Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2012

Kadonnutta syöttöä etsimässä kuplasta

Meilahdessa tuli kisattua siedettävä C-luokka. Syöttö junnaa edelleen rytmittömästi verkossa. Kuplan pimeä sisäkatto olkoon tällä kertaa riittävä häiriötekijä järkyttämään syöttöni feng shui -virtoja.

Aluksi jouduin pieksemään 12-vuotiasta taitoniekkaa nimeltä August Ehrnrooth. Olin hyvällä asenteella liikenteessä, vaikka ounastelin, että kaveri on selvissä ongelmissa jo syöttöni kanssa lyhyen mittansa vuoksi. Ykköseni ei alkanut toimimaan ja lisäksi junnu taisi palauttaa kaikki ruutuun osuneet syöttöni (!). Ensimmäisessä erässä liikuttelin poikaa kulmiin, mutta aika varovasti ja pallot venyivät yllättävän pitkiksi. Augustilla oli hyvät peruslyönnit, eikä painostamisen kohdetta ollut. Tietysti verkkopeli on vaikeata lyhyelle kaverille. Kokemuksellani taisin viedä pelipallot ja ekan erän 6-0.

Toisessa erässä August kokeili välillä roikkupallotteluakin, mutta en osoittanut kärsivällisyyden puutetta. Hän meni kuitenkin 1-0 ja 40-15-johtoon, ennenkuin osoitin marssijärjestyksen voittamalla loput pelit, 6-1. Hyväkäytöksinen kaveri, josta voisimme kuulla vielä!

Toisella kierroksella pääsin kohtaamaan vanhan futiskaverini Turusta, Juho Lehtimäen, 28v. Juhon pelityyli on kuin mies itsekin; äärimmäisen miellyttävä vastustajalle. Rentoja ja puhtaita yläkierteitä, muttei kovin vaarallisia. Lisäksi hänen rystynsä oli virheilevä. Nopeat jalat ja hitaat lyönnit molemmissa päissä takasivat miellyttävän bollaussession, joka pysyi minun hallussa koko ajan. Syöttöni ei sensijaan toiminut taaskaan. Yksi virhe sen suhteen oli liian pitkä vaihtopenkillä istuskelu ja rupattelu, mikä ei paranna sen jälkeistä syöttöpeliä. 6-2 ja 6-3 taisivat olla luvut.

Kolmannella kierroksella tuli revanssia yrittämään Dennis Arnold, 16v. Denniksen kyvyistä kertoo B-luokan turnausvoitto Helsingissä minulle helmikuussa koetun selvän tappion jälkeen. Dennisin lyönnit ovat kovat ja kierretyt, mutta huonoja osumia tulee melko usein. Lisäksi yhdelle kädelle vaihdettu rysty on vielä heikompi ja korvautuu usein hyvällä slaissilla. Lyöntikisaan ei tämän nopeankin kaverin kanssa kannattanut minun lyönneillä lähteä, vaan sekoituspuuhiin. Suurin ero kuitenkin viimekertaiseen kohtaamiseemme oli tehokkaan syötön vaihtuminen vastustajan aseeksi.

Aloitussyöttövuoroa pelasimme kai 15min ennenkuin Dennis piti sen. Sen jälkeen Dennisin virheilyt hyökkäyksessä piti pelit tasaisina, mutta hän vei  kaikki kuusi. Erä oli toisen vartin jälkeen 6-0.

Toisessa erässä aloin vihdoin saada omallakin syötöllä jotain aikaan. Painostin paljon Dennisin rystyä, josta ei hitaillakaan palautuksilla tullut juuri painostavia hyökkäyksiä. Sensijaan rystyslaissiralleja pelasimme välillä pidempäänkin. Hänen hyvät, kovat syöttönsä rystylleni ei tuottaneet kauheasti ongelmia, koska hän ei tullut ikinä syötöstä verkolle. Palautin nimittäin syötön aina alakierteellä hänen rystylleen. Erää mentiin tasatahdissa 5-4- ja jopa 40-0-johtooni syötölläni. Olin aika varma, että mennään kolmanteen, mutta Dennisillä ei maila värissyt viidessä seuraavassa pallossa. Vain yksi ylitse karkaama smashini jäi harmittamaan eräpalloissani. Dennis vei ansaitusti 7-5 toisen erän. Myös hänen ja hänen valmentajansa kanssa oli varsin kivaa rupatella karvapallon maailmasta.

Nousujohteista painia syötön kanssa

Uskalsin kohdistaa itselleni selvät ennakkosuosikin paineet Turun C-luokkaan. Sen verran heikkoa oli osanotto C-D-luokassa, että ne yhdistettiin ja lisäksi C-luokan kärkipään vastuksia ei näyttänyt lähteneen haastaan minua. Samaan aikaan esim. Tampereella C-luokassa kisasi 38 pelaajaa, kun täällä oli yhteensä tusina molemmissa mutasarjoissa.

