Onneksi ensi viikolla on mahdollisuus unohtaa perinteisen huono kesäkauden avaus. Menin Tampereelle nöyrästi C-luokkaan. Osasin odottaa kehnoutta etenkin syötön saralla, mutta en täydellistä pokien kolistelua toisella kierroksella.
Ensin kohtasin Mikko Kostamovaaran, 42v. Mikolla oli ihan ok kosketus palloon, mutta hän ei viitsinyt pidempään palloiluun venyä. Pallot päättyivät Mikon virheeseen melko rauhallisella pallojen palauttamisellani. Kämmen oli hänellä hieman matalalta lyöty ja lopulta Mikko alkoi palautteleen vain alakierteitä, jotka ei kuitenkaan vaikeuksia aiheuttanut. Pääsin helposti selvään johtoon, kun Mikko ei saanut peräkkäisiä onnistumia. 6-0 eka erä ja loppukin oli kosmetiikka 6-2. Itselläni oli ongelmia vain syötössä kirkasta taivasta vasten, mutta sain sen sisään riittävästi.
Toisen kierroksen pelissä olikin jo kovempi vastus, Antto Kajava, 35v. Oma valmistautumiseni osoittautui heikoksi. Oluella sammutettu chilipurilainen ei tuntunut la aamulla, mutta illan matsissa tenniksen lahjomattomuuden tuntee, kun laskee vain epäpuhtaat osumat. Viimeistään sitten kun tajuaa heikon vireensä, korruptoituu asenne ja pallo ei kuole sitten tyhjiltäkään.
Antolla oli toki varma, joskin hieman kulmikas tekniikka. Hänellä oli varmat peruslyönnit, mutta kämmen oli passivisempi, joten kämmenkrossi sopi hyvin taktiikaksi. Ainoa vika siinä oli, että rallit päättyivät ennen pitkää virheeseeni. Syöttöni oli entistä enemmän epävireessä ja kaksareita tuli. Pelit olivat kuitenkin kohtuu tasaisia, mutta pelipallot meni kaikki Antolle 6-muna ekassa erässä.
Toisessa erässä päätin ruveta taistelemaan ja olin päästä johtoon. Seuraavaksi olin jo taas epätoivoinen, kun virettä ei löytynyt ja olin 0-3 tappiolla. Myös onni tuntui olevan Anton puolella tässä vaiheessa ja tappion tunteita oli mahdoton välttää. Laitoin viimeisen kaikki-tai-ei-mitään -vaihteen päälle ja pääsin 2-3-kavennukseen. Pelini ei kuitenkaan riittävästi parantunut varmaa vastusta vastaan. Varmatkin verkkotilanteen hoidin ylimielisesti virheillen, mikä viimeistään katkaisi taisteluni. ESitykseni oli varmasti huonoin vuoteen ja toivottavasti tämän kesän pohjanoteeraus. 6-3 turpaan ja äkkiä takas Espooseen. Reissun kohokohtia: Pyynikki ja Särkänniemi, tosin vain katsojan roolissa.
Palloukko 