Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2010

Keli yllätti karvapalloilijan

En tutustunut ollenkaan velour-merkkiseen alustaan lähtiessni Vantaan Campo sportcenteriin kisailemaan. Luin vain hallin sivuilta, että kentät oli juuri uusittu. En tiennyt, että niitä teetetään vielä tekstiileistä. Niinpä lyödessä tulee kiire.
Ensimmäinen vastustajani oli sen sijaan hyvinkin sinut alustan kanssa Ja löi koko ajan kovaa ja vieläpä vaihtelevasti. Mika Menlös, 39v, käytti kovia kierteitä kaikissa lyönneissään ja pyrki rakentamaan koko ajan pistettä, jolloin mulla ei ollut yhtään aikaa hakea lyöntiasentoa.

 

Olin alussa täysin kaffella touhusta, kunnes tajusin, että suoraan pitää lyödä. Pääsin sen jälkeen ihan yllättävänkin hyvään lyöntivireeseen, kun annoin vain mennä ilman suurempia virhenpelkoja. Varsinkin kämmenpuoli täytyy muuttaa avoimemmaksi asennoksi ja swingi täytyy lyhentää kuin syötön vastaanotoksi, jos pallot tulee nopeasti ja matalalla. Vastukseni teki myös virheitä ja tulin ekassa erässä yhden syötön takaa-ajosta tasoihin. En kuitenkaan päässyt murtamaan Mikan vasurin kierteistä syöttöä, joka vieläpä vaihteli aivan suoran ja todella kierretyn välillä. Oma syöttöni alkoi myös toimia ja pääsin jotenkuten peliin mukaan. Mika pelasi kuitenkin tiebrekin virheettömästi ja hävisin sen 4-7.

Toisessa erässä korostui tärkeiden pisteiden voitto. Tuntui koko matsin ajan, että Mika vie tasaiset pisteet ja mun voittamat pelit tulee selvästi. Hänen ykkösensä huononi ja minun pysyi hyvänä, mutta se ei riittänyt matsin kääntämiseen. Pallot pysyi ikävän lyhyenä ja Mika pelasi hyvin tärkeät pisteet 2-2-tilanteen jälkeen. Kokeilin myös yllättäviä verkollenousuja suoraan syötöstä, mutta ei ne tälläkään kertaa tuottaneet ihmeitä. Mikan lyönnit osuivat ärsyttävän usein juuri takarajaan, eikä virhesumia nähty. Hän vei loput pelit 6-2.

Turnaus vitutti lyhyytensä ja epätutun alustan lisäksi siksi, että hävisin tärkeät pallot, joten oli pakko purkaa energiaa kuntopyörällä vielä tovi.
Positiiviset puolet jäivät hyvään syöttöpeliin ja kohtalaiseen adaptoitumiseen erilaiseen alustaan. Ykkönen pysyi taasen ruudussa painetilanteessakin ja pystyin vaihteleen kierrettä ja kovuutta.

Hesan reissun elämykset olivat kuitenkin parempia Talissa, jossa nähtiin useitakin nopean kentän pommittajia Jarkon keskittyessä neluriin. Prysziezni (tjms.) ja Dimitrov ihastuttivat tekniikallaan eikä Berankis ja Kontiset pudottanut Mannarino jääneet juuri huonommiksi. Kaikki löivät matalaa ja tähtäsivät takarajaan. Hauskaa kuitenkin on, nopeillakin kentillä maailmaa hallitsee Nadal, jonka yläkierteet on useammin lähellä syöttörajaa. Ehkä vakuuttavinta jälkeä esittivät kuitenkin Nieminen/Kontinen nelurissaan, jossa eivät antaneet mitään mahdollisuuksia vastustajilleen semifinaalissa. Henkkaa tunnuttiin painostavan, mutta hänen syöttö- ja lentopeli oli kuin taidetta. Dimitrov oli muuten Hesarin mukaan käynyt tuomariinsa käsiksi pelin jälkeen, vaikkei kentällä näyttänyt olevan juurikaan suukopua tuomioista. Omituinen äijä. Lisäksi sain tuliaisiksi taas hintalaatusuhteeltaan parhaita Technifibren palloja Seinäjoen Jounilta. Näitä kun saisi kaupoista Wilsonien sijaan..

Advertisement

Syöttöpelit Hyvinkäällä

Hyvinkään torikadun liikuntakeskukseen intouduin tutustumaan ensimmäistä kertaa keskellä synkintä Marraskuuta. Pelini sujui hyvin, mutta meno tyssäsi täysin ylivoimaiseen vastukseen.

