Priima kentät, sekunda syöttö

Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Kaarinan Aktia-Areenan massakenttiä C-luokan lohkokilpailuissa. Puitteet olivat hulppeat, varsinkin seudun miehekkäin näköalaterassi, n. 80m pituisena, houkutteli sohvineen ruukkupitsan pariin ilta-auringossa. Kentät olivat tilavat ja tasalaatuiset, mutta pomppu tuntui matalalta massakentäksi. Avaukseni Pekka Marttilaa, 16v, vastaan oli kuitenkin taas aika hakemista, varsinkin syötössä.

Pekka pelasi hyvin juniorimaista tennistä. Tekniikka oli ihan ok, mutta virheitä tuli liikaa kaikissa suorituksissa ja liike oli huono. Hänen syöttönsä voi kehittyä hyväksikin, mutta melko suorana se tuotti paljon virheitä. Pitkiä palloralleja ei tarvittu, niinpä omakaan lyömiseni ei päässyt hyvään tuntumaan. Ykkössyöttöni kolisi taas pokiin ja toimi vain yhdessä pelissä. Niinpä kaksareitakin kärsin useampia.

Matsi sujui kuitenkin melko tuloksekkaasti vastustajani huolehtiessa peruslyöntivirheistä. Enemmän hän taisi tehdä niitä kämmeneltä, toki välillä väläytteli verkolta. Pääsin molemmissa erissä 3-0-johtoon, eikä Pekan aneemiseen pelaamiseen löytynyt missään vaiheessa piristystä. Numerot 6-2, 6-1 ovat melko totuudenmukaiset.

Advertisement

Maltin paluu valtiksi

Rovaniemen C-luokka oli samaa tasoa kuin Seinäjoki eli tappiota ei sietänyt kärsiä. Pelini sujuikin nyt hyvin valmistautumalla ja maltti säilyttäen. Peruslyönnit pysyivätkin ruudussa hyvin.  Vain syöttö pysyi edelleen kehnona yhtä erää lukuunottamatta.

Ensimmäinen kierros oli helppo, kun vastustajallani ei riittänyt ollenkaan varmuus pitään palloja ruudussa. Toisella kierroksella jouduin taitavaa senioria vastaan kovin hiekkaiselle tekonurmelle. Nopeasta pompusta ja lyhyistä ralleista huolimatta sain pidettyä lyöntituntumani hyvänä ja vastustajan virheilemään. Vastuksellani oli aivan kelpo kämmen ja syöttö. Hän yritteli yllättää myös stoppareilla. Sain kuitenkin painetta hänen rystylleen ja kiirettä kämmenkulmaan. Eka erä oli numeroitaan tasaisempi 6-1 minulle. Toisessa erässä tulin takaa ohi syöttöpelini alkaessa sujumaan. Johdin 5-3, kun kaveri tuli pelin päähän. Olin tuntevinani pientä kipsiä kämmenessä, mutta onneksi vastukseni auttoi virheillä 6-4-erävoittooni.

Välierään sain luovutuksen ja vanhempi finaalivastukseni vaikutti olevan hyvin puhki edellisestä kolmieräisestä. Siinä hän oli kypsyttänyt vastukseni jatkuvalla alakierrerallilla, mitä itsekin pelkäsin saavani vastaan. Päätin kuitenkin yrittää väsyttää herraa vaikka syksyyn asti. Vastukseni ei lähtenytkään ruuvaan, vaan yritti dominoida epävarmemmilla yläkierteillään huonoin tuloksin. Lisäksi hän lähti psyykkaan haastamalla viivakosketuksia ja pistetilanteita. Annoin molemmissa kiistatilanteissa periksi, mutta tulistuneena vein molemmilla kerroilla pelin selvästi. Muutenkin säilytin hermoni ja keskittymiseni täydellisesti. Pääsin viimeisteleen verkoltakin pisteitä hyvien hyökkäyslyöntieni jälkeen. Varsinkaan rystyltä en muista kuin pari helppoa virhettä. Ottelussa nähtiin muutama tosi pitkä syöttövuoro erien alussa, mutta sen jälkeen otin ohjat käsiini. Luvut 6-2, 6-1, kertoo olennaisen. Voitto oli erittäin mieluisa tästä kaverista, vaikka tunnelatausta en paljoa saavuttanutkaan.

Palkintona oli tukku kahisevaa. Turnaushikiä oli varsin mukava pestä pois sulassa Kemijoessa.

