Tien päällä

Skootterin muotoisella moottoripyörällä kun ajaa maanteillä,  autoilijan on ohi päästävä. Joskus rekankin. Autoista Bemarit ohittavat lähimpää. Skodat kiertävät kohteliaimmin.

Inkoon tienoilla on muuten nähtävyys nimeltään Hauta ja numero 1918. Noin 1918 metrin päässä tiestä on patsas komealla paikalla. Eipä näy vandaaleja näin jylhässä kuusikossa.

Advertisement

Sama otsikko

.. tuli mieleen kuin edellinen postaus ”tarjottiin..” ranskalaisesta visiitistä Seinäjoelle. Tällä kertaa matkaa oli ”vain” Hankoon ja vain pariksi tunniksi.  Isoa päänahkaa tarjottiin 4-2-lukemissa ensimmäisessä erässä. No, jos joka kolmas syöttöni kolisuttaa pokia, en kyllä olisi voittoa ansainnutkaan.

Vastassa minulla oli Hangon B-luokassa Casimir Lindholm, 41v. Hänellä oli hiljaiset ja varmat peruslyönnit, mutta erinomaiset lentolyönnit. Ts. mukava vastus massamyllytykseen. Olin viime aikoina treenannut paljon peruslyöntiä hiljaisesta pallosta ja ne sujuivatkin erinomaisesti molemmilta puolin. Vielä lähempää verkkoakin sain hyökkäyksen toimimaan ja useita läpilyöntejäkin, mutta ne vermat pisteet lentolyönneistä söi itseluottamusta. Verkkopalloista tuhrin nimittäin suurimman osan helpoistakin. Lisäksi kun syöttö kirkasta taivasta vasten oli taas täysin rytmitöntä kolinaa, oli hermossa pitelemistä.

Casimir tuli 4-4-tasoihin. Päätin rauhoittaa ykköstäni, jotta saan sen ruutuun. Casimirillä oli korkealta lähtevässä syötössä vielä enemmän ongelmia; hän osui sentään puhtaasti palloon, mutta löi lähes puolet verkkoon(!). 5-4, 40-0-johdossaan mursin hänen kaksarien avustuksella itseni tasoihin. Pää ei pitänyt kuitenkaan tiukassa paikassa ja hävisin erän 7-5.

Toisessa erässä minulla olisi parantuneen syötön tuoman itseluottamuksen avulla ollut mahdollista kääntää matsi. Casimirilla oli löysä slaissi rysty tai korkeampi rento palautus kämmeneltä, joita vastaan hallitsin peruslyöntejä selvästi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt ratkaisupaikoissa. Casimir oli erehtymätön verkolla ja poimi kaikki jalkoihin tulleet ohituksenikin helposti winnereiksi. Olin 0-2-häviöllä kun läpilyönnin tuntuisesa palautuksessani katkesi jänne ja samalla kamelin selkä. Loput geimit oli tasaista, mutta syöttöni oli arvatenkin taas sekaisin erilaisella mailalla. Casimir neppaili hyvällä itseluottamuksella loput geimit 6-0 ja banjoni lensi.

Ensi viikolla haetaan itseluottamusta C-luokan lohkokisoista Tenniksen mekasta ja medinasta, Kaarinasta:O. Hyvää kesälomaa!

Talin kesä

Talissa löytyy ulkonakin palloseinä, jonka kanssa pelaaminen ei ainakaan huononna lyöntiä. Se on vieläpä ovelasti koveran muotoinen, jolloin eri  korkeudelle lyödyt pallot pomppaavat lähes samalle etäisyydelle takaisin. Hiekkatekonurmi alustana sensijaan aiheuttaa turhan paljon vaihtelua pompussa ainakin aloittelijalle.