C-luokka oli täällä paikallisjunien toimintapiirissä muutenkin kovempitasoista kuin muualla Suomessa. Jo ensimmäisellä kierroksella jouduin pelaamaan varsin hyvin voittaakseni. Vastukseni oli Tapio Leskinen, 46v, löi vaihtelevaa, mutta melko hiljaista peruslyöntiä.  Hänellä oli yhden käden yläkierteinen rysty, joka oli hieman epävarmempi puoli. Tapion syöttö lähti korkealta ja melko kovaa, mutta melkein suorana syöttönä sen suuntaa oli lopulta helppo ennustaa.

Mursin hikisesti hänen avaussyöttövuoronsa, jonka jälkeen molemmat piti syöttönsä erän loppuun. Keskityin jalkatyöhöni, mikä on tärkeää aikaisessa aamupelissä ja hiljaisempiin lyönteihin vastatessa. Sain peruslyöntini pysymään varsin hyvin kentässä koko matsin ajan ja hallitsin peruspeliä. Tapio ei lahjoittanut kuitenkaan helppoja pisteitä putkeen ja erä niukasti 6-4 minulle.

Syöttööni olin erittäin tyytyväinen; ykkönen tuntui pysyvän ruudussa hyvin ja pystyin luottaan siihen tiukassa tilanteeessa. Tapio alkoi yrittään verkolle nousuja huomatessaan olevan alakynnessä. En kuitenkaan häkeltynyt touhusta. Ulottuvana pelaajana Tapio hoiti kohtuudella verkkotilanteita. Toisessa erässä mursin Tapion kaksi kertaa ja sain peliäni vapautumaan. Syötin 5-1-johtoon ja sain yhden ottelupallonkin, jonka löin verkkoon ohitusyrityksesssäni. Tapio piti syöttönsä ja pääsin itse syöttään voitosta. Tapiolla oli taas vaikeuksia syöttöni kanssa, mutta itsekin hieman jäykistyin pelin päättämisestä. Hän nousi verkolle toisessa ottelupallossa ja ohitin tällä kertaa rystyllä viivaan onnistuneesti ja voiton tunne oli vapauttava hyvän ottelun jälkeen. 6-2.

Toista kierrosta odotellessa kävin lounaalla tutustuen ihanan harmaaseen marraskuiseen Hyvinkään keskustaan. Siellä oli rakennustyömaita, kirjasto ja ketjuravintoloita. Palasin tennishallille, joka oli kiinnostavampi.

Vastaani asettui Aapo Laitinen, 16v. Hänellä näytti olevan kaikki taidot kunnossa ja hyvä fysiikkakin, joten ihmettelin, miten hän on käyttänyt kykyjään pysyessään C:ssä. Aapo kertoi rökityksen jälkeen pudonneen loukkaantumisen takia sinne.

Ensimäinen erä oli enemmän yhtä maalia kuin mikään pelini urallani. Aapon syöttö oli ylivoimaisesti paras mitä on vastaan tullut. Hänellä oli loistava kick-syöttö rystylleni, jonka pysyti täysin yllättäen vaihtaan kovaksi flatiksi. Jouduin välilä palauttaan pääni yläpuolelta rystyltäni.  Tekniikka oli ihan kuin telkusta. Silloin kuin sain palautettua syötön, Aapo veti kämmenellä läpi vivoja nuollen. Välillä hän kuitenkin löi verkkoon, minkä takia yhtään peliä en tainnut hävitä puhtaasti. Yritin tietysti hakea hänen rystyään ja vaihdella tempoa ja kierteitä sekoittakseni häntä, mutta yleensä en ehtinyt edes palloon: 6-0 eka erä varmasti alle puolessa tunnissa.

Oma syöttöni pysyi yllättävän rentona, vaikka siihen piti panostaa paljon. Toisessa erässä pysyinkin miehen mukana 2-2:een asti. Aapon peruslyönnit pysyi kuitenkin käsittämättömästi kentässä ja takakentän läpilyöntejä hän teki solkenaan aivan sivurajoille tehokkaamin kuin kukaan ennen. Myös rysty ja harvat hiljaisemmat kämmenet pysyi todella tarkkoina. Välillä sain aikaan rysty pallottelua, mutta heikkoja hetkiä ei vastuksellani ollut ollenkaan. Oma kämmeneni sensijaan taisi kadota tyystin, koska yksinkertaisesti pääsin lyömään sitä normaalista asennosta äärimmäisen harvoin. Myös puolustavat rystylyöntini kolahtelivat pokiin, jos ehdin niihin.

