SIsäkausi nippuun lyhyemmällä kaavalla

Kaarinan ja Turun kisoissa oli tullut sen verran helppoa menestystä viime kisoissa, että B oli houkuttelevampi luokka päättää sisäkausi aluemestaruuskisoissa. Arpa ei vaan ollut kovin suosiollinen, kun lopullinen voittaja Noah Johansen, 15v, tuli vastustajaksi.

Muistin nähneeni sen verran Noahin pelejä ja nelurissakin olin kerran kohdannut, että tiesin taitavalla pojalla olevan heikkouksiakin. Ne olivat rysty ja pääkopan toiminta. Hänpä oli vielä vaihtanut kai yhden käden rystyn kahdeksi, joten sinne olisi pitänyt saada pidempiä palloralleja. Noah ei myöskään kunnioittanut taktiikkaani pitää pallorallit pidempinä, vaan vaihteli ratkaisujaan koko ajan. Rystyltä saattoi tulla lyhyttä ja pitkää slaissia ja yläkierrettä. Lisäksi Noah haki nopeana kaikki pallot, kun itse pääsin hyökkäämään.

Oma pelini kulki oikeastaan ihan hyvin pallorallien lyhyyteen nähden. Syöttöni ei nyt ollut parhaimmillaan, mutta aivan kohtuullisella tasolla sain vaikeuksiakin vastaanottajalle. Noahin alakierteet houkuttelivat minua verkollekin, josta olisi pitänyt haastaa hänet paremmilla tehoilla. Noah oli tasaisissa peleissä niskan päällä, sillä hän vei ratkaisupalllot ja erän 6-1.

Toisessakaan erässä en johtoon päässyt, mikä olisi voinut kirvoittaa kaverista enemmän hermostumisen merkkejä. Pääsin kuitenkin hyvätasoisella pelillä 3 geimin päähän, eli 6-3.

Valitettavasti ottelusta ei tullut suunniteltua väsytystaistoa, vaan Noah piti pallorallit lyhyenä. Voin olla kuitenkin tyytyväinen, että pääsin hyvälle tasolle parempaa vastustajaa vastaan.

Sisäkausi oli muutenkin kiva päättää sellaisella fiiliksellä, että varmuus on kasvanut kaikilla osa-alueilla, eikä kaamoksen syöttöongelmatkaan enää vaivannut viimeisissä turnauksissa. Muutenkin treenaukseni on varmaan parantunut laadussa. Olen töiden takia päässyt ajallisesti vähemmän pelaamaan tennistä, mutta olen keskittynyt ja lämmitellyt treeneihin paremmin. Lisäksi luulen että 1-2 kertaa viikossa puolituntinen Talin palloseinää vastaan on lisännyt pallotuntumaani ja vähentänyt huonoja osumia. Myös Talin hallisarja on tutustuttanut minut moneen uuteen hyvään vastukseen, mikä on luonnollisesti lisännyt kilpailutaitojani. Toivottavasti massakausi ei katkaise kehitystä, vaikka en luultavasti pääse näin paljon kisailemaan kesällä.

Advertisement

Kengät ja lajit

Tennis syö kenkiä. Olen pelannut uusimilla Prince Rebel -kengillä, ”markkinoiden kestävin pohja” kaikki tosimatsini marraskuun lopun jälkeen, arviolta 50 tuntia. Isovarpaan kohdat kuluvat eniten:

Juoksukenkinä käytän Asicseja, koska ne sopivat kapealestisinä jalkaani kuin sukka. Juoksussa ei tule laahattua kenkiä pohjia vaan ne toimivat vielä arviolta 400 juoksutunnin jälkeen. Pohjassa näkyy vain alipronaation aiheuttama kuluma.

Syötön paluu

Nyökkiön Aktia-Areenalle Länsi-Espoossa lähdin ykkössijoitettuna C-luokkaa valloittamaan ja titteli tuli lähes kauneusvirheittä. Erityisesti syöttöpeliini sain olla tyytyväinen kaikissa neljässä matsissani, mikä ilahduttaa suuresti.

Ekan kierroksen verryttelyyn sain vastaani 12-v Mikael Martikaisen. Vielä pienikokoinen jannu ei vakavasti haastanut minua, vaikka hän 2 ja 3 peliä taisi jopa viedäkin. Mikaelilla oli ihan varman oloiset peruslyönnit, mutta ero tuli luonnollisesti syötössä, verkolla ja liikkuvuudessa. Oma syöttöpelini lähti heti alusta hyvällä prosentilla käyntiin, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä pitkistäkin palloralleista huolimatta.

