaisesta" valmistautumisesta huolimatta tunsin pääseväni täysissä voimin taistelemaan finaalipaikasta. Vain syötön tiesin olevan hakusessa tuulisen viikonlopun jäljiltä. Leo on varsin kypsän oloinen peluri, joka ei turhia höntyile kentällä, vaan rakentaa pisteet viisaasti hyvillä peruslyönneillään. Kiukutteluun ja hätäilyyn hän ei syyllistynyt, mikä on tuttua useimmilta nuoren kaartin pelureilta. Alkuun tulikin lunta tupaan pari geimiä, mutta sitten sain oman peruslyöntini kuntoon. Leo sensijaan puhkaisi kitaransa ja rupesi erilaisella mailallaan tekemään virheitä silloin tällöin. Omat peruslyöntini pysyi tyydyttävästi ruudussa, jopa tavallista painostavampina. Syöttöni oli kyllä hirveetä kangistelua; herkin osa-alueeni tuntuu kyllä aina aivan uudelta harrastukselta, kun on vähän ollut resetoimassa lihasmuistia villin lännen saluunoissa. Naurettava syöttötyöskentelyni ei kuitenkaan juuri haitannut peliäni, sillä kaksareita ei tullut liikaan ja Leo ei rokottanut kukku-kakkosestani, vaikka syytä olisi ollut. Menin erässä 5-3 johtoon ja pääsin muistaakseni eräpalloonkin, mutta Leo käänsi ottelun. Hänen viileän tasaiselle pelille täytyy antaa täysi tunnustus; niin hyvin hän pelasi erän ratkaisuhetkillä. Tiebreikin Leo vei 7-3.

 

Toisessa erässä koin melkoisen henkisen yliotteen vastustajaltani. Luulin, että nyt vasta alkaa viivytystaistelu, jota ryydittäisin lisäämällä alakierteistä cocktailia lyöntivalikoimaani. Tästähän ei Leksa säikähtänyt, vaan piti pallot ruudussa ja esittelipä vielä pari ennennäkemätöntä jyrkkää krossia. Oma pelini ei juurikaan huonontunut ja geimit tuntui tasaväkiseltä, mutta ne menivät Leolle murskaavasti 6-0! Oikea mies voitti, mutta loisto viikonloppu oli mullakin.