Pelasin turnauksessa kuusi helpohkoa voittoerää lukemin 6-2, paitsi yksi oli 6-3. Pelini pysyi kaikilta osa-alueelta hyvänä syöttöä lukuunottamatta.

Ensimmäisessä ottelussa Pekka Marttilaa, 17v, vastaan hän sai paremmin lyöntiä kenttään viime kohtaamisemme läpihuudon jälkeen. Pekka sai itseasiassa rystynsä varsin hyvään kuosiin. Kämmenessä ja liikkumisessa oli sensijaan puutteita, jotka oli hyödynnettävissä. Omassa pelissäni syöttö oli käsittämättömän rytmitöntä, mihin selitykseksi en keksi muuta kuin vaihtelevan ylösheiton. Pakotin kuitenkin syötön ruutuun kyllin usein, ettei se pänninyt liikaa. Sain kuitenkin itseluottamusta syötön sijaan oikea-aikaisesta ja tehokkaasta viimeistelyistä verkolta. 62, 62.

Seuraava kierros oli muutaman tunnin kuluttua, joten oli hyvä selvitä ekasta rasituksetta. En tiedä, mistä sain tunteen, että mailani kahva oli liian pieni ja lisäsin kerroksen overgrippiä. Maila tuntui paremmalta, mutta syöttö tuntui edelleen varsin vieraalta liikesarjalta ottelussa Felix Lemistä, 16v, vastaan. Felixillä oli jo ihan vaarallisen oloiset lyönnit, mutta lopulta liian hasardi taktiikka. Hän syötti ykkösen varsin kovaa ja vei ensimmäisen pelin ilman palloralleja. Felixin kämmen oli melko kova ja painostin enimmäkseen rystyä. Tulin 2-2-tasoihin ja porhalsin ohi yllättävän helposti erävoittoon.

Toisessa erässä Felix taisi aloittaa 2-0-johdollakin. Pallorallit pitenivät varsinkin rystykrossien osalta. Homma tuntui kuitenkin olevan hallussa, kun en kokenut vaikeita hetkiä peruspelissäni. 6-3 ja finaaliin.

Sunnuntaiaamun matsiin valmistauduin perusteellisesti lämmittelemällä kolme varttia unihiekkoja pois nivelistä. Vastassani oli Toni Karonen, 19v, jolle olin hävinnyt ainoan kohtaamiseni todella masentavaan tyyliin. Tällä kertaa en lähtisi haastamaan hänen nopeuttaan, vaan rikkomaan jo valmiiksi roiskivan lyöntityylin. Tonin kaikki lyönnit lähtevät varsin suorin jaloin, mutta nopeiden jalkojensa liikkeestä hän saattaa lyödä palloa jopa paremmin kuin paikalta. Tonin syöttö oli myös vaihteva, mutta kierteetön, jolloin hänen syöttövuoronsa kääntyi minun edukseni.

Lisäksi, kun sain oman syöttöni loksahtaan uomiinsa, oli finaali täysin minun hallussa yllättävästä 0-2-alusta huolimatta. Vaihtelin lyöntini tempoa ja kierrettä, mutta Toni ei säästellyt golffityylin avauksissaan ollenkaan. Voitin kymmenen seuraavaa peliä helpohkosti Tonin painiessa todella syvällä psyykkeensä kanssa. Toisen erän 4-0-tilanteessa yllyin hakemaan vähän enemmän nautintoa hyökkäämällä. Toni sai samalla ykkösiä ruutuun ja mursi minut perään. Paluu juoneen tapahtui kuitenkin välittömästi ja finaalikin oli ohi reilussa tunnissa minun täydellisessä komennossa. Pääsinpä päättään matsin vielä hyvään lentolyöntiin, mikä ilahduttavasti muistutti tämänkin osa-alueen parantuneen.

Viimeisessä matsissa minulla toimi kaikki osa-alueet, mihin voin olla iloinen. Toki vastustajan huonohko päiväkin auttoi asiaa. Iloisinta oli kuitenkin syöttöpelini paluu. Ykköseni napsahteli ruutuun arviolta 70%:sesti, mikä lisäsi iiseluottamustani enemmän kuin suoria pisteitä.

Kaikki kolme voittoani tuottivat pisteitä selkeästi alle keskiarvoni, joten pistejärjestelmässä on enemmän vikaa kuin vastustajissani.