Sodankylä

Muutamaa festvaalileffaa on nyt makusteltu ja artistista mielentilaakin saavutettu. Odotuksiin nähden positiivisimmat ohjaukset olivatkin tähtivieraiden sijaan puoliyllätyskortit Fellini ja Timo Koivusalo. Jälkimmäisen leffa Täällä Pohjantähden alla 2 ei ollut kovin muodikas kohde — katsojat edustivat sitä kokeneempaa festivaalikävijän osaa, joka on pitänyt Adidaksen Converseja vain ala-asteen liikuntatunneilla. Nostan käden.

Koskettavin pätkä nähtiin tänä aamuna heti Sodankylä-hotellin loistavan aamiaisen jälkeen; Turun taudista kertova dokkari Taistelu Turusta.

Ala-asteaikojen liikuntaa muistelin lisää vetämällä taas yksin tennistreenit Sodankylän liikuntakeskuksessa. Maaseudulla nuoruudessani tuli myös palloteltua seiniä vasten – tosin fudista ja lentistä. Ilmankos maaseudulta tulee hyviä yksilöurheilijoita, kun sitä ainoatakaan pelikaveria on joskus vaikea löytää. Siksi pallotteluseinät olisi hyvin tärkeitä liikuntapaikkojen yhteyteen.

Seuraavaksi jatketaan Keskiyön auringon leffajuhlista samannimisiin tenniskisoihin, Let’s Rock n’ Rolloon!

Melankolia

Melankolia oli vahvana Seinäjoen via dolorosan jälkeen. Vain finaalivastus Tomi Latva-Korpela, 36v, on mainitsemisen arvoinen vastus. Muissa taistelin itseäni ja virheitäni vastaan heppoisia lyöntejä palautellessani. Tomille ei sentään ollut häpeä hävitä. Hänellä oli ihan kaunis syöttö ja hän piti muutkin lyönnit ruudussa. Itselläni katosi lopulta kaikki lyönnit. Syöttö pysyikin pokassa koko turnauksen ajan. Kämmenen menestys vaihteli ja katosi lopulta niin, että löin vain täysillä siltä puolin hälläväliä-fiiliksellä. Käsittämätöntä on, että ensimmäistä kertaa myös rystyni kipsasi, enkä tiennyt mihin suuntaan pallo siitä lähtee. Odottelin vain milloin kipsi hellittää, ilman tulosta. Yhtään 54 pelaamastani pelistä ko. turnauksessa en muista olleeni tyytyväinen. Syytä on nyt vaikea löytää, mutta lämmittelyni oli ainakin heikkoa finaaliin. Luulin, että aamun matsi riittää tuntuman pysymiseen.

Autoillessani Seinäjoelta kohti Sodankylää lämpötilakin laski yli 15 asteella kolmessa tunnissa. Sensijaan alakuloni alkoi olla tipotiessään, koska alkukesäinen Lappi alkoi esittää parhaita puoliaan. 24h kirkkaalta taivaalta paistava aurinko luokin oudon apokalyptista tunnelmaa.

Melankolian taiteeseen löysin katsauksen, kun sain alunperin lappilaisen kuvataiteilijan kyytiini Rovaniemeltä. Tuli puheeksi, että miksi pohjoisen kuvataiteilijat ovat erikoistuneet vain alakuloisiin aiheisiin (mm. Kalervo Palsa tulee ekana mieleen). Kyytiläiseni saattoi myös todeta edutavansa genreä hiljaisella äänellään. Minä totesin sen myöhemmin hänen töistään: http://surkastus.blogspot.com/

Nyt ensiesityksenä koeponnistan Sodankylän tekonurmikentät sekä elokuvajuhlat!

54 peliä paskaa

..masentava 3-matsinen turnaus, mikään ei toiminu

WTF?! Hyvätasoinen finaalivoitto loisto oloissa!

Finaaliin pääsin yhden vuorokauden tarpeeseen tulleella palautumisella hyvin valmistautuneena. Vastassa minulla oli tenniskolumnisti Janne Eerikäinen, 35v.

Janne oli niin kentän laidalla kuin kentälläkin erittäin mukava kaveri. Lisäksi hänen lyöntityylinsä oli rauhallinen ja johdonmukainen, johon oli mukava vastata. Hänen rystypuolensa oli heikompi, vaikka hän tasaisesti vaihteli sieltä ylä- ja alakierrettä. Voittolyöntejä sieltä ei kuitenkaan tarvinnut kauheasti pelätä.

