Kentän vaihto melkein auttoi

Vähemmän tyypillistä on häiritsevä auringonpaiste hallitenniksessä marraskuussa. Tämä kuitenkin pilasi erän verran tennistäni, eikä kentän vaihtokaan siivittänyt minua voittoon asti.

Vastaani sain kauniisti lyövän Elias Mouhoun, 16v. Elias löi yhdellä kädellä molemmilta puolin melko kovaa yläkierrettä. Hänen kämmenensä oli vaarallinen, vaikka tuntui lähtevän luonnottoman alhaalta suorin jaloin. Painostin häntä rystylle, josta hän ei lyönyt niin kovaa, mutta ei virheillytkään.

Espoon Aktia-Areenan sivuseinä oli kokonaan lasia, minkä toimivuutta aurinkoisina kesäpäivänä puntaroin jo ekassa matsissa. Nyt aurinko paistoi kuitenkin päädyn 3*3m ikkunasta suoraan päin pläsiä kentän suuntaisesti, eikä sitä voinut peittää. Häikäisevä kohta oli vieläpä keskellä kenttää, josta tulisi reagoida palloihin. Taktikoin ja yritin lyödä Eliakselle palloa aurinkoiseen kohtaan, mikä heikensi lyöntien tasoa ainakin minulla. Eliasta ei tuntunut vasta- aurinko haittaavaan, mutta mursin silti ekan pelin myötäaurinkoon. En päässyt oikein lyöntirytmiin Eliaksen hyökkäävän pelityylin takia. Yritin sekoittaa hänen rytmiään alakierteillä, mutta en saanut häntä tarpeeksi virheilemään. Verkkoon lyöntejä toki tuli, mutta vasta-auringon puolella en saanut yhtään mitään aikaan. Kun syöttönikään ei kulkenut, erä meni nopeasti Eliakselle 6-1.

Pääsimme toiselle kentälle toiseen erään, mikä paransi omaa peliäni. Vaikka ekaan hänen syöttövuoroonsa en saanut kertaakaan palloa yli, aloin tsemppaamaan palloihin ja murtoihin. Sain muutaman hyökkäyspisteenkin ja olin johdossa 2-1 ja 3-2. Elias piti kuitenkin paremman lyömisen tasonsa ja meni ohi 5-4-johtoon. Keskityin huolella syöttöpeliini ja sain sen pysymään ruudussa. 40-0-johdostani tasoitukseen seurasi kuitenkin sarja heikkoa viimeistelyä ja viisi peräkkäistä pistettä Eliakselle. 6-4 erä ja ottelu hänelle, mikä kuvaa hyvin tasoeroamme tänään.

Advertisement

Jäykkää rystyä

C-luokkaa oli tarjolla Espoossa Aktia-Areenalla, jonne löytäminen olisi saattanut olla haastavaa. Pääsin pitkästä aikaa aloittamaan pe-iltana matsit Harri Kaukovaltaa, 41v. vastaan.

Aloitin hyvällä rytmillä ja pääsin 3-0-johtoon. Harrilla ei sujunut syöttö ja mursin hänet helposti kahteen kertaan. Oman syöttöni pidin noin vartin taistelun jälkeen. Harrilla oli hyvä kämmen ja yllätysvalmis rystykin, mutta sain painostettua hänet virheisiin sieltä. Harri pelasi kuitenkin hyvin ja tuli tasoihin 3-3:een. Luotin kuitenkin parempaan syöttööni ja vein niukasti taas kolme seuraavaa peliä, joten erä mulle 6-3.

Toisessa erässä pallot pysyivät kohtuu lyhyinä ja vaihtelevina, mikä huononsi molempien lyöntituntumaa. Itselläni yllättäen rysty kipsasi jotenkin, enkä uskaltanut kovin painostaviin krosseihin sieltä. Pääsin hikisesti 3-1-johtoon ja Harri alkoi taipua henkisesti. Hänelle tuli vielä selkeämmin helppoja virheitä, kun itse taistelin vain palloja yli erinäköisillä kierteillä. Vedin välillä riskillä kovia kämmeniä ja syöttö-lento-yhdistelmiä, sillä aristelin peruspallottelua lopulta. Se toimi. Voitin tärkeitä palloja osin onnenkin avulla ja erä lopulta 6–1, vaikka varsinkin alku oli tuskallisen tasaista. Matsi kesti kuitenkin yli 1.5h.

Naisten lyömistä

Marraskuuta on hyvä synkistellä Talissa, jossa pääsee näkemään sekä miesten että naisten huipputennistä. Naisten puolella katseltava jää valitettavan usein pelillisten seikkojen ulkopuolelle, siksi yksipuolista suoraa yläkierrettä he ovat opetelleet. Taktisia slaisseja takarajalle näki noin kerran puolessa tunnissa. Syöttö-lentopeliä harrastettiin vain pakon sanelemana.

