Kauden päättävä turpakeikka

Kaavio ei ollut mieluisin mahdollinen talvikauteni päättävässä aluemestaruusturnauksessa Impivaarassa. Vastassani oli tuttu Aleksi Lager, 16v, josta luulin jo ottaneeni henkisen niskalenkin keskinäisissämme. Mitä vielä! Miettii

Valmistauduin aikaiseen klo 8.30 olevaan matsiini mahdollisimman hyvin heräämällä aikaisin ja jumppaamalla. Viime kertojen perusteella suunnittelin painostavani kaverin rystyä ja pitävän miehen liikkeessä. Ensimmäinen erä sujuikin suunnitellusti. Aleksi vaikutti uniselta ja teki hieman enemmän virheitä kuin minä. Omat lyöntini sujuivat moitteetta. Aleksilla ei syöttö sujunut ja menin helpohkosti 3-0-johtoon. Hän tsemppasi 3-2 kavennuksen, mutta vein loput geimit erästä ja peli tuntui hyvältä. 6-2.Hymy

 Toisessa erässä Aleksi petrasi lyönneissään, eikä helppoja virheitä enää tullut. Hyökkäilin edelleen verkolle paikan tullessa, mutta varsinkin rystyltä hän onnistui hyvin ohituksissa. Jostain syystä Aleksi itse vältteli verkkolle tuloa selvissäkin paikoissa, mikä osaltaan pidensi pallojen kestoa. Vaikka syötöt pysyi ruudussa, tuli tässä erässä runsaasti murtoja. Takakentän pallottelu alkoi muuttua hitaammaksi ja korkeammaksi. Etenimme kai 3-3-tilanteeseen asti tasoissa, ennenkuin Aleksi piti oman syöttönsä kaksi kertaa ja erä oli hänen 6-3.Pettynyt

Kolmannessa erässä tajusin, että Aleksi lyökin kämmeneltä enää vain kierrettyjä roikkuja rystylleni, mikä tuntuisi sopivan minulle. Hallitsin peruspallottelua, mutta hän haki hyvin palloja laiskasta habituksestaan huolimatta. Hävisin ikävästi tiukat paikkoja ja pidin selvempiä pelejä. Kulminaatiopisteeltä tuntui Aleksin syöttövuoro 4-3-johdossani. Menin 0-30 johtoon hänen kaksareillaan ja hallitsin sitten pallotteluja, joista pääsin hyökkään hänen pehmeälle kämmenelle. Mokasin kolme kertaa hyökkäyksen jälkeisen lentolyöntitilanteen ja hän tasoitti. Pallorallit olivat tässä vaiheessa hyytyneet melkoiseksi viivytystaisteluksi. Minä erikoistuin hitaisiin ja mataliin lyönteihin ja Aleksi korkeampiin yläkierteisempiin. Toki kuluneet pallot ja Impparin hidas, mutta matalapomppuinen alusta edesauttoivat tyylilajin valinnassa. Murtoja tuli sitten vielä vuorotellen, viimeinen mulle puhtaasti ennen tiebreikkiä. Tämä murto varmaan sai aikaan sellaisen hyvänolontunteen mulle, että tiebreikin pelasin vapautuneesti jääden nollaan pisteeseen. Itkee

Ei millään jaksaisi odottaa kesäkauden alkua, mutta ehkä nyt on hyvä hetki keskittyä hunajaiseen vappuun tenniksen sijasta.
      

Jätä kommentti