Kaarinan aluemestaruuksiin valmistautuminen ei ollut parasta parin viikon kurssireissuni takia. Hitaalla alustalla pääsin kuitenkin lähelle hyvää osaamistani syöttöä lukuunottamatta.
C-luokan ensimmäisellä kierroksella kohtasin Henri Sallisen, 18v. Henrillä oli ihan hienot lyönnit, mutta erityisesti yhden käden rysty oli epävarma. Syöttötekniikka oli kaunis, muttei riittävän voimakas pisteiden tekoon.
Ensimmäinen erä oli tasainen ja verkkainen. Pallottelin rauhassa hitaalla courtsolilla ja painostin Henrin rystyä. Syöttöni oli hakemista runsaiden verkkovirheiden myötä. Olisiko eka murto tullut siirtyessäni 4-3-johtoon. Henri mursi kuitenkin takaisin. Olin kuitenkin varsin tyyni johtuen varmaan unettavasta aamuajankohdasta. Niinpä pidin hermoni parissa eräpallossa 5-6-tilanteessa sekä tie-breikissä, jossa olin 1-3- ja 5-6-tappiolla. Voitin 8-6 katkaisun, kun olimme 1,5 h puttailleet matsia.
Toisessa erässä tuntui vähän helpommalta, mutta murto taisi tulla vasta maagisessa 7. pelissä. Siitä ponnistin 6-3 erävoittoon vielä helpommin. Olin melko poikki ekan erän väsytyksestä.
Parin tunnin päästä olin kuitenkin jo teräkunnossa kohdatakseni taas tämänkertaisen neluriparini Jukka Kourin, 32v. Olin saanut yhteisestä treenikerrasta uskoa miehen kukistamiseen ja uskoin myös juoksukuntoni olevan etuni, jos matsia venytetään. Nyt aioin painostaa krossina hänen (vasurin) kämmentään, jolla hän lyö passiivisempia yläkierteitä takaisin rystylleni. Vaikka olin tällä kertaa peruspallottelussa paremmin mukana, jopa niskan päällä, alkoi matsi yhtä murheellisesti kuin viimeksi; tärkeät pallot meni järjestäen Jukalle, kun ennen pitkää mokasin varsinkin verkolta. Nollille en jäänyt yhdessäkään geimissä ekassa erässä, mutta omena loisteli kuitenkin taululla 6 pelin jälkeen 😦 .
Syöttöni ei toiminut jostain syystä vieläkään, vaan ykköset oli verkossa. Jukkakaan ei saanut syötöillä tällä kertaa mitään aikaan. Lisäksi verkolla hävisin palloista lähes kaikki osaltaan Jukan loistavien ohituksien ja osaltaan minun paskojen viimeistelyjeni takia. En onnistunut täysin iskulyönneissä kertaakaan näissä kaksinpeleissä. Toisessa erässä yritin vakuuttaa itselleni, että olen vahvoilla pitkissä rystykrosseissa, joihin Jukka yllättävän mielellään lähti. Pysyin mukana 3-3:een asti, kunnes taivaan merkit lopullisesti käänsi minulle selkänsä. Jukka löi yhden lyönnin kentälle jättämääni palloon, mikä ei tosin ratkaissut vielä mitään. Hävisin kuitenkin loput pelit 3-6. 😦
Meinasin kostaa Jukalle nelurissamme heti perään pelaamalle huonosti 12v junnuja Miika Hassel ja Ville Perkkola vastaan. Kävin aluksi verkolla ryssimässä pari lentolyöntiä, kunnes asetuin taakse Jukan hoitaessa verkkopelin. Vastuksemme vaihteli pelipaikkojaan joko vähän odottamattomasti tai taktisesti ja olimme pihalla 2-3-tappiolle saakka. Sitten saimme kuviot sovittua ja loput pelit tuli helpommin 6-3, 6-1 luvuin.
Toisessa nelurissamme illalla jalkani liikkui vieläkin, vaikka matsi oli jo neljäs samalle päivälle. Aleksi Lager, 17 oli tuttu vastus ja Robert Raittila, 16v osasi selvästi myös lyödä palloa. Vastustajistamme Robert taisi viihtyä enemmän verkolla ja tehokkaasti ratkoikin sieltä palloja. Hän syötti kovaa, mutta Aleksin kierresyötön kanssa minulla oli vaikeampaa tehdä etupelaajan ohitus. Omassa pelitaktiikassamme jäin verkolle vain Jukan ykkkösen aikaan ja sainkin muutaman pongon sieltä. Oma syöttöni ei ollut vieläkään hyvä, mutta pitelimme kohtuudella syöttövuorojamme.
Molemmat erät meni tasaisesti ja pari murtoakin nähtiin. Olimme molemmissa johdossa ilman murtoja, mutta vastustajamme meni ohi kalkkiviivoilla. Lukemat 5-7, 5-7 ovat ihan kelvot ensimmäiseksi neluriturnaukseksi koko talvena ja uuden parin kanssa. Ikävänä seikkana tosin sain viimeisessä pelissä kunnian ryssiä varmaan kaikki neljä pistettä helpoilla virheillä. 😦
Palloukko 