Taas uuden tennishallin pääsin kokemaan Espoossa, nimittäin Olarissa. Plexipave-alusta oli hieman nopeampi kuin muistin, mutta kierre tarttui siihen vahvasti. Vastuksekseni odotin tässä B-luokan toiselle kierrokselle tilastojen perusteella B-luokan kovaa vastusta, mutta C-luokkalainen Dennis Arnold, 16v, oli pudottanut hänet.
Dennisillä oli ihan hyvä lyöntitekniikka, mutta antoi kovin malttamattomasti kyytiä pallolle. Ajattelin painostaa hänen yhden käden rystyään, joka vaikutti hasardimmalta. Hänellä oli kova syöttö, joka tosin osui verkkoon liian usein tässä matsissa tehojen kannalta. Vaihtelin kierteitä ja löin välillä itsekin terävästi kämmentä, mutta yleensä pallot pysyivät lyhyenä Dennisin pitkien lyöntivirheiden takia. Hänellä tuli myös paljon huonoja osumia, joista lyönnit menivät leveäksi. Itselläni oli vire ja itseluottamus hyvällä tasolla, sillä peli tuntui sujuvan lyhyistä palloralleista ja puolustavista lyönneistä huolimatta.
Heti ensimmäiseen syöttövuoroon mursin hänet 40-0-tilanteen jälkeen. Dennis ei saanut murrettua minun syöttöjäni, vaan palautti kierteisiä syöttöjäni melko heikolla osumalla. Voitin paljon tärkeitä palloja ja menin 5-1-johtoon. Viimeistelin harvat verkkotilanteenikin huolella, mikä piti itseluottamukseni korkealla tasolla. Erä 6-2 minulle.
Toisessa erässä jatkui sama tahti. Dennis mokaili varsinkin tärkeissä paikoissa tasaiseen tahtiin. Minä pystyin luottamaan syöttööni ja kohtalokin tuntui olevan puolellani. Dennis veteli surutta turhan pienellä marginaalilla virheitä ja itse pidin jalat liikkeessä, jolloin puolustava pelini tuntui toimivan. Tasaisista peleistä huolimatta olin niskan päällä ja vein erän 6-1. Ottelu taisi olla tilastoissa parasta suorittamistani koskaan, mutta Denniksen heikon vireen takia ei ylpistymiseen ollut aihetta.
Seuraavaksi erehdyin odottamaan jopa helpompaa vastusta, mutta tämä junnu pelasi todella loistavasti. Patrick Kaukovalta, 13v, oli ehkä tekniikaltaan samanmoinen kuin Dennis, mutta maltti ja tulos minua vastaan oli tismalleen päinvastainen. Patrickin lyönnit olivat rauhallisempia ja kierretympiä ja innostuin itse lyömään niihin turhan innokkaasti. Varsinkin kierretty syöttö on kitkaisella alustalla vaikempi lyödä kovaa puhtaasti kuin miltä se näytää.
Menin 2-0-johtoon, mutta Patrick ei häkeltyny ja vei erän seuraavat pelit. Hän puolusti hyvin, palautti erinomaisesti pahatkin syöttöni ja hyökkäsi erehtymättömästi kyllin hyvistä paikoista. Lisäksi hän ei missannut verkolta lentolyöntejä ollenkaan. Yritin hakeutua rystykrossi ralleihin, mutta yllättäen löin helppoja rystyjä verkkoon, enkä koskaan päässyt niska päälle tässä mieluisassa väsytysmuodossa. Lisäksi Patrickille ei tuottanut vaikeuksia käyttää slaissia kahden käden rystynsä höysteeksi. Hävisin 6-2 ekan erän ja yritin ryhdistäytyä toiseen erään.
Tein jatkossakin yllättäviä virheitä rystyllä ja peli pysyi Patrickin hallussa. Tulin kuitenkin 2-2-tasoihin. Vaikka hallissa koettiin etenkin junioritennikseen kuuluvia tunteenpurkauksia, pelasi Patrick kunnioitettavan viilipyttymäisesti. Ja taidolla: Kun viime ottelussa kaikki kolme lobbiani kaveri jätti yrittämättä tyystin, Patrick pisti hot dogilla täysin suvereenin ohituksen sivurajaani, mikä oli pakko tuomita sisään aplodien kera. Patrickia ei tuntunut temppu hetkauttavan ollenkaan. Melkoinen pokerinaama. Voitin kuitenkin puhtasti sen pelin muut pisteet. Erä valui kuitenkin 6-2 kaverille, mikä kuvasi hyvin tasoeroamme.
Molemmat matsini kestivät vain tunti vartin, mutta muuta yhteistä niillä ei paljon ollutkaan.
Palloukko 