Tällaisessa tilanteessa kannattaa luonnollisesti kokeilla jotain eksoottista kuten yllättäviä verkolle nousuja. Ne osoittautuivat täydellisen turhiksi. Aapo ohitti niin kovaa, että verkolla alkoi pelottaan. Matsi pysyi täysin Aapon hallussa alusta loppuun. Ainoa havaitsemani heikkous oli miehen liikkeessä erityisesti syvyyssuunnassa. Ottelupallossa kokeilin virnistellen yllättää kaverin syöttämällä hiljaisen ykkösen, koska hän odotti kovempaa ykköstäni melko kaukana. Aapo joutuikin kurkotteleen siinä eteenpäin ja itse tulin vielä verkolle tekeen kevätjuhlaliikkeitä. Ohitus tuli silti kovaa kenttään ilman mahdollisukksia yltää siihen. 6-2. Ihme jäbä tuohon sarjaan ja voitti lopulta C:n.

Matsini oli kuitenkin jälleen jokseenkin omalaatuisia ja sain kivaa kilpailukokemusta tältä vireältä tennispaikkakunnalta. Erityisesti ykkösen uppoaminen varmaan 70%:sti vaikeissakin tilanteissa ilahdutti. Lisäksi kaksareita tuli varmaan vain kolme kahdesa pelissä. 🙂

Kilvanlyömistä Jussin kanssa

Pari vuotta sitten Salossa pelasin siihen asti parasta takakentän lyöntiä juuri semifinaalivastustajaani Jussi Saarista, 43v, vastaan. Tälläkin kertaa tämän miehen komea yläkierteinen paukutus siivitti minutkin otteluun, jossa jouduin kokemaan häviön hymyssä suin.

Olin valmistautunut aamun peliin paremmin varmaan kuin Jussi ja hänen virheillään pääsin yllätysjohtoon. Jussilla oli kova ja tarkka syöttö ja kakkonen oli lähes yhtä kova ja vähäkierteinen. Oma syöttöni ei lähtenyt kulkemaan parhaimmalla tavalla koko matsin aikana, mikä johtui varmaan painetilanteesta. Jussin kovaa yläkierrekämmentä sieti todellakin varoa, niin tarkka ja kova se oli. Yritin aina suunnata puolustukseni Jussin rystylle, josta saattoi tulla helpompia vastauksia.

Eka geimi taisi olla ottelun pisin. Pari hienoa palloa nähtiin ja onnistuin verkoltakin. Sain pidettyä syöttöni n. 10 min takomisen jälkeen. Jussi aloitti huimalla syöttämisellä, mutta hänen peruslyöntinsä tuotti vielä virheitä. Sain häneltä kuin ihmeen kaupalla murron, kun hän sähläsi hyökkäyksensä. Välillä pitkälti hänen aaltoileva pelinsä oli kiinni syötön onnistumisesta. Sain toisenkin murron ja menin jo 5-1-johtoon. Hallitsin rohkealla ja nöyrällä lyömisellä peruspeliä, jos sain rauhoitettua sen rystykrossiksi. Jalkatyöni oli myös erinomaista, koska sain hakea niin paljon puolustuspalloja. Verkolta onnistuin yllättävän hyvin stoppareissa. Paransin pikkuhiljaa syöttöpeliäni, mutta Jussi paransi peruspeliään vielä enemmän. Sain vain yhden eräpallon, jonka Jussi hoiti ässällä. Hän tuli jyrän lailla ohi 7-5-erävoittoon, mutta en osannut olla pettynyt kuin syöttööni, niin hyvää lyöntipeliä esitimme.

Toisessa erässä kuvio toistui ja matsin taso säilyi. Jussilla oli alussa taas ongelmia etenkin yhden käden rystyllään. Lisäksi sain joitain syöttöjä takaisin, niin mursin 4-1-johtoon. Oma syöttöni pysyi kuitenkin vain reilut 50%-ruudussa, enkä päässyt painostaan hänen rystyään sillä. Kakkosista Jussi hyökkäsi surutta ja tuloksekkaasti. Hän tuli 4-4-tasoihin. Pari eeppistä verkkokamppailuakin käytiin. Onnistuin tuloissani verkolle melko hyvin ja yllätin yleensä onnistuneesti Jussin. Parikin verkkovirhettä nähtiin, kun sain onnekkaan lyhyen puolustuksen kautta Jussin kompastumaan katiskaan. Itse taas kävin taktisesti lyömässä verkkonauhaa epätoivoissani, jottei Jussin läpilyöntiä lasketa 😀 .

