Kuukausittainen arkisto:elokuu 2011

Barca

Leo Messi on kiistatta maailman paras jalkapalloilija, mutta eilisen ottelun parhaan suorituksen teki Victor Valdes:

Pojat menee ohi

.. meinasi Tuomaksen isä, kun poika kaatoi minut ensimmäistä kertaa neljännellä yrittämällä. Ja hyvin hän pelasikin. Tuomaksen apaattisen oloinen pelityyli hämää siinä mielessä, että pallot pysyivät kentässä ja henkistä murentumistakaan ei tällä kertaa nähty.

Menin kuitenkin aamuottelun alussa helposti 2-0-johtoon ja melkein 3-0:aankin. Tuomas heräsi ja tuli tasoihin 2-2. Sittemmin mentiin kai ilman syötönmurtoja tiebreikiin. Johdin sitä 3-0, mutta Tuomas tuli ohi normaali suorituksellaan, kun itse aloin jäykistellä. 4-7 olivat ratkaisevat luvut.

Tärkeä katkaisupelin voitto taisi rohkaista Tuomasta samalla, kun itselläni alkoi hermo rakoilla. Hän meni 4-0-johtoon toisessa erässä tiukoissa peleissä ja pallo sai minulta kyytiä muuallekin kuin peliareenalle. Yritin kanavoida kiukkuni jalkojen käyttöön, mistä sain hetkellistä tahtoa voiton tavoitteluun, mutta Tuomas vei erän 6-2 ja voiton.

Oma lyömiseni koko matsissa oli keskinkertaista ja yritin päästä rystykrossailulla niskan päälle varoen Tuomaksen kämmentä. Varsinaista takakentän pelin hallintaa ei kuitenkaan kumpikaan saavuttanut. Verkkopelini oli taas surkeaa johtuen myös siitä, että välttelen sitä massalla. Taisin lyödä kaikki kolme smashianikin suoraan Tuomakselle. Syöttöpelini ei ollut toivotussa kuosissa kuin ajoittain. Verkkoon syötöt kertovat lievistä rytmiongelmista. Välillä sain kuitenkin Tuomakseen ahdinkoon pelkillä syötöillä.

Kesän kisat on takana ja menestys oli korkeintaan siedettävää. Kuluneesti voisi kuitenkin sanoa, että eteenpäin on menty. Valitettavasti massalaitumet jää taakse ja syksyllä täytyy katsoa uusia kuvioita muunkin elämän saralla. Täältä toistaiseksi tähän.

Viikko nousuun

Ahvenanmaan kostean paikan leiri beach volleyn World Tourille tuntui viikon tennislyönneissä neljänä ekana päivänä mutta pe alkoi luonnistua. Kaarinan aluemestaruuksiin ilmottauduin C-luokkaan, jotta saan matseja koko rahan edestä kauden päätös peijaisissa.

Kaksi ekaa matsia hoidin helpohkosti Ville Perkkolaa ja Mika Lainetta vastaan. 6-1 eriä löin neljä kappaletta, joista tosin kaikissa vastustaja sai pelinsä alussa. Omassa pelissäni oli hyvää asennetta ja keskityin jalkoihini tuulisten olojen takia. Yritin tsempata joka palloa ja jättää typerät lyönnit minimiin. Peruslyönnit toimivatkin siedettävästi koko ajan. Verkolla oli vaikeampaa jos sinne jouduin. Syöttöni kulki ekassa matsissa hyvin ja sain sillä suoria pisteitäkin. Yli 2/3 pysyi ruudussa tuulista huolimatta. Toisessa matsissa puuskat ja sopivasti paistanut aurinko häiritsi niin paljon, että ykkössyöttöni painui lähemmäksi 50%. Vastustaja huolehti kuitenkin virheistä ja pääsen semifinaaliin ilman pahempia rasituksia. Toivottavasti tuttu maratonmatsivastukseni Tuomas Heinonen nousee aamu ysin peliin vääremmällä jalalla ahnedittuaan matseja kolmessa luokassa. 😉

Tärkeät pisteet

Tenniksessä pelataan paljon ns. tärkeitä pisteitä. Pisteenlaskutavasta johtuen ottelussa tulee paljon pelipalloja, joiden voittaminen on tärkeämpää kuin muiden pisteiden. Eipä heti tule mieleen toista yksilölajia, jossa olisi näin paljon muita tärkeämpiä pisteitä voitettavaksi, mikä taas mittaa pelaajien psyykettä.

Helsingin Metsälässä tuntui kaikissa kolmessa ottelussani, että häviän enemmän tärkeitä pisteitä. Mokailin omia pelipalloja ja hävisin tasaisia pelejä. Ensimmäinen vastustajani tuntui helpolta: Kari Karppinen, 32v. Hänen yhden käden yläkierteiset peruslyönnit olivat hyökkääviä, mutta epävarmoja. Pitäisi sopia puolustavaan pelityyliini. Kari voitti kuitenkin niukasti syöttövuorojani, kun en päässyt riittävän rohkeaan lyöntituntumaan. Hän taisi murrella tasaisia syöttöjäni 4-3-johtoonsa asti. Itse voittamani pelit vein selvemmin. Erän lopulla onneksi rutiinini riitti ja menin ohi 6-4-voittoon.

