En ollut vieläkään oppinut, ettei kauden ekasta turnauksesta kuulu odottaa yhtään mitään. Vaikken olisi odottanutkaan, tämä oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus vitutuksen määrässä 3 erävoitosta huolimatta. 2.5h kestävä kokovartalokipsi jää kyllä juilimaan koteloon joksikin ajaksi.
Ensin sain vastaani Olli Aaltosen, 18v, jonka voitin helpohkosti kesällä. Ollilla oli varsin kierretty kämmen ja epävarma rysty. Hänen vasurin kierteinen syöttö olisi voinut olla vaikea pysyessään enemmän ruudussa.
Olli haki nyt entistä enemmän lyöntiä kämmenelleen ja itse painostin hänen rystyä. Toki laajaan kämmenkulmaankin hänet sai vaikeuksiin. Hän antoi minulle paljon helppoja virheitä ja kaksareita. Pallot pysyivät lyhyinä ja se huononsi matsin tasoa. Voitin paljon palloja huonollakin osumalla. Verkon kautta menneet pallot voitin myös ja pari eeppistä tappelua verkolla, joihin sisälty sekä viivaosumia, pokaosumia että verkko-osuma. Lisäksi sain yhden pisteen osumalla Ollin kentällä olleeseen palloon. Syöttöni ei toiminut toivotusti, mutta ruudussa ollessaan ykkönen tuotti yleensä pisteen.
Eka erä oli helppo 6-1. Toisessa Olli pysristeli aluksi vastaan 0-1, josta vaivoin pääsin 2-1-johtoon. Matsi alkoi olla ohi. Ottelun kaksi viimeistä lyöntiä taisin osua pokalla takakulman postimerkkiin. Pahoittelut siitäkin! 6-1.
Saman päivän toiseen matsiin odotin jo parempaa tuntumaa alustaan ja vastustajaan, joka oli myöskin kovin vaihtelevasti lyövä Toni Karonen, 17v. Toni löi välillä kovaa ja suoraa flattia varsinkin kämmeneltä. Hän lyö melko pystystä asennosta ja kun lisäksi lentopeli näytti varsin kotikutoiselta, odotin hänen hoitavan virhepuolen. Tonin syöttö on kierteetön ja kova, paitsi kakkonen on varma tuuppaus, josta pitäisi lyödä mies ahdinkoon.
Ahdingossa olin kuitenkin minä ja koko matsin ajan. Toni pitikin palloa kentässä palautellen hiljaisempia roikkuja molemmilta puolin. En saanut kämmenelleni kunnon lyöntituntumaa edes lyhyisiin palautuksiin vastatakseni. Ekassa erässä olin häviöllä pari geimiä kai 2-4:ään asti. Kumpikaan ei tahtonut pitää syöttöään kuin ehkä kertaalleen. Minä kuitenkin mursin hänen syöttöjään puhtaammin. Toni teki enemmän virheitä vaikka peruslyöntini oli melkoisessa kipsissä koko ajan. Pääsin kuitenkin monesti verkolle. Lentopelinikin osui huonosti mailaan ja Toni yllätti monesti nopeudellaan puolustuksessa. Hän itseasiassa tuntui lyövän koko ajan paremmin liikkeestä kuin paikallaan. Menin kuitenkin 5-4-johtoon, mutten taaskaan saanut syöttöäni kulkemaan. Tiebreikissä ”safety”-palautteluni riitti erävoittoon 7-3.
Odotin kipsini hellittävän erävoitosta, mutta vielä mitäh. Ainoastaan ykkössyöttöni varmeni hyväksi, mutta pisteitä se ei tuottanut Toni palauttaessa hyvin. Kaksi seuraavaa erää meni varsin tasapaksussa helvetissä. Voitin ekan pelin ja luulin lyömiseni kohentuvan. Lyöntikipsi kuitenkin säilyi kämmenessä vahvana ja aiheutti rystyltäkin virheitä. Pääsin paljon verkollekin, mutta lentolyönnitkin kolisi järjestäen mihin sattui. Mutta se kämmen oli hirveetä kyykkimistä. Vaikka kuinka käytin jalkoja ja kuntonikin kesti hyvin matsin, ja muistelin miten se kämmenlyönti on helppoa harjoitellessa, niin pallo lähti jatkuvasti kämmenestäni sattumanvaraiselle korkeudelle, sattumanvaraisella kierteellä ja -osumalla. Yritin päästä kipsistä tekemällä kokoajan harjoituslyöntejä pisteiden välissä, kokeilemalla entistä kovempaa ja yläkierteisempää lyöntiä ja manaamalla itseäni vahvasti. Ei auttanut mikään. Joka geimin jälkeen toivoa riitti vielä, kun ajattelin että kyllä se tästä, keskityt vain. Ei auttanut. En muista ainoatakaan kämmenlyöntiä matsissa, joka olisi tuntunut ”tutulta” ja johon olisin ollut tyytyväinen. Hain enemmän rystyllekin, mutta eipä silläkään ihmeitä tehty. Nyt oli tilaisuus yrittää eksoottisempiakin juttuja, kuten syöttölentopeliä, laihoin osumin. Pääsin myös yrittämään ensimmäista kisa-”hotdogia” eli jalkojen välistä kentän takaa; vain hieman leveäksi. Ottelupallo oli paljon puhuva. Pääsin taas keskinkertaisella hyökkäyksellä verkolle. Toni ehti lentolyöntistoppariini, mutta sain viimeistellä helpolla lentolyönnillä ohituksen. Palloon osuin jälleen huonosti, mutta Toni yllätti silti todella nopealla pallon haulla ja ohituksella. 2.5 tunnin itsetutkistelun jälkeen oli taululla 67, 36,26.
Vitutukseni oli raamatullinen, koska en ole ennen ollut noin pitkään noin totaalisessa kipsissä. Syyt lienevät osaltaan siirtymisessä uudelle alustalle kilpailemaan, mutta ennenkaikkea harjoittelu ainoastaan tasalaatuisesti lyöviä sparrareita vastaan. Vaihteleviin ja hitaisiin palloihin lyöminen näytti aiheuttavan kauan poissa pysyneen, mutta sitäkin jäätävämmän piiputuksen lihasmuistiini. Kokemuksena tällainen on täysin ainutlaatuinen ja siksi toivottavasti kasvattava. 😉
Palloukko 