Ottelun ensimmäisen pisteeni sain 8. pallossa ja sen jälkeen pelit olivatkin tasaisempia kuin talviset loppulukemat osoittaa. Petja pisteli syöttöjä ja peruslyöntejä varmaan kymmenisen kertaa viivoille takakentältäkin lyötynä. Pallot olivat varsin lyhyitä enkä päässyt tietenkään kunnon peruslyöntituntumaan. Ajoitus oli hukassa molemmilta puolin koko pelin ajan. Uusi alusta ja vaihtelevat vastustajan lyönnit eivät toki auttaneet tähän. Vain syöttööni sain jotain tuntumaa(, koska vastustaja ei häiritse yleensä sitä), mutta ykkönen suuntautui liian usein verkkoon. Ensimmäinen erä meni 6-0, vaikka pelipalloja sain lukuisia.
Toisessa erän alkupuolella sain kuparisenkin rikki, mutta peruslyöntieni löytäminen tuntui yhä kaukaisemmalta haaveelta. Petjakin pudotti vähän hyvää pelitasoaan, joten harvat katsojat pääsivät suuntaan pubin parempaan viihteeseen. Ainoa pelaamani pallo, johon sain olla tyytyväinen, oli kamikazemaisen raivoisa ryntäys verkolle kovan ykkösen perään. Syöttö oli yllättäen ruudussa ja Petja palautti sen yllättävän kovaa suoraan napaani kohti. Onnistuin juoksussa lentolyömään pallon toiseen takakulmaan ja pallojonglööri Berg sai enää lobin aikaan. Siihen sain tehdä ottelun ainoan smashini voitollisesti (epätäydellisellä osumalla toki). Muistellaan tätä jos jotain positiivista seikkaa saa hakea. Muut "hienot" winnerini taisivat olla heikkoja osumia mailaan, mistä Petja tosin kohteliaasti aplodeerasi mulle. Muutenkin nuori vastukseni oli varsin kohtelias käytökseltään. Toki lievä aneemisuuskin otteissa olisi hyvä korvata pikku agressiivisuudella, mutta eiköhän se fysiikan paranemisen myötä leivo miehestä kelpo ässän suomalaiselle tennishuipulle. 
Palloukko 