Otsikko (pakollinen):

http://cid-46942ef551922bd4.skydrive.live.com/embedphoto.aspx/.res/46942EF551922BD4!344/46942EF551922BD4!345

Vaihteeksi miellyttävä tappio

Helsingin
Myllypuroon on aina mukava mennä kisaamaan. Alusta on hidas Plexipave tai vielä
mielluummin massakenttä kuplassa. Vastaan arpoutui Niklas Hellström,
13v, hesalainen junnu. Aavistelin tilastojen perusteella tiukkaa voittoa
itselleni, vaikka Helsingin junnut voivat yllättää kovalla tasollaan.

Ottelun kulku yllätti jälleen täydellisesti. Hellströmin akan pojalta puuttuivat
helpot virheet tyystin. Hänellä oli moitteettoman näköiset, rauhalliset
yläkierrelyönnit, joihin oli kiva lyödä takaisin. Omituista sensijaan oli,
ettei häneltä löytynyt taidollista eikä psyykkistä heikkoutta missään vaiheessa
ottelua. Etenkin verkolle tullessaan tämä lyhyt kaveri oli täysin erehtymätön.
Takakentältäkään en muista hänen lyöneen yli tai leveäksi kuin muutaman kerran.
Yritin erilaisia lyöntejä ilman tulosta. Hyvän mittaiset alakierre
sekoittelunikaan eivät aiheuttaneet ensimmäistäkään epäonnistunutta palautusta
häneltä.

 

Oma pelini tuntui
myös kelvolta. Olin jotenkin tavallista rauhallisemman, mutta virkeämmän oloinen
kuin yleensä. Agressiivisuus ja kiukuttelu ei tullut mieleenikään. Löin
rauhallisessa pallottelussa palloa nyt hitaammin ja kontrolli tuntui hyvältä
heti alusta. Kämmenlyöntiini laitoin tavallista vähemmän kierrettä, jolloin
väsyttävää ”swingiäkään” ei tarvinnut lyöntisuoritukseen kehittää. Silti
tunnuin ehtivän palloihin hyvässä asennossa. Hellström pelasi kuitenkin
mainiosti ja pallottelut päätyivät useimmiten minun virheeseeni.

 

Pelit olivat
tasaisia, mutta tiukat paikat vei vastustajani. Luvut 62, 62 mairittelee hieman
Niklasta, mutta voittoon minulla ei ollut mahdollisuuksia. Syöttöni sujui
hyvin, johtuen juurikin rauhallisuuteni vakauttamasta ylösnostosta. Matsi
loppui Niklaksen kahteen peräkkäiseen viivaosumaan, vaikea niistä on harmistua.

 

Vaikka syyskausi
loppui lyhyeen ja tilastojen perusteella en kauheen kovia päänahkoja haalinut
koko kaudella, tuntui etenkin viimeisessä ottelussa pelini edistyneen. Kaikki
lyönnit toimi, menestyksen esti vain vastustajani erehtymättömyys. Yleensä
varsinkin junioreilla romahtaa pelin taso edes toviksi. Itselläni pelistä puuttui
agressiivisuus, joten ehkä joku taistelupallo jäi noutamatta. Tuntui kuitenkin,
että tällainen pelityyli on avain vähempiin virheisiin ja ottelusta jäi varsin
hyvä mieli.

 

Advertisement