Pidimme loput syöttömme ja erä ratkaistiin tiebreikissä.  Siinä Jussi jatkoi hyvää syöttöään. Lisäksi vedin kaksi jäykkää peruslyöntiä pitkäksi ja olin 0-3-häviöllä. Sain kuitenkin yhden winnerin rakennettua, mikä tuntui valitettavan mukavalta voitontahtoni kustannuksella. Jussikin antoi pari virhettä avuksi rystyltään, mutta ottelulle ominaisesti hän päätti sen suvereenilla ässällä sivurajan tuntumaan: 7-3.

Vaikka hävisin molemmat erät 5-1- ja 4-1-johtoasemistani, ei minua harmittanut tippaakaan ottelun aikana. Ottelu oli syöttöä lukuunottamatta parasta lyömistä uraltani. Ja Jussi on mitä mukavin kaveri muutenkin kentällä ja sen laidalla. Taas herää kysymys, pitäisikö minun vihata häviötä enemmän kuin nauttia laadukkaasta pelistä. Ja olinko edes lähellä voittoa tasaisista numeroista huolimatta? Joka tapauksessa nyt on kiittäminen kovia sparrareitanikin, jotka eivät tarjoili kukkupalloja.

Turnaus tuotti paljon iloa ja autorikkaimurin. Käy muuten skootteriinikin, jossa on 12V pistoke! Lisäksi hyvä pelivire siivitti vielä oivaan liberopeliin lentisottelussa Naantalissa samana päivänä, joten rasituskipu reisissä on nyt mannaa. 🙂

Taas Turussa mutta ilman kipsiä

Kaavio suosi toisissa Turun kisoissa C-luokassa, kun pääsin verrytteleen kahta D-luokkalaista vastaan poisjäännin vuoksi.

Mika Alamäki, 52v, oli lyöntityyliltään vanhempana aloittaneita. Korkeisiin yläkierteisiin ei osattu vastata ja rystyltä tuli vain epävarmaa alakierrettä. Lisäksi kun alakierre jäi koko ajan lyhyeksi, painostin mielelläni sinne. Näin pääsin treenaan verkkopeliä hyvin paljon. Yhtään peliä ei kuitenkaan ilmaiseksi tullu ja alun hermoilun takia onnistuin myös menettään syöttöni kerran. Hallitsin kuitenkin hyökkäykseni ja lennosta viimeistelin kohtuullisesti, joten matsi pysyi hallinnassani. Syöttö sujui myös ihan ok. Mika palautteli hyvällä asenteella, enkä voittanut kuin varmaan yhden geimin puhtaasti, joten luvut 6-1, 6-0 imartelevat hieman minua.

Toisella kierroksella tuli vastaan Jami Jokinen, 17 v. Jami pelasi vasurina peruslyönnit, mutta syötti oikealla. Ei kertonut miksi. Hänen peruslyöntinsä oli epävarmoja. Kämmen saattoi kuitenkin viuhua kovana ruutuun, joten painostin selvästi vasurin rystylle, mikä vaatii tietenkin vähän miettimistä. Pallot olivat tässäkin lyhyitä, mutta pallotuntumani säilyi ihan kivasti hyökkäyksissäni. Tosin useimmiten pallo päättyi Jamin helppoon virheeseen. Nyt syöttöni toimi vielä paremmin, arviolta ainakin 2/3 ykkösistä oli ruudussa. Turnauksen ekan kaksarin tein vasta ottelupallossani, kun erehdyin ajattelemaan moista faktaa. Onnistuin ykköselläni nyt myös suuntaan sitä rystylle, mikä tuotti paljon pisteitä. Toisessa erässä Jami lähti rohkeasti haastaan minua verkolle. Hän saikin pari hienoa onnistumista lennosta, mutta yllätyksellisyyden kadotessa sain miehen ahdinkoon. Ehjä peli heikompaa vastaan ja 6-1, 6-1 puhuu puolestaan. Sunnuntai aamuna onkin luvassa kovempaa päänahan hakua semissä Salon khalifi Saarista vastaan 😉