Emma Laineen pudottanut Vrljic oli piristävä poikkeus yhden käden rystyllään sekoitellessaan loistavasti viuhuvaa yläkierrettä ja matalaa slaissia. Emma menetti 5-0-johtonsa  jälkeen rytminsä ja hävisi melko selvästi lopun. Tällaisista esimerkeistä, joilla taidolla voitetaan fysiikkaa, luulisi tyttö- ja poikajuniorien ottavan mallia. Suurin syy lienee kuitenkin valmentajissa siihen miksi voimalyömisellä hakataan päätä seinään etenkin nuorten naisten puolella.

Emma häviöstään huolimatta erottuu ilahduttavasti edukseen käyttämällä myös alakierrettä ja lentopeliä tyylikkäästi. Lisäksi hänen jalkatyöstään saattaa nähdä, että jääkiekkolija on valmentanut häntä. Muut Suomen naispelaajat olivat pettymyksiä.

Miehissä ei menestystä nähty kaksinpelissä. Heliövaaran matsin näin ja hän oli kehittynyt. Micke K. sensijaan näytti edelleen yrittävän liikaa veljensä jalanjälkiä lyömisessä. Viihdyttäviä matseja toki. Herkko Pölläsen matsia en ole vielä nähnyt, mutta bollauksen perusteella hänellä ei sen ikimuistoisemmat lyönnit ole kuin kohdatessani hänet 13-vuotiaana. Silloin hänen voittamansa suomenmestaruus (12v) oli yllätys minulle.

Rastafari Brownilta nähtiin taas lyömäshowta. Mies lyö niin verkolla kuin takana palloa kuin golfia. Vastustaja joutui vain nauraan, kun hän toimitti palloa läpi tuloksekkaasti hälläväliä-tyyliin jalat suorana. Kannattaa nähdä!

Niin ja Technifibren pallot kannattaa ottaa konttiin Jounin kojusta. Tässä pikkujoululahjaksi Yanina Darishinaa:

Tasa-arvon takia, tuntematonta kämmenswingiä:

Racketlon – neljän mailapelin nöyryytys

Racketlonia oli pakko kokeilla kerran, vaikka tiesin odottaa nöyrää tunnelmaa kisan jälkeen. Lajeja pelataan järjestyksessä pingis, sulkis, squash ja tennis kutakin 21 pisteeseen asti ja pisteet lasketaan yhteen. Syöttövuoro on kaksi kertaa peräkkäin. Positiiviseksi seikaksi laskettakoon, että tennis pelattiin ”kuninkuuslajina” viimeisenä, eikä niistä eristä jäänyt niin huono mieli.

Kisa pelattiin Myllypurossa. Harrastelijasarjassa pelattiin kaavio kahteen suuntaan yhden illan aikana. Vaikka suurin osa lajin harrastajista on kuulemma tennismiehiä päälajiltaan, en valitettavasti kohdannut kummassakaan ottelussani sellaista. Niinpä kaikista kahdeksasta erästä tuli enemmän tai vähemmän epätasaisia. Yhteistä oli kuitenkin lopputulos eli sain nöyrtyä kahdelle seniorille.

Aloitin Jukka Julinia vastaan tylysti, sillä hän oli tietysti pingiksen erikoistaitaja. Sain lainaksi ilmeisen hyvän mailan siihen, sillä sen sanottiin lennättävän pallon helposti yli ja kierrettä olisi helppo lyödä paljon. Jukka syötti sellaisia alasivukierteitä, etten tainnut saada niitä juurikaan palautetttua. Kaikki palautukseni meni verkkoon ja leveäksi vaikka kuinka yritin korjata suuntaa. Omista syötöistäni Jukka palautti varmoja alakierteitä, joita sitten tuhrin pitkäksi tai verkkoon. Sain yhden pisteen Jukan syöttöhudilla ja toisen vetämällä gugaGuertenmaisen rysty yläkierteen kulmasta läpi kaikkien hämmästykseksi.

Sulkkiksessa minun olisi pitänyt piestä heppu selvin luvuin hänen lyöntien ja liikkumisen perusteellä. 5-1 johtoni jälkeen tapahtui kuitenkin pelätty osumieni korruptoituminen, kun iskupaikkoja tuli niin paljon. Jukka vei n 10 seuraava pistettä ja jatkoimme tasatahtia minun hallitessa muuten, mutta tuhriessa huonoilla osumilla helppoja virheitä. Hävisin n. 5 pisteellä, mikä tuntui huutavalta vääryydeltä.

Kössissä matsi oli taas yhtä maalia. Sain kuitenkin n. 5 pistettä, mikä kuvasi kohtuu hyvin taitoeroamme.

Matsi oli jo ratkennut, mutta tennis otettiin kuitenkin tosissaan. Pisteenlaskutapa sopi mahdollisimman huonosti tennikseen, mutta pelityylini sopi, koska pyrin pitään pallon kentässä hyvällä prosentilla sekoittaviakin vastuksia vastaan.
Jukka yritti aika erikoisiakin lyöntejä, mutta en hämmentynyt. Hän sai kuitenkin 8 pistettä minun 21 vastaan.