Toinen erä oli samannäköistä peliä, mutta taisin hieman vapautua lyöntipelissäni. 6-0-voitto, mikä kertoo ehkä hieman paremmin ottelusta kuin 6-4.

Toisessa ottelussani kohtasin myös ikätoverini Markus Ahlströmin, 33v. Hänellä oli varmemmat, yläkierteiset peruslyönnit ja hyvä liikkuvuus. Markuksen syöttö sensijaan oli varsin kehno; se lähti jopa metrin miehen oikealta puolen tuottaen vahvan alasivukierteen. Helppoja virheitä ei Markukselta tullut, mutta pääsin hyvään lyöntirytmiin, jolloin juoksutus tuntui olevan paras lääke pisteiden tekoon. Markuksen hiljaisiin syöttöihin tulin lähes syöttöviivalle vastaan, kun vakuutuin niiden tehottomuudesta. Mursin joitain hänen syöttöjään helposti, mutta omat syötöt valuivat jälleen niukasti hänelle. Markus aloitti matsin hyvin ja taisi mennä tiukkojen vaiheiden jälkeen jopa 5-1-johtoon. Olin mielestäni aloittanut kirin kuitenkin jo vaarallisessa 4-1-tilanteessa, jolloin aloin hakemaan painavampia krosseja pelkän rystyn painostamisen sijaan. Juoksutuksella takakulmiin tunsinkin hallitsevani peliä. Tulin 5-4:ään kintereille, mutta Markus tsemppasi erävoittoon 6-4.

Toisessa erässä juoni kuitenkin kääntyi lopullisesti mulle. Syöttöni toimi kohtalaisesti ja Markuksen syötöissä pääsin aina niskan päälle. Markus antoi myös viitteitä väsymisestä, joten pallon liikuttelu takakulmiin tuntui toimivan. Menin kai 2-1 ja 4-1-johtoon ja erä tuntui olevan hallussa. 5-2-johdossani Markus luovutti eräpallotilanteessa saatuaan vahvan krampin jalkapöytäänsä. Hän ei ollut huolehtinut suoloistaan urheilujuomassaan, joten en voi täysin ylpeillä aiheuttaneeni kramppeja, kuten Agassi.

Semifinaalivastustajani oli pätevän oloinen massalyöjä Tim Östman, 16v. Lämmittelyn perusteella hän hallitsi kaikki lyönnit taitavasti, mutta peitteli rystyään. Timin syöttö näytti hyvältä kierresyötöltä, mutta rutiininomaisuudestaan huolimatta se ei jostain syystä osunut kenttään kunnolla koko matsin aikana. Timi aloitti vahvasti murtaen mut nollille. Olin melkoisissa puolustusasemissa hänen vahvaa yläkierrekämmentään hakien. Pääsin kuitenkin matsiin mukaan syöttöjä murrellessa. Timi lahjoitti kaksareillaan mulle pisteitä, mutta muuten tuntui että olen alakynnessä. Erän lopulla hän hermoili enemmän ja sain pidettyä syöttöni. Erä mulle 6-4.

Toisessa erässä olin mennä jo 3-1-johtoon, mutta tiukka peli kääntyi taas kaverille. Olin jo vedellyt pelipalloni tyhjiltä leveäksi ja käyttänyt liian paljon stoppareita johtuen varmaankin edellisten turnausten menestyksestä sillä saralla. Tänään vain tuntui että kaikki stopparit jäävät verkkonauhaan. Timi tasoitti 2-2:een ja taisi jossain vaiheessa tuulettaa pidettyään ekan syöttönsä ottelussa.

Nyt Timillä ei ollut enää niin hyökkäävä taktiikka. Luullakseni jouduin itse useammin verkolle loppumatsin ajan. Timin rystyltä sai yleensä heikon ja lyhyen alakierteen, josta minun olisi pitänyt saada parempi hyökkäyslyönti ennen verkolle tuloa. Niinpä hävisin suurelta osin verkkopallottelut. Tällaisella juonella olen ennenkin hävinnyt matseja. Hävisin toisen erän 3-6, mutta virtaa tuntui riittävän vielä hyvään taisteluun kolmannessa erässä.

Timi pelasi kuitenkin viisaasti ja maltilla, vaikka hänen syöttönsä ei missään vaiheessa alkanut toimimaan. Pallon hän sai kuitenkin peliin riittävällä prosentilla ja hermot toimi junnulla. Kolmatta erää johdin 2-1, mutta tiukoissa paikoissa Tim oli taas parempi ja lisäsi itseluottamustaan murrettuaan 4-2-johtoon. Lähes 3-tuntinen päättyi 6-2-erään Timille ja pettymystäni paransi ehta urheilun tunne jäsenissä.