AO 2012

Australian avoimet mestaruusskabat meni loppupeleissä tismalleen odotusten mukaan ilman yllätyksiä. Huikeita matseja nähtiin silti mestari Djokovicin ansiosta. Miesten turnauksen semifinalistit oli selkeästi maailman paras nelikko tällä hetkellä. Andy Murray tosin häviää heistä vielä kaikille. Kolmen parhaan asetelmat on mukavan ristikkäiset, koska he voivat pelata ristiinkin. Federer saattaa kaataa Nolen, vaikka hänellä ei ole sanomista Nadalin myllyä vastaan tositilanteessa. Itseasiassa, oli merkillistä miten Fedex oli arvioitu suosikiksi Nadalia vastaan. Federer ei ole voittanut Rafaa Grand Slamissa sitten vuoden 2007, mikä kertoo kaiken miehen henkisestä lukosta. Vedonlyöjä kiitti kertoimella 2.4.

En ehtinyt nähdä Nolen matsien viidensiä eriä, mutta henkisestihän hän on vähintään Rafan tasoinen. En uskaltanut kuitenkaan luottaa Nolenkaan kuntoon finaalissa, koska pitkästä semifinaalista palautumiseen oli paljon vähemmän aikaa kuin Rafalla. Nole osoitti kuitenkin suurmestaruutensa arvon päihittämällä Rafan viidessä erässä. Matsi venyi huiman pitkäksi johtuen molempien pelityylistä ja pitkästä syötönvalmistelusta. Lisäksi Rafa tuntui käyttävän enemmän alakierrettä luovuttaen pelinhallintaa Nolelle. Missasin 6-tuntisen matsin viimeisen erän, jonka uskoin kääntyvän Rafalle nähtyäni hänen tuuletuksen tiebreik-voitossa. Nole kuitenkin todisti siirtyneensä maailman ykkösurheilijan pallille.

Naisten matseihin en jostain syystä syty. Onhan tytöt nättejä, mutta kun pisinkään varsi ei osaa edes syöttää. Kiva kuitenkin, että kasvot vaihtuu kärjessä. Uusia legendoja sinne saralle odotellessa.

Advertisement

Vain Michael Llodra

Michael Llodra on tourin taitavin pallon käsittelijä. Ainakin hän viihdyttää tiukan kilpailutilanteen ulkopuolellakin. Tällä hetkellä hän hävinnee Andy Murraylle kolmannenkin erän, mutta tekee kentällä vielä ihmeitä. Äsken toisen erän viimeisessä Murrayn syöttövuorossa nähtiin sellaiset harvinaisuudet samassa pelissä kuin kaksi stopparia syötönpalautuksena, kaksi ns. hotdog-yritystä ja yksi onnistunut verkkotolpan ulkopuolelta matala läpilyönti. Kaikki herkut tarjoili Michael. Näitä lisää ja youtubesta löytynee kooste myöhemmin..

edit: 3. erä 6-0 Murraylle. Llodralta kolme sairaan korkeata puolustusta ja kaksi hotdog-hakua lobbeihin. Ottelupalloon hän ei enää lähtenyt lobin hakuun vaan jäi ”julmistuneena” seisomaaan asentoon :).

edit:

Hymypojan hajoaminen

Paska turnaus pilaa hyvän baari-illan

Suunnittelin pikaista lauantaiturnausta vähän nopeammalla greenset-alustalla, jotta jaksan turnata vielä hallibiitsiä muutaman erän. Turnaukseni Espoon Martinkalliolla C-luokassa venyi kuitenkin sunnuntaiaamuun asti, mutta hyvää ottelua ei tällä alustalla päästy näkemään.

Ensimmäisessä ottelussa Yrjö Laitinen, 46v, laittoi erän tiukaksi, kun erehdyin odottamaan helppoa voittoa. Ensimmäisessä erässä riitti pitää pallo takakentällä. Yrjöllä oli hyvin epävarma rysty ja hän haki koko ajan kämmeneltä kovempaa lyöntiä. Varmuus oli kuitenkin heikkoa ja pelit tuntuivat tulevan helposti mulle.

6-1 erän jälkeen Yrjö haki entistä aktiivisemmin kämmenpaikkoja ja syyllistyin virheilemään kun hain turhan paljon hänen rystyään. Yrjö kävi 4-2-johdossa, mutta malttini pysyi ja tsemppasin vähän enemmän palloihin. Tasoitin 5-5:een. Vaika syöttöni ei toiminut, onnistun tiukassa tilanteessa keskittymään paremmin ykköseen. Samalla Yrjö virheili vähän lisää ja ratkaisuhetkillä erä kääntyi melko helposti minulle 7-5.