Syöttö ja mitä tiedän siitä

Syöttö on tenniksen vaikein lyönti mitä tulee sen tarpeellisuuteen ja kuinka huonoja suorituksia näen ja koen niin omassa pelissäni kuin muidenkin. Jopa ammattilaisilla on erilaisia tapoja lähestyä syöttöä ja joillakin naisammattilaisilla syöttövuoro ei edes tuo mitään etua peliin heikon suorituksen takia. Syyt heikkoon syöttöön löytyvät niin valmentajista kuin omista pääkopistammekin meidän itseämme valmentavien joukossa. Syöttöön kannattaisi kuitenkin useimpien kilpapelaajien panostaa enemmän, niin paljon sillä voi voittaa pisteitä.

Syöttöä on helppoa käydä läpi videoiden avulla, joita netti on pullollaan, mutta mekaaniset perustelut toiminnalle seuraa nyt tekstimuodossa.

Aloitetaan perusteista eli matematiikasta ja geometriasta. Jotta syötöllä saisi suoran pisteen tai vastaanotto-ongelmia, tulisi sen olla joko (1) kova, (2) tarkka tai (3) sivukierteinen. Mieluiten toki kaikkia näitä. Sivukierteen vaikeutta vastaanottajalle saatetaan aliarvioda, mutta sellaiseen on vaikeampi osua kuin suoraan (ja pelkkään ylä- tai alakierteeseen) ja lisäksi pallon lähtösuunta saattaa yllättää. Tämä ilmiö johtuu myös siitä, että sivukierteisiin lyömistä ei vain tule harjoiteltua sen puuttuessa peruslyönneistä.

Lisäksi syöttöpelin tehoa mitataan tietysti onnistumisprosentilla. Yleensä ykkössyötön onnistumisprosentti kertoo aika hyvin syöttöpelin onnistumisesta. Kakkossyötöllä kun harvemmin otetaan sellaista riskiä, joka tuottaisi pisteen. Hyvään ykkössyöttöprosenttiin vaikuttaa edellä mainittujen vaikean syötön vaatimusten lisäksi syötön lähtökorkeus ja yläkierteen määrä, periaatteellisella tasolla.

Edellämainittujen vaatimusten takia yleisin tyyli hyvästä syötöstä on korkealta ja kovaa lähtevä sekoitus ylä- ja sivukierrettä. Pisimmillä syöttäjillä on tapana lyödä useammin kierteetöntä ykköstä, jolla tavoitellaan kovaa läpisyöttöä.

Kierre saadaan aikaan palloon, kun osumahetkellä mailan taso liikkuu muuhun suuntaan kuin kohtisuoraan palloa kohden. Aivan lakikorkeudesta eteenpäin lyödessä on vaikea saada mailaan liikettä enää ylöspäin, siksi kierrettä lyötäessä ideaalinen osumakohta on hieman vartalon vasemmalla puolen (oikeakätisillä). Mailan geometrian ja ihmisen nivelien liikeratojen seurauksena ylä-sivukierteisen lyönnin aikaansaaminen edellyttää osumakohdan lisäksi ns. vasaraotteen mailasta, jolla päästään ikäänkuin pallon ”päälle”. Kunnon kick-syöttäjät nostavat pallon selkeästi pystympään ja vartalon vasemmalle puolelle ja otekin saattaa olla hieman enemmän lapaa oikealle käännetty, kuten yläkierteisessä rystyssä. Luonnollisesti jaloilla lisättävä ponnistus auttaa osumakohdan nostoon ja yläkierteen lisäämiseen.

Osumakohtaan ja otteeseen liittyvät perusasiat tuntuvat jo kyllin vaikeilta sisäistää ammattilaisillakin. Monesti näkee syöttäjiä, joiden ponnistus on vajaa ja jopa nosto suuntautuu oikealle, jolloin lyönnistä yläsivukierre jää pelkäksi sivukierteeksi. Meille amatööreille nämä asiat olisivat suurimmat kehittämisen kohteet.

Jalkojen asennosta vielä.. Kahta koulukuntaa tuntuu olevan jalkaterien liikkessä. Toisessa ponnistetaan lähes jalat yhdessä paikallaan ja toisessa taaaempi jalka tuodaan lähes yhteen etummaisen jalan kanssa painonsiirron aikana. Itse lähdin takajalkaa raahaavalle linjalle, koska uskon, että leveämpi alkuasento lisää tasapainoa ja voimistaa painonsiirtoa eteenpäin. Tuloksena kenkien isovarpaan kohta kuluu kohtuuttomasti

Sitten niihin ongelmiin. Itselleni syöttö on ollut murheenkryyni koko uran ajan aina jossain vaiheessa kautta. Siitäkin huolimatta olen yleensä aina syöttänyt vastustajaani paremmin. Ts. syötön harjoittelua saisi lisätä itse kukin.

