Avaus äkkiä alta pois ja unholaan

Onneksi ensi viikolla on mahdollisuus unohtaa perinteisen huono kesäkauden avaus. Menin Tampereelle nöyrästi C-luokkaan. Osasin odottaa kehnoutta etenkin syötön saralla, mutta en täydellistä pokien kolistelua toisella kierroksella. 

Ensin kohtasin Mikko Kostamovaaran, 42v. Mikolla oli ihan ok kosketus palloon, mutta hän ei viitsinyt pidempään palloiluun venyä. Pallot päättyivät Mikon virheeseen melko rauhallisella pallojen palauttamisellani. Kämmen oli hänellä hieman matalalta lyöty ja lopulta Mikko alkoi palautteleen vain alakierteitä, jotka ei kuitenkaan vaikeuksia aiheuttanut. Pääsin helposti selvään johtoon, kun Mikko ei saanut peräkkäisiä onnistumia. 6-0 eka erä ja loppukin oli kosmetiikka 6-2. Itselläni oli ongelmia vain syötössä kirkasta taivasta vasten, mutta sain sen sisään riittävästi. 

Toisen kierroksen pelissä olikin jo kovempi vastus, Antto Kajava, 35v. Oma valmistautumiseni osoittautui heikoksi. Oluella sammutettu chilipurilainen ei tuntunut la aamulla, mutta illan matsissa tenniksen lahjomattomuuden tuntee, kun laskee vain epäpuhtaat osumat. Viimeistään sitten kun tajuaa heikon vireensä, korruptoituu asenne ja pallo ei kuole sitten tyhjiltäkään.

Antolla oli toki varma, joskin hieman kulmikas tekniikka. Hänellä oli varmat peruslyönnit, mutta kämmen oli passivisempi, joten kämmenkrossi sopi hyvin taktiikaksi. Ainoa vika siinä oli, että rallit päättyivät ennen pitkää virheeseeni. Syöttöni oli entistä enemmän epävireessä ja kaksareita tuli. Pelit olivat kuitenkin kohtuu tasaisia, mutta pelipallot meni kaikki Antolle 6-muna ekassa erässä. 

Toisessa erässä päätin ruveta taistelemaan ja olin päästä johtoon. Seuraavaksi olin jo taas epätoivoinen, kun virettä ei löytynyt ja olin 0-3 tappiolla. Myös onni tuntui olevan Anton puolella tässä vaiheessa ja tappion tunteita oli mahdoton välttää. Laitoin viimeisen kaikki-tai-ei-mitään -vaihteen päälle ja pääsin 2-3-kavennukseen. Pelini ei kuitenkaan riittävästi parantunut varmaa vastusta vastaan. Varmatkin verkkotilanteen hoidin ylimielisesti virheillen, mikä viimeistään katkaisi taisteluni. ESitykseni oli varmasti huonoin vuoteen ja toivottavasti tämän kesän pohjanoteeraus. 6-3 turpaan ja äkkiä takas Espooseen.  Reissun kohokohtia: Pyynikki ja Särkänniemi, tosin vain katsojan roolissa. 

Advertisement

Työkalu

Tennishän ei ole varusteurheilua, kunhan ne ovat kunnossa. Työkalusta tärkein on oma kroppa, jonka peruskunnosta voin olla ikäisekseni tyytyväinen. Varsinkin kun vähensin hyppimis- ja kontaktilajeja, on polvet kiitelleet.

Viimeisen puolen vuoden aikana on myös treenaamisessani tapahtunut lievä muutos muutettuani töiden perässä Espooseen. Treenaamiseen käyttämäni aika on lievästi vähentynyt, mutta laatu ja teho on ilmeisesti parantunut. Siitä kertoo sekä tennismenestys, että hämmentävän hyvä kuntotesti.

Työapaikkani järjesti kehonkoostumusmittauksen ja pyöräergometritestin maksimi hapenkulutuksen arvioimiseen. Kuntopyörällä poljettiin 2 min välein raskastuvaa vastusta vastaan muistaakseni  n. 60 kier/min vauhtia, kunnes paukut loppuvat, eli maitohappo ottaa ylivallan reisissä.

Paransin minuutilla syksyn tulostani, jota järjestäjä väitti talven selväksi ennätykseksi firmassaan. Pulssini pysyi myös hieman alempana saman suorituksen aikana maksimin muodostuessa 174 lyöntiin. Alla syksyn ja kevään suoritusten tulokset kuvaajassa ja maksimi lukuarvot keväältä.

Kehonkoostumus mitattiin kämmeniin ja jalkapohjiin mitattavilla vastuksilla. Siinä yllätyksenä tuli rasvaprosentin laskeminen n. 3 %-yksiköllä, ilman että paino oli muuttunut miksikään.

Harrastuksieni epäsymmetrisyydestä kertoo mm. oikean jalan lihasten määrä, joka oli puoli kiloa vasenta suurempi. Vasemmassa kädessä taas majailee 200g rasvaa oikeaa kättä enemmän.

Testistä innostuneena varmaan otin yliannoksen teräsmiehisyyttä eilen. Helsinki City Runin lämmittelyksi kaveri ylipuhui minut tuuraamaan sisäbiitsin SM-osakilpailuun Salmisaaren upottavalle sannalle. Viiden erän ponnistelun ja pasta-annoksen jälkeen juokseminen tuntui ihan hyvältä idealta ensimmäisen kympin verran. Sitten muutuin vastaantulijan rooliin, mutten luovuttanut. Reidet huusi puolitoistatuntia hoosiannaa ja yhä paksunevat trikookintut menivät ohi oikealta ja vasemmalta. Hiihdin maaliin nöyrällä askelpituudella nautittuani lähes 2.5h aurinkoisesta la-lenkistä kannustusten saattelemana. LOL