Toisessa matsissa minulla oli vastassa varmaan n. 60v Esko Kumpulainen, jonka liikkuminen oli heikkoa, mutta mailaosaamista löytyi joka lajista. Pingisesitykseni oli tasoeroomme nähden farssi. Johdin varmaan vielä 5 pisteen kohdalla, mutta hävisin sitten kaikki pisteet. Yritin saada pallon pysymään kentässä, mutta en saanut mitään tuntumaa palloon. Riskilläkään en lyönyt, koska vastustaja ei tuntunut ihmeelliseltä. 16 pisteen ero avauserän jälkeen tuntui lohduttomalta.

Sulkiksessa sain nyt sentään pallot jotenkuten osumaan mailaan, mutta n. 10 pisteen ero hyväkseni olisi pitänyt saada ainakin 15 pisteeseen, sillä niin hidas oli vastustajani.

Squashissa olin kohtuu tyytyväinen saamaani 12 pisteeseen, sillä kaveri oli selvästi harrastanut sitä minun kolmeen kertaan verrattuna. Sain ihan pari winneriäkin lyötyä ja aavistin paljon lyhyitä hakuja. Lisäksi yllätin pari kertaa palauttamalla syötön suoraan sivuseinään.

Tenniksessä minulla jäi kirittävää 14 pisteen eron verran. Sain nyt ykkösen vähän paremmin ruutuun ja muuten pelasin melkoista safetya. Esko kuitenkin yllätti hyökkääämällä pari kertaa verkolle ja tein huonoja ratkaisuja. Sain melko tasatahdissa kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin vastukseni, joten hävisin ottelun lopulta kolmella pisteellä: tennis 21-10.

Turnaus oli ohi 2,5 tunnissa ilman kohokohtia. Vastuksiani kehotin parantamaan tennistaktiikkaansa lyömällä pelkästään alakierteitä taakse; ei yrittämään läpilyöntejä eikä stoppareita. Kokeilu jäänee viimeisekseni. Ei kauheasti innosta pelata paskasti heikkoja lajejani. Oli kuitenkin kiva kokea tapahtuma.

Illan piristys oli asematunnelin helsinkiläinen pultsari, joka aloitti utelemalla minulta: ”Ei sulla olis kuutta ylimääräistä kaljaa?” ”No, kolmekin kävis!”

lol

Hotdog

.. läpilyönnillä, yksi kappale, kiitos, tässä elämässä. Ja nyt se tuli. 🙂

Futsal

Pallopelien kuningas jalkapallo on jäänyt maassamme jääkiekon taakse yleisön suosiossa – syystäkin. Harvaan asutussa ja kylmässä maassamme harjoitettu räntäsateessa potkiskelu peltoa muistuttavilla kentillä ei parhaalla tahdollakaan viihdytä kuin vannoutuneimpia lajiniiloja. Lapsia ei houkuttele ulkopalloilu varsinkaan kehnoilla keleillä ja vain seurojen vuoroille tarkoitetuilla isoilla kentillä.

Siksi on futsal. Etelän maissa se on harrastettu osin laajemmin kuin ison kentän jalkapallo. Pienet sählykentän tyyppiset kovat kentät ja hallit ovatkin helpompia toteuttaa joka kylään ja kortteliin kuin isot areenat. Ja tämä myös näkyy Balkanilla ja Italiassa. Varmaan myös Espanjassa, futsalin hallitsijamaassa (kuten kaikkien muidenkin eurooppalaisten palloilulajien), on pieniä pelipaikkoja  tarjolla, vaikken itse ole ollut ko maata koskaan kokemassa.

Suomen tulisi panostaa futsaliin. Laji ensinnäkin viihdyttää keskinmäärin eniten. Neljä kenttäpelaaja per puoli kohtaavat kokoajan kamppailutilanteita, joissa teknisemmät pärjää. Tilanteita tulee siis koko ajan. Filmauksia ja ajankulutuksia ei ole. Riskinotto kannattaa pelin lopussa ja matsien loppuhetket ovat esim. Turun Pallokerhon matseissa olleet poikeuksetta dramaattisia. Yleisöä ei ole kuin satakunta, mutta tunnelma tarttuu monesti kentältä pieneen katsomoon.

Futsalin näkyvyys ja rahoitus lienee minimissään, vaikka sen lisääntyvä harrastus kohentaisi jalkapalloilummekin huipputasoa, koska pelaajamassamme suurin puute on tekniikka. Maassamme on runsaasti palloiluhalleja, joissa on hyvä harrastaa ympäri vuoden. Lisää verorahoja toki tarvittaisiin hallien rakentamiseen. Palloiluharrastukset nostavat elintasoamme ja motivoivat enemmän kuin yltiöterveelliset kuntoilulajit, kuten hiihto ja uinti. Toisaalta voimmehan bygätä musiikkitalojakin.