Jakke sitä, Jakke tätä

Jarkko Nieminen herättää yllättävän paljon mielipiteitä peliesityksillään verrattuna muihin suomalaisiin huippu-urheilijoihin. Yleensä Jarkon hävitessä matsinsa urheilu-uutisissa, pessimistinen miesvaltainen tv-katselijakunta tietää, että: "Taas Jarkko hävisi", "Aina se voittaa ekalla ja häviää toisella", "Jakke häviää aina viimeistään kolmannella kierroksella" tai "Jakke häviää viimeistään finaalissa tai seuraavassa turnauksessa". En tiedä herättääkö yhtä aliarvostettu maailmanhuippu, mutta paljon mielenkiintoisempi persoona, Tommi Evilä Tampereella samanlaisia tunteita vai onko arkipäiväisen Jarkon aiheuttama mielipidetulva koko Suomen ilmiö.

 

Raimo Summanen (Piste ) yllätti positiivisesti entisenä jääkiekkoilijana mielipiteellään Jarkon aliarvostuksesta. Tämän hetken Suomen parasta palloilijaa (=urheilijaa), Riikka Lehtosta, eivät sentään kolumnistit edes tunne. Ampujat ja jonoautoilijatkin ovat suositumpia Suomessa. Olisko Veikkaajassa joku korisihminen nostanut Hanno Möttölän ainoana palloilijana lähes kuningas Litmasen tasolle. Tälle faktalle Litti voisi itse keitellä kahvit naama peruslukemilla, kuten hän reagoi ensimmäisen SM-mitalin varmistettuaan viime viikolla.  

 

Puolen vuoden tennistaukoni on onnellisesti ohi. Eilen pelasin parikin vuoroa ilman kiukkua ja jalkakipuja. Itseasiassa en ole vielä kertaakaan saanut leikattua jalkaani kipeäksi leikkausviikon jälkeen.Peruslyönnit sujuivat heti alusta asti. Jalkojen nopeus ja varovaisuuteni niiden käytössä aiheuttivat ainoat ongelmani. Kaikista yllättävintä oli minulle vaikean syötön sujuminen ensi yrityksestä alkaen. Pöytä kannattaa näköjään puhdistaa joskus niin arjessa kuin vapaa-ajalla.

 

Työpöytä vaihtuukin Kosovoon ensi viikolla. Viisi viikkoa on kikkailtu enemmän tai vähemmän tarpeellisilla kursseilla kasarmeilla. Useimmiten vähemmän. Pääasiaani etelässä eli fyysistä palautumista kilpaurheilun maailmaan avittaa kuitenkin hyvät liikuntamahdollisuudet. Vain tenniskenttää ei liene saatavilla. Niinpä tarvii pelata Turussa kaikki Suomi-lomat läpeensä.

Advertisement

Knee status update

Armeijan ajokorttipakkaa on taas laajennettu kuorma-auton ja Ps XA-180:lla eli Pasilla. Huovinrinteelle oli hauskaa palata toisen kerran: Palvelut oli parantuneet, varusnaiset morjenstelivat ja rattia väännettiin ihan tuskassa. Viime reissun Nasuilu oli kyllä hauskempaa. Pasi-tutkinnon 6 koetta olivat helppoja lukuunottamatta lankuille ajoa. Skapparit olivat huonoja kouluttajia. Edes lievät armeijamaisuudetkaan eivät silti haitanneet kiireistä 8 päivän ajokurssia. Cooperin testin 2300 metrin suoritus tapahtuu pääjoukkokoulutuksessa 14.10.Kuvia

Polven kanssa olen lisännyt lievää kuntoliikuntaa välttäen vain raskasta kuormitusta, äärikoukistusta, hyppyjä ja kontaktilajeja. Sulkis ja takakentän lentis onnistuvat ilman kipuja. Samoin syyskuun alun Lapin reissun vaellus 40km kahteen päivään sujui kuin vettä vain. Niinpä lokakuun lopun kahden viikon lomalla aion korkata uusitun Impparin. Sitä odotellessa menen katsastaan Riihimäen viestirykmentin viestikurssin muodossa. Adios.