Syöttöpelit Hyvinkäällä

Hyvinkään torikadun liikuntakeskukseen intouduin tutustumaan ensimmäistä kertaa keskellä synkintä Marraskuuta. Pelini sujui hyvin, mutta meno tyssäsi täysin ylivoimaiseen vastukseen.

C-luokka oli täällä paikallisjunien toimintapiirissä muutenkin kovempitasoista kuin muualla Suomessa. Jo ensimmäisellä kierroksella jouduin pelaamaan varsin hyvin voittaakseni. Vastukseni oli Tapio Leskinen, 46v, löi vaihtelevaa, mutta melko hiljaista peruslyöntiä.  Hänellä oli yhden käden yläkierteinen rysty, joka oli hieman epävarmempi puoli. Tapion syöttö lähti korkealta ja melko kovaa, mutta melkein suorana syöttönä sen suuntaa oli lopulta helppo ennustaa.

Mursin hikisesti hänen avaussyöttövuoronsa, jonka jälkeen molemmat piti syöttönsä erän loppuun. Keskityin jalkatyöhöni, mikä on tärkeää aikaisessa aamupelissä ja hiljaisempiin lyönteihin vastatessa. Sain peruslyöntini pysymään varsin hyvin kentässä koko matsin ajan ja hallitsin peruspeliä. Tapio ei lahjoittanut kuitenkaan helppoja pisteitä putkeen ja erä niukasti 6-4 minulle.

Syöttööni olin erittäin tyytyväinen; ykkönen tuntui pysyvän ruudussa hyvin ja pystyin luottaan siihen tiukassa tilanteeessa. Tapio alkoi yrittään verkolle nousuja huomatessaan olevan alakynnessä. En kuitenkaan häkeltynyt touhusta. Ulottuvana pelaajana Tapio hoiti kohtuudella verkkotilanteita. Toisessa erässä mursin Tapion kaksi kertaa ja sain peliäni vapautumaan. Syötin 5-1-johtoon ja sain yhden ottelupallonkin, jonka löin verkkoon ohitusyrityksesssäni. Tapio piti syöttönsä ja pääsin itse syöttään voitosta. Tapiolla oli taas vaikeuksia syöttöni kanssa, mutta itsekin hieman jäykistyin pelin päättämisestä. Hän nousi verkolle toisessa ottelupallossa ja ohitin tällä kertaa rystyllä viivaan onnistuneesti ja voiton tunne oli vapauttava hyvän ottelun jälkeen. 6-2.

Toista kierrosta odotellessa kävin lounaalla tutustuen ihanan harmaaseen marraskuiseen Hyvinkään keskustaan. Siellä oli rakennustyömaita, kirjasto ja ketjuravintoloita. Palasin tennishallille, joka oli kiinnostavampi.

Vastaani asettui Aapo Laitinen, 16v. Hänellä näytti olevan kaikki taidot kunnossa ja hyvä fysiikkakin, joten ihmettelin, miten hän on käyttänyt kykyjään pysyessään C:ssä. Aapo kertoi rökityksen jälkeen pudonneen loukkaantumisen takia sinne.

Ensimäinen erä oli enemmän yhtä maalia kuin mikään pelini urallani. Aapon syöttö oli ylivoimaisesti paras mitä on vastaan tullut. Hänellä oli loistava kick-syöttö rystylleni, jonka pysyti täysin yllättäen vaihtaan kovaksi flatiksi. Jouduin välilä palauttaan pääni yläpuolelta rystyltäni.  Tekniikka oli ihan kuin telkusta. Silloin kuin sain palautettua syötön, Aapo veti kämmenellä läpi vivoja nuollen. Välillä hän kuitenkin löi verkkoon, minkä takia yhtään peliä en tainnut hävitä puhtaasti. Yritin tietysti hakea hänen rystyään ja vaihdella tempoa ja kierteitä sekoittakseni häntä, mutta yleensä en ehtinyt edes palloon: 6-0 eka erä varmasti alle puolessa tunnissa.

Oma syöttöni pysyi yllättävän rentona, vaikka siihen piti panostaa paljon. Toisessa erässä pysyinkin miehen mukana 2-2:een asti. Aapon peruslyönnit pysyi kuitenkin käsittämättömästi kentässä ja takakentän läpilyöntejä hän teki solkenaan aivan sivurajoille tehokkaamin kuin kukaan ennen. Myös rysty ja harvat hiljaisemmat kämmenet pysyi todella tarkkoina. Välillä sain aikaan rysty pallottelua, mutta heikkoja hetkiä ei vastuksellani ollut ollenkaan. Oma kämmeneni sensijaan taisi kadota tyystin, koska yksinkertaisesti pääsin lyömään sitä normaalista asennosta äärimmäisen harvoin. Myös puolustavat rystylyöntini kolahtelivat pokiin, jos ehdin niihin.

Tällaisessa tilanteessa kannattaa luonnollisesti kokeilla jotain eksoottista kuten yllättäviä verkolle nousuja. Ne osoittautuivat täydellisen turhiksi. Aapo ohitti niin kovaa, että verkolla alkoi pelottaan. Matsi pysyi täysin Aapon hallussa alusta loppuun. Ainoa havaitsemani heikkous oli miehen liikkeessä erityisesti syvyyssuunnassa. Ottelupallossa kokeilin virnistellen yllättää kaverin syöttämällä hiljaisen ykkösen, koska hän odotti kovempaa ykköstäni melko kaukana. Aapo joutuikin kurkotteleen siinä eteenpäin ja itse tulin vielä verkolle tekeen kevätjuhlaliikkeitä. Ohitus tuli silti kovaa kenttään ilman mahdollisukksia yltää siihen. 6-2. Ihme jäbä tuohon sarjaan ja voitti lopulta C:n.

Matsini oli kuitenkin jälleen jokseenkin omalaatuisia ja sain kivaa kilpailukokemusta tältä vireältä tennispaikkakunnalta. Erityisesti ykkösen uppoaminen varmaan 70%:sti vaikeissakin tilanteissa ilahdutti. Lisäksi kaksareita tuli varmaan vain kolme kahdesa pelissä. 🙂

Advertisement