Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2011

Eliittihalli

Turun alueen tennisskene sai sopivan määrän sisäkenttiä Kaarinan Aktia Areenan valmistuttua. Samalla laji otti askeleen takaisin elitistisempään suuntaan. Hallissa kiiltelee kivipinnat ja takka ja kokkikin on SM-tasoa. Kaikki hinnatkin ovat samalla vähintään puolet kalliimpia kuin Impivaarassa.

Avauskisana hallissa oli SM-kisat ja puitteissa ja järjestelyissä ei moitteen sijaa huomannut. Tenniksen kansallinen kärki on vain valitettavan kapea, ainakin osallistujista. Esim. naisten nelurissa saattoi yltää mitalisijoille pelkästään ilmoittautumalla. Muutenkaan naisissa ei tainnut taaskaan yli parikymppisiä nähdä.

Miehissä nähtiin todella hitaalla alustalla menestystä hiljaisemmillakin lyönneillä. Finaali sensijaan Sami Huurinaisen ja Tuomo Ojalan välillä kohosi hyvin korkeatasoiseksi. Palloa lyötiin tosissaan ja virheettä. Sami piti ykkösensä ja hurjan kämmenensä paremmin koko ajan tehokkaina ja vei niukasti mestaruuden 2-1. Kyllä sillä lyömisellä pitäisi pärjätä isommissakin ympyröissä.

Ying ja yang

Päivän kaksi turnausmatsia Impparissa oli melkosen erilaisia. Nopea huonomman pelaajan hoitelu muuttui harvinaisen kipsaavaksi lyönniksi ja toisessa ottelussa jouduin tyytymään taas hyvätasoiseen tappioon.

Ensin oli vastassa Leevi Karhula, 16 v. Leevillä oli ihan hyvät peruslyönnit, mutta verkkopeli epävarmaa. Päätin painostaa enemmän hiljaiselle rystylle. Leevin syöttö oli varsin epävarma kukkupallo, josta pääsi aina hyökkään.

Mursin hänen avaussyöttönsä, mutta tällä kertaa oma ykkössyöttöni ei alkanut missään vaiheessa tuottaan tulosta. Suoranaista syytä en tälle keksi, mutta luulen, että panostin liikaa vaihteluun, enkä rytmiin. Leevi otti syöttöäni vastaan omituisen kaukaa, joten yritin tavallista hiljaisempia kierresyöttöjä. Huono idea. Haliitsin ekaa erää, mutta molemmat harrastivat virheitä hävettävän hiljaisista palloista. Erityisesti kämmeneni kipsasi, kun sain sinne korkeita krosseja. Pääsin usein verkolle, mutta lentolyöntini oli huonoja. Annoin turhaan geimejä keverille ja voitin vaivoin 6-4 erän.

Toisessa erässä mursin pari kertaa Leevin 4-1 johtoon ja matsi tuntui selvältä. Taisin hävitä kuitenkin syöttöni siinä 40-0 tilanteesta, jolloin Leevi pääsi mukaan peliin. Lyöminen meni varovaiseksi tuuppailuksi 5-3-tilanteessa, jossa sain kai neljäkin ottelupalloa Leevin syöttäessä. Tuhrin niistä kolme verkolla todella nöyryyttävästi. Syöttöni toimi kuitenkin paremmin toisessa erässä ja pidin viimeisen geimin helposti; 6-4.

Olin kohtuu väsynyt pitkistä palloista, mutta seuraavaa matsia pukkasi vain tunnin tauolla. Jukka Kourin, 32v lyöminen vaikutti B-luokan osaamiselta. Kaikki lyönnit oli hallussa, syöttö kova ja liikkuminen hyvää.

Pääsin heti rentoon lyömiseen käsiksi, koska tunsin olevani altavastaaja. Yritin painostaa vasurin rystylle, mutta sieltäkin tuli kierteistä winneriä silloin tällöin. Olin ärsyttävästi joka geimissä vähintään 30-tilanteessa ja hävisin kaikki ekassa erässä. Jukka syötti hyvin, mutta pääsin kiinni suoriin ykkösiin hyvin ja kakkosiin jopa hyökkään. Kämmeneni oli aivan eri tason ase kuin viime pelin tuupinnassa. Lentopelini ei kyllä toiminu vieläkään. Erä oli hyvätasoista, mutta niukat pelinmenetykset kiukuttivat; 0-6.

Syöttöni oli nöyrempää rytminhakua tässä matsissa ja se tuottikin ekan pelini toisessa erässä. Jukka hillitsi jostain syystä syöttöään ja pääsin murtamaan hänet kerran tai parikin. Samoin hänen peruslyönteihinsä ilmaantui myös helppoja virheitä. Aloin onnistumaan verkolla viimeistelyissäkin ja lyöminen alkoi näyttää ihan tennikseltä. Paitsi yksi lentolyönti, joka jumittui mailan tyven kolmionmuotoiseen aukkoon. Olisinkohan voittanut pallon, jos olisin samalla swingillä heittänyt mailan vastustajan kenttään?? :O. Pitelin yhden murron etuni omaksi yllätykseksenikin ja voitin erän 6-4.