Toisella kierroksella odotin jo jännittävämpää matsia, sillä ensimmäistä kertaa kohtasin aikuisen naisen miesten sarjassa! Kati Saariniemellä, 42v, oli pallotuntuma kohdallaan. Peruslyönneissä oli kuitenkin niin omituisen vähäiset kierteet, että jo pallottelu tuotti haastetta. Tämä matalaan palloon lyöminen vähäisellä kierteellä olisi pitäbyt vihjata taktiikasta, jossa ei yläkierteistä tykätä, kuten yleensä veteraanitenniksessä.

Ajattelin hoitavani vastukseni liikuttelemalla häntä varmasti ympäri kenttää, mutta Kati osoittautui hyvin pallovarmaksi neppailijaksi. Alun johtoni jälkeen hän taisi tulla 3-3-tasoihin. Helpot virheet yläkierteissäni kuitenkin saivat kuitenkin mint välttelemään alakierrrepallottelua viimeiseen asti ja rennot yläikierteet toivat hämmästyttävän hyvin vaikeuksia vastustajalle. Junnulyöjäthän olisivat hakanneet näihin palloihin iloisesti pisteitä. Lisäksi kun kova ja kierretty syöttöni vaikutti myös varsin harvinaiselta kokemukselta Katille, sain sillä paljon pisteitä. Katin heikkouksia oli siis korkeat osumakohdat. Lisäksi syötössä oli heiton kanssa ongelmia ja osumakohta aivan liikaa oikealla. Voitin ekan erän 6-4 ja toinen pysyi paremmin hallussa taktiikan äkättyäni: 6-2.

Sunnuntaiaamun semifinaalista tuli varsinainen näytös lyhyistä yöunista huolimatta. Matsi pysyi täysin hallussani. Kaikki osa-alueet sujuivat hyvällä itseluottamuksella, joka juontui ehkä parhaasta syöttöpelistäni koskaan. Vastustajani Pasi Mustonen, 42v., yritti päästä peliin mukaan hakemalla kämmenpommeja, mutta hänen varmuus ei ainakaan tänään riittänyt alkuunkaan. Oma taktiikkani oli antaa vaihtelevia palautuksia hänen heikolle rystylleen ja varoa kämmenkiertoa sekä hakata kovemmin avautuvaan kämmenkulmaan. Homma toimi upeasti ja verkolla viimeistely oli hauskaa onnistuessaan. 6-0 ja kosmeettisempi 6-2 hoitui reilussa tunnissa.

Pelasimme finaalin pian sen jälkeen, koska jokin uskonnollinen juhla esti tankkausliikkeiden aukiolon lähiseudulla. Niko Keinosella, 34v, oli pidempi semi alla, eikä hän näyttänyt välittävän energiantankkauksesta, joten ounastelin oman kuntoni kestävän paremmin finaalin. Väärä luulo. Nikon kulmikkaan näköinen lyöntityyli ja syöttö olivat myös nähtyä varmempia ja matsista tuli pitkä.

Alku tuntui helpolta, kun rystykrossailin Nikon heikommalle rystylle. 3-0 ja 5-2-johdon jälkeen kävin heti eräpalloissa ja omassa syötössäni vielä 5-4-tilanteessa. Yhteensä taisin hävitä ainakin 7 eräpalloani. Niko ei jännittänyt tiukkoja tilanteita vaan pelasi vapautuneesti. En minäkään varsinaisesti kipsannut, mutta varmistelin liikaa. Niko käytti ainoan eräpallonsa tiebreikissa luvuin 7-1.

Olin pikkuhiljaa tajunnut, että Niko on varma lyömään, eikä slaissit sekoita hänen rystyään. Tunsin kuitenkin, että peruspallottelu on minun hallussani, joten aloin lisäämään  kulmien välistä juoksutusta yläkierteillä. Lisäksi kun syöttöpelini oli selvästi tehokkaampaa, alkoi matsi kääntyä uudestaan minulle. Niko tuli vielä 2-2-tasoihin, jolloin hermoilin pelini kanssa. Vein kuitenkin loppumatsia paremmilla peruslyönneilläni, joita tosin Niko haki kulmista ilman väsymisen häivää. Erityisesti lisäsin rystyäni viivaa pitkin, mistä ammensin mukavia läpilyöntejäkin. Homma oli raskasta, mutta pysyi hallussa luvuin 6-2, 6-2, 2,5h taiston jälkeen. Hyvätasoinen turnausvoitto on kuitenkin balsamia turtuneille reisille.