Jos palloseiniä rakennettaisiin joka pikkukylään ja saarelmaan, kasvaisi maaseudulta motivoituneita tennishuippuja. Pelikaverien saaminen ei olisi niin iso ongelma kuin omassa lapsuudessani taajaman ulkopuolella. Toisaalta nykyään taitaa olla digitaaliset urheilulajit suositumpaa nuorison keskuudessa kylän koosta riippumatta.

Talissa on oiva ravintelikin. Lounaspastoja saa illemmalla pilkkahintaan ja Eurosport esittää hyviäkin lajeja.

Tarjottiin; ei maistunut

Seinäjoen B-luokka kääntyi valitettavasti turistireissuksi turhan varhain. Olosuhteet oli mitä mainioimmat, mutta syöttö ja heikot ratkaisuhetket veivät minulta voiton.

Vastustajalla Juho Välikangas, 18v, oli hyvä kosketus palloon, mutta isku ja rysty näytti heikkouksilta. Hän pallotteli rennosti hyvällä yläkierteellä, mikä ennusti pitkiä palloralleja. Juholla oli hyvä syöttö, mutta hän vaihteli sitä suoran ja kierresyötön välillä, mikä söi ykkösen onnistumista. Vaikeita syöttöjä ei lopulta tullut.

Juhon rentous vaikuttikin laiskuudelta tai asennettomuudelta, eikä aggressivisuutta nähty kuin ajoittain kämmeneltä ja kovassa kiireessä. Helpoissa palloissa, varsinkin lyhyissä, kaveri laiskotteli, mikä aiheutti helppoja virheitä ja minulle hyökkäyspaikkoja. Hänen rystynsä oli jopa flegmaattinen roikku tai helpohko slaissi.

Ottelun alku meni hallitsijan paikkaa hakiessa nopeissa olosuhteissa. Sain pari herkullista stopparia verkon ja sivurajan kautta, mutta johtoon en päässyt yhtä peliä enempää. Erä meni murtojen merkeissä 3-3:een asti. Sitten Juho sai pitkän pelin jälkeen pidettyä syöttönsä. Minulla oli syöttö taas rytmitön. Johtuisiko se nyt yliyrittämisestä ennakkosuosikkia vastaan. Jotenkin vain tuntui että löin sitä liikaa pelkällä kädellä ja verkkoon. Menetin kaikki syöttövuoroni ekassa erässä ja Juho piti lopulta kaksi.

Toisessa erässä kentän ja pallojen pehmetessä pallorallit piteni ja varsinkin rystykrossailu sujui minun hallinnassa. Valitettavasti Juho oli nopea pallonhakija ja heikko viimeistelyni vei itseluottamustani. Juho meni 3-0-johtoon ja päässäni kiehui. Syöttö ei sujunut vieläkään, joten pakotin rauhoittamaan sen. Tulin 4-4-tasoihin ja sain pelipalloja omassa syötössäni johtoonkin, mutta eipä riittänyt draivi kääntämään ottelua. Juhon 5-4-johdossa pelastin vielä 3 peräkkäistä ottelupalloa, mutten siinäkään venynyt voittamaan peliä.

Tappio harmitti, koska tarjolla oli hyvä päänahka ja tuntui että hävisin omaan huonouteeni. Syöttö ei toiminut ja se vaikutti eniten itseluottamukseeni, mikä taas on tärkeä pelipalloissa. Niistä hävisin suurimman osan ja omalla virheellä vielä usein. Yhteistä huonoille syöttöpäiville on ollut selkeä taivas. Jostain syystä tulee pokaosumia syötössä kirkasta taivasta vasten tähdätessä. No tietää mitä harjoitella.

Helsingissä on muuten täydelliset massakentät Laajasalossa ilman käyttäjiä. Tänään primetime aikaan klo 19 kolme kenttää tyhjiä täydellisessä säässä.

Sisä- ja ulkotennistä parhaimmillaan

Kesän toinen ulkoturnaus toi heti menestystä Klaukkalan C:ssä. Taso oli hyvä, sillä kolmea neljästä vastustajasta vastaan sai tosissaan tapella. Lisäksi sää oli niin vaihteleva, että jouduimme kokemaan myös nopeita sisäkenttiä.