Syöttöni oli parempaa kuin edellisessä matsissa, mutta ei vieläkään hyvää, kuten tiukoissa matseissani yleensä käy. Ykköset menivät liikaa verkkoon, mikä sapetti, koska tiesin rytmin olevan hukassa silloin. Kolmannessa erässä uskoin kuitenkin voittooni, koska Jukan pelitaso oli hiipunut inhimilliseksi, minkä aattelin johtuvan väsymyksestä. Jukka kuitenkin siirteli palloa älykkäästi ja sai minut tuskailemaan virheitä. Kävin kuitenkin murron johdossa parikin kertaa, lopuksi 4-3, mutta Jukka tuli tasaisella pelillä ohi 4-6. Olin tyytyväinen lopulta matsiini, niin kovaa siinä aluksi lyötiin ruutua kohti, vaikka lukuisa virheilykin sai tunteeni pintaan. Selvästi kuitenkin kivampaa lyödä rennosti kovaa, kuin kipsissä, joten niukka tappiokaan ei pänni niin hyvää vastusta vastaan.

Tretorn vastusti taas

Helsingin Myllypuro oli ties monennenko kerran matkan kohteena ja massakuplassakin tuli käytyä ennen kisani alkua. Tiesin nyt, että Tretornin kisapallot tuntuvat niin erilaisilta, että syöttö vaikeutuu. Yllätyksenä sensijaan tuli matalassa massakuplassa treenatessa, että syöttö voi mennä täysin sekaisin ilmeisesti matalaa kattoa vasten palloa nostaessa. Löin palloa liian alhaalta myöhässä niin, että pokaosumia tuli enemmän kuin koko talvena! Täysin käsittämätön ja ainutlaatuinen sekoamiskokemus!

Onneksi sain syötön toimimaan odotusten mukaisesti seuraavan päivän matsissa Caius Blomqvistiä, 15v, vastaan. Olin voittanut hänet kärsivällisellä pelillä viime kesänä massalla. Suunnittelin painostavani hänen rystyään ja keskityin muutenkin hyvin kovaan avausmatsiin. Pääsinkin Caiuksen virheillä heti 3-0-johtoon kahdella murrolla. Hän mursi ja tuli tasoihin. En kuitenkaan epäröinyt tippaakaan pelissäni ja mursin uudestaan ja menin 6-4 erävoittoon.

Myllypuron uusi pressuhalli oli alustaltaan sopivan hidas ja korkea, riittävän valoisa katto auttoi syöttörytmin löytymisessä. Sen sijaan Caiuksen ykkönen oli koko matsin enimmäkseen verkossa, mikä oli suurin eromme pelissä. Varoin hänen erinomaista kämmentä ja hitaalla kentällä ehdin valmistautua hyvin lyönteihini ja valita eri kierteitä. Rystykrossailua sekoitin välillä hyökkäämällä avoimeen kämmenkulmaan.

Toisessa erässä mursin heti tärkeän ensimmäisen pelin. Caius piti kuitenkin peruspelinsä hyvällä tasolla ja taisto oli tasaista 3-2-johtooni asti. Kun pidin silloin syöttöni, tuli kaksi viimesitä peliä helpommalla; 6-2. Ottelu oli taktisesti ja henkisesti erinomainen; en tehnyt ainoatakaan typerää ratkaisua ja siksi ei kertaakaan harmittanutkaan tiukan matsin aikana. Jos syöttö- ja lentopelikin olisivat vielä sujuneet, olisi ottelu ollut urani paras. Tilastoissa voitto taisi kovin ollakin.

Toisella kierroksella samana iltana oli vastassa Evan Miller, 15v. Hänellä ei tekniikassa ollut heikkouksia; kierteinen ykkönenkin tuotti harmia minulle. Evanin harvinaisempi yhden käden rysty muistutti Federeriä, mutta en silti uskonut, että sieltä tehoja löytyisi tällä tasolla. Yritin siis painostaa sinne, mutta en päässyt lyöntirytmiin ekassa erässä. Mursin avaussyötön Evanilta, mutta hän vei erän loput pelit. Evan piti kovat peruslyöntinsä takarajallani molemmilta puolin, enkä päässyt ollenkaan hyvään lyöntituntumaan kiireen takia. Lisäksi syöttöni tuntui taas erikoisen vaikealta, mikä on johduttava palloista. Parikin kaksaria tuli yhten peliin ja ykkönen oli tuskin 50% sisällä. Erästä tuli siis turhan nöyryyttävät 1-6-lukemat nopeasti, kun yritin löytää peliäni.

Toisessa erässä hain heti alussa palloa hydraulinosturin uumenista sutaten samalla kädensijani öljyyn. Olin jo valmiiksi tuskailemassa avaussyöttöäni vastukselleni, kun maila rupesi lipsumaan syötössä. 0-40 tilanteessa pääsin verkolle ja tuhrin lyhyen ja korkean stopparin verkkoon varmaan 15 cm päästä ylänauhaa. Vaihdoin kakkosmailaani, joka on vahingossa ostettu pikkuisen eri spekseillä kooltaan ja painopisteeltään. Pääsin kuitenkin peliin mukaan Evanin ehkä hieman vähennettyä tempoaan. Pallot piteni ja tunsin pärjääväni varsinkin rystykrosseissa, kuten usein on tapanani. Pallotuntumani ei ollut kuitenkaan likikään viime ottelun tasoinen muilla lyönneilläni ja pidin vain vaivoin syöttöjäni. Osaltaan huonompi lyömiseni johtui toki myös nopeammasta hallikentästä edelliseen uutukaiseen alustaan verrattuna. Taisimme pidellä syöttömme loppuun asti, joten Evan vei 4-6 erän oikeutetusti, enkä tuntenut kyllä olleeni lähellä voittoa. Vastukseni ansaitsi matsin hyvällä ja tasaisella pelinhallinnallaan ja kohteliaalla käytökselläänkin.