Meilahdessa tuli kisattua siedettävä C-luokka. Syöttö junnaa edelleen rytmittömästi verkossa. Kuplan pimeä sisäkatto olkoon tällä kertaa riittävä häiriötekijä järkyttämään syöttöni feng shui -virtoja.
Aluksi jouduin pieksemään 12-vuotiasta taitoniekkaa nimeltä August Ehrnrooth. Olin hyvällä asenteella liikenteessä, vaikka ounastelin, että kaveri on selvissä ongelmissa jo syöttöni kanssa lyhyen mittansa vuoksi. Ykköseni ei alkanut toimimaan ja lisäksi junnu taisi palauttaa kaikki ruutuun osuneet syöttöni (!). Ensimmäisessä erässä liikuttelin poikaa kulmiin, mutta aika varovasti ja pallot venyivät yllättävän pitkiksi. Augustilla oli hyvät peruslyönnit, eikä painostamisen kohdetta ollut. Tietysti verkkopeli on vaikeata lyhyelle kaverille. Kokemuksellani taisin viedä pelipallot ja ekan erän 6-0.
Toisessa erässä August kokeili välillä roikkupallotteluakin, mutta en osoittanut kärsivällisyyden puutetta. Hän meni kuitenkin 1-0 ja 40-15-johtoon, ennenkuin osoitin marssijärjestyksen voittamalla loput pelit, 6-1. Hyväkäytöksinen kaveri, josta voisimme kuulla vielä!
Toisella kierroksella pääsin kohtaamaan vanhan futiskaverini Turusta, Juho Lehtimäen, 28v. Juhon pelityyli on kuin mies itsekin; äärimmäisen miellyttävä vastustajalle. Rentoja ja puhtaita yläkierteitä, muttei kovin vaarallisia. Lisäksi hänen rystynsä oli virheilevä. Nopeat jalat ja hitaat lyönnit molemmissa päissä takasivat miellyttävän bollaussession, joka pysyi minun hallussa koko ajan. Syöttöni ei sensijaan toiminut taaskaan. Yksi virhe sen suhteen oli liian pitkä vaihtopenkillä istuskelu ja rupattelu, mikä ei paranna sen jälkeistä syöttöpeliä. 6-2 ja 6-3 taisivat olla luvut.
Kolmannella kierroksella tuli revanssia yrittämään Dennis Arnold, 16v. Denniksen kyvyistä kertoo B-luokan turnausvoitto Helsingissä minulle helmikuussa koetun selvän tappion jälkeen. Dennisin lyönnit ovat kovat ja kierretyt, mutta huonoja osumia tulee melko usein. Lisäksi yhdelle kädelle vaihdettu rysty on vielä heikompi ja korvautuu usein hyvällä slaissilla. Lyöntikisaan ei tämän nopeankin kaverin kanssa kannattanut minun lyönneillä lähteä, vaan sekoituspuuhiin. Suurin ero kuitenkin viimekertaiseen kohtaamiseemme oli tehokkaan syötön vaihtuminen vastustajan aseeksi.
Aloitussyöttövuoroa pelasimme kai 15min ennenkuin Dennis piti sen. Sen jälkeen Dennisin virheilyt hyökkäyksessä piti pelit tasaisina, mutta hän vei kaikki kuusi. Erä oli toisen vartin jälkeen 6-0.
Toisessa erässä aloin vihdoin saada omallakin syötöllä jotain aikaan. Painostin paljon Dennisin rystyä, josta ei hitaillakaan palautuksilla tullut juuri painostavia hyökkäyksiä. Sensijaan rystyslaissiralleja pelasimme välillä pidempäänkin. Hänen hyvät, kovat syöttönsä rystylleni ei tuottaneet kauheasti ongelmia, koska hän ei tullut ikinä syötöstä verkolle. Palautin nimittäin syötön aina alakierteellä hänen rystylleen. Erää mentiin tasatahdissa 5-4- ja jopa 40-0-johtooni syötölläni. Olin aika varma, että mennään kolmanteen, mutta Dennisillä ei maila värissyt viidessä seuraavassa pallossa. Vain yksi ylitse karkaama smashini jäi harmittamaan eräpalloissani. Dennis vei ansaitusti 7-5 toisen erän. Myös hänen ja hänen valmentajansa kanssa oli varsin kivaa rupatella karvapallon maailmasta.
Palloukko 