La aamu oli alkanut Esterin pyllistyksellä, joten aloitin tutustumalla Klaukkalan tennishalliin. Oheispuitteet olivat hyvät: Eurosposrtilta Roland Garrosia, tenniskenkätarjoukset ja suulaat kisajärjestäjät. Ensimmäisenä kenttänä avautui kuitenkin pelottava hirvitys: muovinen taraflex-alusta. Onneksi vältin etukentän ja pääsin seuraavaksi vastenmielisemmälle alustalle, Velourille.

Ensimmäinen vastukseni oli onneksi sopivaa verryttelyä alustalle, Sami Lylander, 37v. Samilla oli lievää epävarmuutta kaikissa lyönneissään ja pallot pysyivät lyhyinä, mutta helppoina minulle. Erityisesti rystyä Sami peitteli, jolloin kämmeneltä avautui paikkoja jopa läpilyönneilleni. Samin rysty oli vaihteleva ja saattoi lähteä hyvin eri korkuisina ja kierteisinä. Pääsin onneksi hyvin uuden alustan rytmiin ja syöttöki tuotti tulosta tällä kankaalla, joten matsi pysyi hallussani koko ajan. Sami sai peräkkäisiä onnistumisia toisessa erässä kuitenkin sen verran, että lukemat pysyivät aika siisteinä 6-1, 6-3.

Toisella kierroksella vältin niukasti muovialustan, kun sää selkeni iltapäivällä. Se taisi koitua myös onnekseni, sillä vastukseni Juhana Arkion, 39v, pallokosketus ja suorat, matalat lyönnit olisivat tuottaneet minulle vielä enemmän ongelmia nopealla alustalla. Juhanalla oli hyvä kämmen ja matala slice rysty. Taidot riittivät hyvään hyökkäyspeliin, mutta tuulinen massakenttä suosi kierteistä puolustuspeliäni. Lisäksi sain vahvasti kierretyn syöttöni heti alusta toimimaan, mikä tuotti välillä vaikeuksia vastustajalle ja tasaisesti itseluottamusta minulle.

Ensimmäinen erä taisi mennä tasaisissa merkeissä minun johdossa. Juhana siirteli tarkoilla rystyslaisseillaan minua, mutta en sortunut virheilyyn. Kämmeneltä hän hyökkäsi melko tehokkasti mutta matsin edetessä suora lyöminen alkoi tuottaan enemmän virheitä kuin vahvat yläkierteeni varsinkin kun tuulessa marginaaleja kannattaa suurentaa. Vaikka vireeni oli hyvä, taisin vetää kaksi täyttä hutia tilanteissa, joissa ei tarvinnut edes kurkottaa palloon peruslyönnissä. Syötin tiukassa pelissä erävoiton 6-4.

Toinen erä tuntui yhtä tasaiselta, mutta pääsin heti alusta johtoon ja henkinen yliote toi minulle tärkeitä pisteitä. Viimeisessä pelissä aistin Juhanalta luovuttamisen elkeitä, mutta olin erittäin tyytyväinen ehjään suoritukseeni vaikeissa olosuhteissa. 6-1.

Vastus muuttui sunnuntain semiin entisiäkin kokeneemmaksi ja helposti aliarvioitavaksi. Ari Hokkanen, 52v löi tyypillistä veteraanitennistä: Lyönnit lähtivät matalalta ja rystyltä tuli kahdenkäden alakierre (!). Arin lyöntialue tuntui olevan tilanteesta riippumatta syöttöviivan ja takaviivan välissä. Hitaalle miehelle ei kannattanut lähteä siksi stoppareita paljoa neppaileen, vaan reilu yläkierre takakulmiin pitäisi tuottaa tulosta.