Toinen ottelu oli tarkoitus vetää rennon hyökkäävästi, jotei matsi veny koko illaksi. Tero Haapiaisella, 32v, oli hyvä rauhallinen tekniikka junnuvuosien jäänteenä. Hän löi enemmän kierrettä palloon, muttei kuitenkaan hakenut läpilyöntejä. Myös syöttö oli pelkkää kierrepotkua. Vasurin rystyltä tuli lähes pelkkää alakierrettä. Aloitin rohkeasti lyömällä ja hallitsin ensimmäistä erää. Tero ei ollut kauhean innokas jaloistaan ja päädyin enimmäkseen vaihteleen krosseja molempiin kulmiin. Syöttöni toimi nyt paremmmin ja sain silläkin pisteitä. Ensimmäinen erä tuli minulle hyvällä pelillä 6-3.

Toisessa erässä matsi tuntui kääntyvän Terolle, kun omat virheeni lisääntyi epätyypillisessä hyökkäyspelaamisessani. Syöttöni paukku liikaa verkkoon, mikä kielii jälleen rytmiongelmista. Lisäksi otin ponnistuskohtaa vielä taaemmaksi, kun yleisöstä joku oli bongannut jalkavirheeni. Pelit olivat tasaisia, mutta lukemista tuli selvät 2-6- Terolle.

Pelihuumorini säilyi hyvänä ja äkkäsin Teron saaneen krampin oireita vasempaan pohkeeseen. Tunsin saavani paremmat voiton mahdollisuudet nyt pitämällä palloa pidempään pelissä. Varsinkaan rystyltä Tero ei pystynyt hyökkäyksiin ja aloin painostaan sikana sinne jyrkkiä ja kierrettyjä kämmenkrosseja. Pallorallit pitenivät ja tunsin hieman sadistista nautintoa, kun pääsin tiukan erän alun jälkeen johtoon. Teroa tunsi tosissaan painavan rystypuolelta pallojen haku, mikä rasittaa vasurin jalkoja enemmän. Yllätyksekseni en jäykistellyt myöskään yhtään rystyalakierteisiin lyömiäni kämmeniä. Pääsin päättämäään ottelun kerrankin puhdasosumaiseen smashiin (pompusta), joka pomppasi Teron mailasta kattoon: 6-2. Tarjosin yhden eväsoluistani Terolle, mutta olisi kannattanut antaa kaikki.

Päivän n. 4-tuntinen tennisurheilu ei rasittanut biitsin peluussa Salmisaaressa. Sensijaan nestehukka, luxussauna ja sosiaalinen paine myötävaikutti muutaman ohrapirtelön nauttintoon. Perään kun katsoo Jarkon finaalin aamuyöstä ja ehtii nukkua kolme tuntia ennen aamun semifinaalia, täytyisi suoritustason tavoite asettaa syvälle alas.

Hyvästä aamun lämmitelystä huolimatta matsista oli tulla täysi farssi mun osaltani. Sitä edesauttoi nopean alustan lisäksi syöttö-lentopeliä pelaava vastukseni  Miel de Jong, 36v. Kaveri syötti kohtuu tarkkoja mutta ei kovia rystylleni ja puski verkolle kakkoseenkin. Omassa syötössäni en saanut tarpeeksi hyvällä prosentilla palloa ruutuun ja Miel voitti pisteitä viimeistään jatkopallojen virheilläni. Yleensä ne tuli huonoilla osumillani palloon, joita oluen juominen vaikuttaisi lisäävän 10% per annos. Mielin peruslyönnit oli matalia ja vaihtelevan kierteisiä, mikä ei myöskään lisännyt yhtään rallien pituuksia ja siten parantanut pallotuntumaani. Välillä hän yllätti suvereenin tarkalla läpilyönnillä.

6-0-erä kaverille olisi voinut jatkua samaa rataa, jos Miel ei olisi ängennyt niin paljon verkolle ei-niin-kovalla syötöllä. Aloin osumaan rystyllä syötönpalautuksiin ja sain murrettua pari kertaa palauttamalla pitkän kaverin jalkoihin. Oma syöttöni ei toiminut toivotusti tälläkään kertaa, koska se on herkin osa-alueeni hajoamaan. Sain pelipalloja johtoasemaankin, mutta 3-3-tilanteessa taisin olla tarpeeksi tyytyväinen numeroihin. 6-3 pataan ja siirsin kiroiluni kentältä saunatiloihin.

Tuuppaamalla kramppeihin

Toiselle kierrokselle tuli varsin eeppinen tuuppaustaisto, joka oli jo kääntynyt mulle. Matsin luonne kääntyi kuitenkin jo kolmannen kerran, kun menetin syöttökykyni uhkaavan reisikrampin takia.

Vastustajani Frederic Subra on ranskalainen arviolta 5-kymppinen seniori, jolla oli ihan hyvä kosketus palloon. Vasurin rystyltä tuli vain alakierrettä ja kämmeneltä hieman kovempaa. Helppoja virheitä ei kaverilta ollut luvassa.

Kun vielä käyttämämme pelipallot oli melko kuluneet, joista vain kolme pomppasi edes siedettävästi ja kuplan courtsol alusta on melkoisen hidas, niin kaikki merkit viittasivat varsin hidastempoiseen lyömiseen.