Keli oli nyt lähes ihanteellinen, eikä tuuli ja aurinko häirinneet lämpimässä säässä. Hyvällä keskittymisellä pääsin heti peliin mukaan, ja syöttönikin pysyi nyt paremmin irti pokasta. Painostelin Jannen rystyä, mutta uskalsin myös kämmenellä antaa reilusti kättä paikan tullessa. Alakierrettäkin käyteteltiin pitkissä rystykrosseissa. Jannen slaissi ei kuitenkaan ollut liian terävä ja matala, että olisin sen kanssa ongelmiin joutunut. Hieman varmemmalla pelillä hallitsin erää 3-0-johdosta 6-3 voittoon ongelmitta.

Toisessa erässä Janne ehkä hieman paransi ja pääsi 1-4-johtoon, vaikka pelit oli tasaisia. Kuten aiemmassa matsissa, tässä kohtaa jälleen piristyin ja hilasin itseni tasoihin. Ykkössyöttöni kolisi hieman taas pokaan, mutta lyömisen taso pysyi muuten nautinnollisen hyvänä. Verkkopeliä välttelin Jannea enemmän, mutta onnistuin ohituksissa. Janne meni hyvillä kämmenhyökkäyksillään 4-5-johtoon, mutta itseluottamukseni oli kunnossa ja menin taas ohi 6-5:een. Pelattiin hyvätasoinen peli, jossa olin päästä ottelupalloon hienojen rallien jälkeen, mutta löin drive lentolyöntini tyhjiltä verkkoon.

Tiebreikissä säilytin jälleen tasoni tiukassa paikassa, kun taas Jannen otteet heikentyivät. Keskityin lujasti palloon katsomiseen, enkä tainnut helppoja virheitä tehdä katkaisussa. Janne sen sijaan virheili useammankin, mm. pari helppoa lentolyöntiä leveäksi. Voitin 7-1 tiebreikin ja iloitsin erinomaisesta finaalivoitosta.

Kesän ekasta turnauksesta jäätiin varsin positiivisiin fiiliksiin kahdesta hirveestä matsista huolimatta. Finaalin taso oli sitä luokkaa, että tappiollakin olisi nautittu enemmän kuin kahdesta ekasta matsista. Positiivisinta turnauksessa olikin tärkeissä palloissa tsemppaaminen (3 tiebreik voittoa). Selkeästi negatiivisin asia eli syöttö lieneekin kunnossa jo seuraavaksi Seinäjoella.

Su-ilta jatkui voitonmaljoilla Tikkurilan paikallisessa massakuninkuuden ratkaisua seuratessa. Maailmankirjat eivät sentään täysin seonneet Nadalin säilyttäessä maailman ykkös massaruuvvarin tittelinsä nopeammista palloista huolimatta. Huippumatsi!

Kesän aloitus perinteistä farssia

Vapaan viikonlopun ainoa massaturnaus tarjoiltiin Klaukkalan hyvillä kentillä. En perinteisesti muistanut, että ekasta turnauksesta ei saisi odottaa mitään, mutta kaksi voittoa on jo tullut surkeista otteista huolimatta. Ensimmäisessä ottelussa päävastus oli tuuli. Toisessa matsissa pallot osuivat muuten vain pokiin.Yhteistä otteluille oli täysin kateissa ollut syöttö.

Ensimmäinen vastukseni Sampo Aalto, 17v, tuntui osaavan tennislyömisen. Rystyä hän peitteli, mutta en päässyt toteuttamaan mitään taktiikkaa kuin kentän suuntaiseen tuuleen liittyvää taistelua.

Vastatuuleen oli selvästi kivempi lyödä. Yläkierrettä sai lyödä täysillä ja alakierre pysähtyi kuin seinään. Myötätuuleen sensijaan varsinkin korkea kämmeneni meni koko ajan pitkäksi ja kipsi oli sieltä tuntuvaa. Sampolla oli kuitenkin vielä enemmän ongelmia ja pidin vastatuulen pisteet helposti. Molemmat sai kuitenkin kerran kai pelin myös myötuulen puolelta. Syöttöni oli täysin pihalla ja ykköset pokassa. Ekassa vuorossa vedin kai 4 kaksaria. Erä meni tasatahtiin alun johtoni jälkeen. Molemmat piteli vastatuulen puolella pisteet ja sain aloittaa tiebreikin vastatuuleen. Johdin sitä puolen vaihdossa, mutta Sampo tuli ohi toisen puollen vaihdon aikaan. Ekassa eräpallossani tuuletin smashiani vähän turhan aikasin, koska Sampo pääsi vielä kiinni palloon. Tarjosin hänelle uutta palloa häirintäni takia ja hänhän käytti moisen hyväksi päästen eräpalloon. Pelastin kuitnein sen eräpallon ja voitin 9-7.