Ensimmäinen erä menikin suunnitelmien mukaan ja melko helposti 6-1. Sain Arin rystyltä paljon stoppareita ja ehdin niihin kohtuu hyvin. Inhottavampia olivat matalat slaissit kämmenelleni. Ari löi kämmeneltä matalia hyökkäyksiä, jotka tuottivat vähäkierteisinä virheitäkin. Toisessa erässä Ari sai onnistumisia ja meni jopa 4-2-johtoon. Hän ohitti hyvin minua verkolla ja viimeisteli itsekin sieltä. Tsemppasin kuitenkin loput pelit ja olin varsin tyytyväinen voittooni 6-4.

Finaaliin sain sadetauon jälkeen tutun vastuksen viime kesän samasta turnauksesta, Sampo Aallon, 18v. Viime matsimme oli kohtuu erikoinen vaiheineen ja tällä kertaa siitä kehkeytyi varsinaista draamaa. Nyt huomasin miksi Sampo peitteli rystyään, se oli varsin korkea slaissi. Sampon syöttö ja kämmen olivat ihan kelpoja. Syöttö lähti korkealta, mutta kierrettä hän ei saanut siihen riittävästi massakentän käyttöön.

Ensimmäinen erä tuli helposti. Sampo virheili kevyellä liikuttelullani. Lyöminen oli hyvää uusilla palloilla, mutta kentän ja pallojen pehmeneminen tihkussa söi myös rennon lyömisen tasoa ottelun edetessä. Erä minulle 6-1. Toisessa erässä en tuntenut omassa pelissäni muutoksia, mutta Sampo taisi pitää puolustuksensa paremmin kentässä ja vei tärkeitä pisteitä kunnioitettavasti. Minua risoi eniten huonot pisteiden viimeistelyt, erityisesti iskulyönnit osuivat kaikki huonosti kahdessa ekassa erässä. Hävisin toisen erän tyrmistyttävästi 6-1, vaikka en tuntenut olevani juurikaan alakynnessä. Muutama eeppinen pallo pelattiin ja erän päätin ensimmäisellä puhtaalla iskulyöntiosumalla, mutta leveäksi!

Kolmannessa erässä päätin, että lyöntini pysyy kentässä ja taistelen loppuun asti. Kohtalo tuntui olevan vastaan, kun Sampo meni tiukkojen vaiheiden jälkeen 3-0-johtoon ja hermojani koeteltiin. Pääsin kuitenkin mukaan matsiiin ja tasoitin pelit. Tilanteen tiukkuuden takia alkoi lyöminen olla melkoista tuuppausta ja huomasin hakevani lyöntejäni vanhalle kunnon rystylleni. Tärkeä 7. peli tuupattiin Sampolle niukasti ja 5-3-johdossa hän pääsi ottelupalloihin. Ottelupalloissa harrastin varmoja rystyjä ja kuumaisia kämmeniä ja odotin mihin Sampon hermot riittää. Onneksi pystyin luottamaan varmaan ykköseenikin näissä viidessä ottelupallossa. Sampo taisi tuhria kaikki ottelupallot helpoilla virheillään, mikä söi miestä varmasti.

Tasoitin ja Sampo kävi vielä 6-5-johdossa, mutta tiebreikkiin mentiin. Olin henkisesti niskan päällä mikä tuntui onnistuneessa verkkopelissäkin. Sampo oli alistuneen oloinen, mutta keskityin katkaisussa pelaamaan varmimmalla tyylillä eli rystykrosseilla vaikka loppuun asti. Menin 3-0-johtoon. Kohtalo tiputti vielä kerran pisteen Sampolle verkkonauhan kautta, mutta kuittasin samanlaisen heti seuraavassa pallossa. 6-3-johdossa uskalsin hyökätä kämmenelläkin ja kiva voitto tuli tiebreikissä lukemin 7-4.

Tästä on hyvä jatkaa!