Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2012

Sulkapallon SM-kisat

Pääkaupunkiseudun pyhissä on se hyvä puoli, ettei pankkiurheilumahdollisuudet lopu ihan heti. Nyt olin tsekkaamassa (MP-messujen ja agilityn lisäksi) sulkkiksen SM-finut. Ehdin nähdä molemmat kaksinpelit ja naisten nelinpeliä erän verran.

Tenniksen SM-finuihin verrattuna oli enemmän katsojia ja pääsymaksu. Pelaajien taso oli parempi sulassa, koska maailman listan 30. sijan paikkeilla oleva Ville Lång ja muutaman sadan joukkoon kuuluva Eetu Heino kohtasivat finaalissa. Suosio toki johtuu siitäkin, että Vantaa Energia Areenalla on paremmat katsomot ja palvelut tennishalleihin verrattuna. Yleisöä oli ainakin pari sataa.

Kaikista finaalimatseista tuli tasaisia, mutta jotenkin voittajan arvasi jo ekassa erässä. Naisten finaali oli tylsempi tasaisuudesta huolimatta. Heidän iskuvoimansa on sen verran heikompi, että pallottelu oli enemmän sijoittelua.

Miehissä Lång tuli ekassa erässä lopussa ohi ja tuntui ratkaisevan henkisesti kaapin paikan. Villestä saa kuvan sulkiksen elviksenä, siksi hienoja olivat hänen elkeet harhautuksineen ja sanailuineen. Villeltä tuli pari yritystä vartalon takaa ja taaksepäin löytynä. Ottelussa nähtiin pari jäätävän pitkää pallorallia, jotka viihdyttivät yleisöä. Miesten matsit sisälsivät myös hyppyiskuja ja kohti iskuja, jotka tekivät niistä monipuolisempia naisiin verrattuna.  Mestari piti kuitenkin kisällin otteessaan.

Yksi outo muoti-ilmiö sulkiksessa näyttää olevan; Hikeä pyyhitään kädellä kentän ulkopuolelle, vaikka hikinauhat on keksitty

 

Tunnin turpakeikat – tosin eri maaleihin

Taas uuden tennishallin pääsin kokemaan Espoossa, nimittäin Olarissa. Plexipave-alusta oli hieman nopeampi kuin muistin, mutta kierre tarttui siihen vahvasti. Vastuksekseni odotin tässä B-luokan toiselle kierrokselle tilastojen perusteella B-luokan kovaa vastusta, mutta C-luokkalainen Dennis Arnold, 16v,  oli pudottanut hänet.

Dennisillä oli ihan hyvä lyöntitekniikka, mutta antoi kovin malttamattomasti kyytiä pallolle. Ajattelin painostaa hänen yhden käden rystyään, joka vaikutti hasardimmalta. Hänellä oli kova syöttö, joka tosin osui verkkoon liian usein tässä matsissa tehojen kannalta. Vaihtelin kierteitä ja löin välillä itsekin terävästi kämmentä, mutta yleensä pallot pysyivät lyhyenä Dennisin pitkien lyöntivirheiden takia. Hänellä tuli myös paljon huonoja osumia, joista lyönnit menivät leveäksi. Itselläni oli vire ja itseluottamus hyvällä tasolla, sillä peli tuntui sujuvan lyhyistä palloralleista ja puolustavista lyönneistä huolimatta.

Heti ensimmäiseen syöttövuoroon mursin hänet 40-0-tilanteen jälkeen. Dennis ei saanut murrettua minun syöttöjäni, vaan palautti kierteisiä syöttöjäni melko heikolla osumalla. Voitin paljon tärkeitä palloja ja menin 5-1-johtoon. Viimeistelin harvat verkkotilanteenikin huolella, mikä piti itseluottamukseni korkealla tasolla. Erä 6-2 minulle.

Toisessa erässä jatkui sama tahti. Dennis mokaili varsinkin tärkeissä paikoissa tasaiseen tahtiin. Minä pystyin luottamaan syöttööni ja kohtalokin tuntui olevan puolellani. Dennis veteli surutta turhan pienellä marginaalilla virheitä ja itse pidin jalat liikkeessä, jolloin puolustava pelini tuntui toimivan. Tasaisista peleistä huolimatta olin niskan päällä ja vein erän 6-1. Ottelu taisi olla tilastoissa parasta suorittamistani koskaan, mutta Denniksen heikon vireen takia ei ylpistymiseen ollut aihetta.

Seuraavaksi erehdyin odottamaan jopa helpompaa vastusta,  mutta tämä junnu pelasi todella loistavasti. Patrick Kaukovalta, 13v, oli ehkä tekniikaltaan samanmoinen kuin Dennis, mutta maltti ja tulos minua vastaan oli tismalleen päinvastainen. Patrickin lyönnit olivat rauhallisempia ja kierretympiä ja innostuin itse lyömään niihin turhan innokkaasti. Varsinkin kierretty syöttö on kitkaisella alustalla vaikempi lyödä kovaa puhtaasti kuin miltä se näytää.

Menin 2-0-johtoon, mutta Patrick ei häkeltyny ja vei erän seuraavat pelit. Hän puolusti hyvin, palautti erinomaisesti pahatkin syöttöni ja hyökkäsi erehtymättömästi kyllin hyvistä paikoista. Lisäksi hän ei missannut verkolta lentolyöntejä ollenkaan. Yritin hakeutua rystykrossi ralleihin, mutta yllättäen löin helppoja rystyjä verkkoon, enkä koskaan päässyt niska päälle tässä mieluisassa väsytysmuodossa. Lisäksi Patrickille ei tuottanut vaikeuksia käyttää slaissia kahden käden rystynsä höysteeksi. Hävisin 6-2 ekan erän ja yritin ryhdistäytyä toiseen erään.

Tein jatkossakin yllättäviä virheitä rystyllä ja peli pysyi Patrickin hallussa. Tulin kuitenkin 2-2-tasoihin. Vaikka hallissa koettiin etenkin junioritennikseen kuuluvia tunteenpurkauksia, pelasi Patrick kunnioitettavan viilipyttymäisesti. Ja taidolla: Kun viime ottelussa kaikki kolme lobbiani kaveri jätti yrittämättä tyystin, Patrick pisti hot dogilla täysin suvereenin ohituksen sivurajaani, mikä oli pakko tuomita sisään aplodien kera. Patrickia ei tuntunut temppu hetkauttavan ollenkaan. Melkoinen pokerinaama. Voitin kuitenkin puhtasti sen pelin muut pisteet. Erä valui kuitenkin 6-2 kaverille, mikä kuvasi hyvin tasoeroamme.

Molemmat matsini kestivät vain tunti vartin, mutta muuta yhteistä niillä ei paljon ollutkaan.