Sampo oli maltillisesti ymmärtänyt kyttäilevän tuulitaistelun hengen ekassa erässä, mutta toisessa hän alkoi räiskimään turhautuneemmin palloa. Voitin tärkeän ekan pisteen myötätuulen puolelta ja erä tuntui tulevan puhtaasti kotiin. 6-1 ja pääsin onneksi vajaan kahden tunnin päästä palautumaan parin tunnin päästä seuraavaan matsiin. Ottelu ei muituttanut tennistä vaan hirveetä kuupalloa. Hävetti.

Toinen matsi meneekin sitten spektaakkelien muistilohkoon. Vastustajani Jouni Timonen, 31v, oli myös paennut lentopallon nivelrikkoja tenniksen pariin ja juttu luistikin sillä saralla. Jounilla oli hyvä syöttö, jolla hän saikin muutaman pisteen aikaan. Peruslyönnit sen sijaan näyttivät hieman vähemmän hiotuilta tältä pitkäjalkaiselta kaverilta.

Voitin ekan erän helposti Jounin virheillä, vaikka oma syöttöni jatkoi pokaan kopsumista. 6-2 ja toivoin nopeaa voittoa.

Toisessa erässä Jouni alkoi pitään palloa ruudussa ja hän taisi mennä 4-0-johtoon tasaisista peleistä huolimatta. Jostain syystä alkoi syötön ja kämmenpokien kolinan lisäksi jopa rystyni osua pokiin, vaikka auringon laskiessa alkoi olosuhteet pelata olla hyvät. Pääsin kuitenkin joten kuten lyömiseen mukaan ennen erätappiota 3-6. Kuitenkin lyömiseni taso oli varmaan huonointa ikinä.

En heittänyt kirvestä kaivoon, vaikka tästä matsista ei tulisi positiivisia muistoja jäämään. Vaikka 3. erässä sain taas rohkeutta lyömiseeni auringon lakattua häikäisemästä, pelasi Jounikin kohtuu hyvin. Jouni nousi myös paljon verkolle, jossa hänen ulottuvuutensa oli etu. Pärjäsin kuitenkin jos pääsin lyömään kovaa kohti miestä.

Järkyttävän pitkän aloitussyöttövuoroni pidettyäni jouduin 1-4-häviölle. Tunsin kuitenkin hallitsevani takakentän pallottelua ja tsemppasin kaikkeni seuraaviin pitkiin palloralleihin. Ounastelin Jounin väsyvän ennen minua ja hain perverssin pitkiä rystykrossiralleja. Hän kuitenkin pysyi niissä hyvin mukana, mutta niihin oli kivempi lyödä kuin vaihtelevan korkuisiin kämmeniin. Hivuttauduin 5-4-johtoon vahvalla psyykkeellä. Taisin murtaa kaverin kaksi kertaa hänen 40-0 johdostaan. Lisäksi voitin yhden pallon syöksyttyäni lentolyöntini kenttään.

Jouni tsemppasi kuitenkin lopuissa syötöissään hyvin ja mentiin tiebreikkiin. Sitä johdin kai 5-2, mutta jouni tuli tasoihin ja sai yhden ottelupallon 6-5-tilanteessa. Käytiin eeppinen miekkailu verkolla, josta minä palasin puolenvaihtoon voittajana. Sitten pääsin voittaan kaksi seuraavaa pistettä, joista ottelupallossa löin jälleen verkkotaistelussa kämmenen lähes tyhjään maaliin.

Voitto-ottelut eivät kauheasti ilahduttaneet heikkotasoisen lyömiseni takia. Ottelun pituuden takiakin taisin lyödä eniten pokaan yhdessä matsissa koko urallani. Ehkä siksi juuri en pelännyt häviön pettymystä, vaan pelasin molemmissa matseissa varsinkin tärkeät pallot erinomaisesti. Toki huomisen finaalin voitto kelpaisi pokallakin lyöden.

Onneksi lauantaiksi sai lepopäivän. Perjantai illan yhteensä lähes 5h jumpasta sai kevyen veteraanifiiliksen la päiväksi.