Yleensä ongelmani tuntuu olevan yksinkertaisesti oikean rytmin löytäminen. Tämä yleensä paranee rauhoittumalla ja keskittymällä tarkkaan ylösnostoon. Lisäksi etummainen jalkani tekee usein jalkavirhettä, enkä ole onnistunut vielä harjoittamaan sitä  paikallaan pysyväksi ennen ponnistusta. Kilpailutilanteesa kun tuppaa unohtumaan jalkojen mietiskely.

Rytmin puuttuminen aiheuttaa yleensä huonoja osumia matalista asennoista ja syöttövirhe tulee verkkoon. Silloin kun syötän hyvin, harvat syöttövirheet menevät pitkäksi. Huono syöttöpelini pilaa oman itseluottamuksen lisäksi vastustajan peliä, sillä vaihtelevaa syöttöä on vaikea lukea. Syötön sujuessa taas itseluottamukseni muuhunkin tekemiseen palkitaan ja voin tiukassa tilanteeessa luottaa paremmin syöttööni.

Syöttöä voi periaatteessa treenata ilman valmentajaa, jos vain joku videoi syöttöä. Youtubesta kun löytää mallikkaita suorituksia esim. Federerin nimellä. Katsoo vain erot suoritusten välillä. Mitään fyysistä erikoisominaisuutta tai jonglöörin taitoahan ei kaunis syöttö vaadi kuin harjoittelua.  Ainoana mallisuorituksena liitän tasa-arvon nimissä Sam Stosurin haban:

Sitten teoriasta käytäntöön (lähes sujuvasti).

Syötin kisojeni ekan erän ykköstä lähes tyystin verkkoon. Siitä huolimatta matsini Lauri Saarta, 25v, vastaan  sujui minun tähtimerkkieni mukaan ja uran paras päänahka tuli vyölle. Laurilta löytyi taitoa, mutta tämä päivä ei ollut hänen. Laurilla oli terävä slaissi rystyllä ja aika suora kämmen. Hänen syöttö oli melko kesy ja epävireessä.

Ensimmäinen erä alkoi Laurin hallinnalla, vaikka peli oli melko hermostunutta molemmilla. Hän murteli syöttöni ja meni 3-1 johtoon. Yritin pitää pallot takakulmissa hitaalla alustalla ja Lauri haki nopeammin ratkaisua. Hän ruuvasi alakierrettä rystyllään, mutta aloin siirtään painostusta kämmenelle hänen virheillessä korkeisiin kämmeniin. Juoksuttamisesta ei Lauri tuntuvat tykkäävän ja pääsin verkollekin viimeisteleen hyvällä karmalla. Tiukkojen vaiheiden jälkeen pääsin 4-3-johtoon pelaten hyvin ratkaisupallot. Laurin selkäranka tuntui katkeavan tässä vaiheessa. Rva fortuna tuntui olevan puolellani, kun aloitin vastaanottovuoroni kolmella peräkkäisellä roikulla sivu- ja takalinjoihin vaihtelevilla osumilla. Mursin Laurin nollille ja sain viimein syöttöni rennoksi erän viimeiseen syöttövuorooni, 6-3.

Toisessa erässä tunnuin hallitsevan enemmän peliä syötön sujuessa ja kun Lauri tuntui virheilevän turhautuneena puolustuspalloihini. Lisäksi kohtalo näytti siivittävän useat onnistuneet alakierrelobbini takarajalle ilman Laurin hakuyrityksiä. Oma verkkopelini oli lisäksi aika hyvää. Lauri lisäsi rystypuolelta yläkierrettä, mutta kämmenen helpot virheet pitivät kohteeni siellä puolen. Menin 4-1-johtoon, eikä pieni jäykistymiseni vaarantanut voittoani numeroin 6-3.

Toisella kierroksella kohtasin ykkössijoitettu Janne Kuvajan, 32v. Jannella oli kovat yläkierteiset lyönnit ja kova syöttö myös. Heikkouksia ei näyttänyt löytyvän verkkopelistäkään. Aloitin syöttöni hyvin ja menin avauspelissä johtoon. Sitten matsi kääntyi puolustustaistelukseni. Yritin vaihdella pitkiä palautksieni rytmiä, mutta Jannelta ei helppoja virheitä paljon heltynyt. Hänen ykkössyöttö oli kova ja kierteetön, mikä ei kuitenkaan liikaa tehoja tuonut hänelle. Kampesin jotenkin kummassa 3-1-tappiolta tasoihin, mutta siihen loppui puhtini yllätysvoiton suhteen. 6-3 eka erä.

Toisessa erässä juoni oli samanmoinen; rimpuilin kohtuudella mukana alun johtoaseman jälkeen. Hidas kenttä auttoi hyvässä puolustustaistelussani, mutta syöttöni oli kateissa koko matsin ajan. Yritin varmaan liikaa pelkällä kädellä ja tekniikka kärsi siksi. 2-2-tilanteesta Janne karkasi voittoon ilman todellista haastamistani.