Matsi alkoi kuitenkin hyvällä itseluottamuksellani ja vein tasaisia pelejä 4-0-johtoon. Pääsin usein verkolle, kun Fredericin peruslyönnit jäi lyhyiksi. Matsi kääntyi pikkuhiljaa kuitenkin vastustajalle, kun en onnistunut viimeisteleen verkolla ja itseluottamukseni laski. Winnereitähän ei minun lyönneilläni ainakaan noissa oloissa tehdä takakentältä. Syöttönikään ei vielä toiminut, joten erä kääntyi niukasti Fredericille minun virheilläni 4-6.

Verkkopelini romahti todella pahasti, sillä en tainnut osua puhtaasti smasheihin ollenkaan, vaikka paikkoja tuli koko ajan. Lähdin mukaan tuuppaamaan rystykrossia ja päätin viedä ottelun pidemmän kaavan mukaan. Kun aluksi olin lyönyt reilummin molempia krosseja, niin toisessa erässä juututiin junttamaan minun rystyä krossina hänen kämmenelleen, josta tuli mukavampia yläkierteitä rystyyn verrattuna. Välttelin verkolle tuloa, vaikka paikkoja olisi tullut, sillä Frederic oli myös erittäin hyvä ohittaja. Jos sain palloja kenttään verkolta, ne johtivat hitaisiin lentolyöntimiekkailuihin, jotka Frederic vei. Keskityin syöttööni ja sain sillä suoria pisteitä ja helppoja syötönpitoja. Erä kääntyi pikkuhiljaa minulle ja Fredericin otteista olin havaitsevinani turhautumista. 6-2.

Kolmannessa erässä jatkoin paremmaksi havaitulla väsytystaktiikalla ja lyönnit näyttivät varmasti todella kaukana kilpatenniksestä ainakin kovuudeltaan. Pääsin 2-0-johtoon. Nyt Frederic lisäsi vielä korkeutta lyönteihinsä pidentääkseen tätä kärsimystä. Kohtalo heitti kuitenkin aivan uuden kokemuksen kroppaani, joka ei muuten tuntunut uupuneelta kahden tunnin session jälkeen. Vasen reiteni alkoi lähettämään krampin oireita syöttöponnistuksessa. Muuta kentällä juoksemista vasen reisi ei haitannut, mutta oikeakätinen tarvitsee vasemman ponnistusta eniten syötössä. En pystynyt saamaan enää pisteitä ykkösellä ja asenteeni vaihtui selvästi hälläväliä tyyliin. Olisin ihan hyvin voinut päihittää kaverin entisellä taktiikalla, mutta yhden osa-alueen puute johti kyllä asenteen katoamiseen. Pelit menivät nopeammin, mutta niukasti Fredericille 2-6. Tämä teräsherra kärsi myös pohjekrampeista, mutta hoiteli lauantai-iltaan vielä toisen kolme-eräisen, joka tuskin oli paljoa lyhyempi tätä 2.5-tuntista vääntöä.

Reisikrampit tuli täydellisenä yllätyksenä ja uutena kokemuksena 6-vuotisella kilpaurallani. Olen kuitenkin pelannut selvästi pidempiäkin matseja ja kuumemmassa. Päättelin kuitenkin niiden johtuvan sellaisesta positiivisesta seikasta, että olen saanut syvemmän ponnistuksen syöttööni. Vasen reisihän ei ole peruslyönneissä niin koukussa, joten sen kestävyys ei ole oikean reiden veroinen. Toki harmittaa asenteeni romahtaminen kyseisen reiden takia, mutta kuulunee lajin luonteeseen 😉

Loppianen alkoi hyvin

Pääsin Kaarinan huippuhalliin aloittaan C-luokan kisat sopivan myöhään illalla, jolloin vireystila oli parhaimmillaan. Pelasimme kuplan puolella, jonka viileä lämpötila sopii mainiosti lämmitysjärjestelmäni kanssa ja muutenkin kupla on paras mahdollinen pelata.

Vastuksellani Pekka Marttilalla, ei ollut paras päivänsä ja hän tuntui lyövän pensselit santaan heti alkumetreillä. Hänen peruslyöntinsä vaikuttivat vielä epävarmemmilta kuin viimeksi kohdatessamme ja verkkoon lyöntejä tuli molemmilta puolin. Lisäksi Pekalla ei oikein liikkuminenkaan maistunut, joten hänestä ei ollut haastamaan minua tänään millään osa-alueella. Voitin kolme ekaa peliä melkein puhtaasti pitämällä pallot varmasti takakentällä. Syöttöni toimi nyt koko matsin ajan hyvin ainakin 2/3 ykkösistä osuessa ruutuun. Samoin harvat viimeistelyni verkolla oli lähes virheetöntä takakentän lyömisen lisäksi. Pekka yritti piristyä toisen erän alussa, mutta todellista yritystä mukaan matsiin ei tullut. 6-0, 6-1 aika kuvaavat lukemat tälle mukavalle verryttelylle.