Syyskuu on mennyt peruskunnon ja työnhaun merkeissä.
Maaottelun Suomi-Puola kalliin sisäänpääsyn kuittasin ilmottautumalla vapaaehtoiseksi tilastoijaksi. Tilastointiohjelma (taisi olla Tennis Trakker nimeltään) toimi varsin hyvin iPadilla, joka on kuin tehty tämän kaltaisiin sovelluksiin. Ainoa ihmetyksen aihe tilastoissa on helpon syötön läpilyöntiyrityksessä syntyvä virhe, joka tilastoidaan syöttö winnerinä eikä palauttajan helppona virheenä. 
Toisaalta laji on kyllä semmoinen, ettei tämäntyyppisilä tilastoilla tee oikeasti pelaaja yhtään mitään muutenkaan. Yleisöllehän ne on tarkoitettukin. Sensijaan taktisemmasta lyöntivalintojen tilastoinnista lienee paljonkin hyötyä taktiikkaa suunnitellessa.
Itse otteluista jäi Jarkon ja Henkan hurmiomainen neluri pysyvästi mieleen. Henkalta on tottunut näkeen huimaa venymistä maaotteluista. Jarkon jatkuva korkean tason suoritus sensijaan on antanut odottaa itseään huippu kaksinpeleissä. Nyt jäykkä rysty ja helppo syöttö loisti poissaolollaan. Lentolyöntipeli oli molemmilta pareilta huimaa suomalaisten pysyessä hieman kauempana verkosta. Puolalaisista Fyrstenberg-Matkowski kovempisyöttöinen ja vantterampi puolisko yski hieman syöttönsä kanssa, mihin ratkesi kolmaskin erä suomalaisille. Kontisen syöttö oli silmiä hivelevää ja tarkkaa, eikä hän antanut murtomahdollisuuksia.
Sunnuntain panoksettomissa peleissä totesin pienemmän Kontisen ja H.Heliövaaran nykykunnon. Harri oli mennyt eteenpäin ja puitteet näyttivät olevan kohdallaan. Janowicz hoiti kuitenkin lyöntitemmon hyvällä prosentilla kenttään. Kontismaista henkistä venymistä olisin kaivannut.
Pienemmällä Kontisella on kyllä taitoa, mutta epäilen että ilman kunnon asetta ei maailman huipulle ole asiaa. Kokonsa puolesta voisi massakenttä olla hänelle sopivampi, mutta lyönnit sopivat paremmin nopeille alustoille.
Palloukko 