Naantalin C-luokka alkoi perinteisesti vesisateessa ja Impivaaran hallissa. Jussi Vanto, 39v, on hämäävän vaarattoman oloinen vastus, joten tiukaksihan se meni. Jussi lyö hiljaa nautiskellen ja vähällä kierteellä matalia palloja. Näihin palloihin pitäisi heti lähteä lyömään kovin, ettei apina pääse selkään. Onneksi pääsin molemmissa erissä alussa johtoon, jolloin matsi pysyi hallussa. Syöttönikin tuotti pisteitä, kun kerran sisätiloihin päästiin pelaamaan. Jussin molemmat syötöt oli sen verran kovia ettei niihin päässyt painostaan. Erät kuitenkin 6-4 minulle.
Matsini taisi kestää pari tuntia ja rasitti sen verran, että seuraava ottelu samana päivänä levännyttä Ville Perkkolaa vastaan tuntui vaikealta etukäteen. Niinpä päätin lyödä ottelun hyökkäävämmin kuin mitä olisin tuorein jaloin massalla tehnyt. Lämmitellessä huomasin myös vasemman jalkaholvin kipeäksi, mutta tällaisia ei enää pelin tuoksinnassa huomaa. Ottelusta tuli taas yllättävänkin yhtä maalia, vaikka Villen taidoilla voisin saada kovankin haasteen. Hänellä on kuitenkin vielä puutteita fysiikassa ja rystyssä. Vaikka alussa karkasi pari kämmentä takaseinäänkin asti, saatiin hyvätasoinen matsi, jossa minä vein ratkaisupallot. 6-1, 6-4.
Sunnuntaiaamu Naantalin Kirkkopuiston massakentillä tuntui jäykähköltä jaloista ja kipeältä jalkaholvista, mutta ottelussa vertyy. Sää oli ihanteellinen n. 20 astetta lämpöä, jolloin urheilu ei uuvuta mikäli energiaa riittää. Muistelen viime kesän helteitä, jolloin vain 5 asteen lämmön nousu saa urheilemisen tuntumaan selvästi huonommalta.
Vastustajani Jokko Korhonen, 42v, oli pärjännyt joskus korkeammallakin. Heikkouksia ei hänen tekniikassaan ollut. Lyönnit oli kuitenkin enemmän kierteisiä kuin kovia. Pallotuntuma varsinkin verkkopelissä oli paras mitä olin kohdannut. Yhdenkäden rystyltä saattoi tulla molempia kierteitä, mutta myös huonoja osumia. Tällaista kokenutta neppailijaa vastaan tiesin pystyväni jäämään täysin alakynteen, mutta ottelu lähti loistavasti liikkeelle. Ekassa erässä tunsin pääseväni jopa siihen kuuluisaan flow-tilaan, kun ratkaisupallot pomppivat mulle välillä onnellakin. Jokko tuli mielellään verkolle, mutta lobit ja stopparit ja kaikki napsuivat kohdilleen. Vain syöttö oli vaikeaa taas sinisen taivaan takia, mutta sain sen tyydyttävästi ruutuun. 6-1 ja yritin olla näyttämättä selkeää tyytyväisyyttäni.
Toisessa erässä tuntui matsi kääntyvän. Jokko liikutteli peruspallottelussa minua kenties hieman enemmän, mutta ei kyennyt kovin painostaviin lyönteihin. Hänen 4-1-johtonsa jälkeen pelattiin loppuerää ainakin tunnin ajan. Kaikki geimit venyivät pitkiksi, kun molemmat mokailivat vuorotellen pitkien pallorallien päätteeksi. Toisaalta näimme muutaman hienon miekkailun verkollakin, mitä muutamapäinen yleisökin arvosti. Painostin Jokkoa ala- ja yläkierteillä rystylle ja onneksi hänkin lähti krossaileen sitä puolta, jossa olin parempi. Tulin tiukoissa peleissä tasoihin 4-4:ään. Jokko kävi vielä johdossa mutta murtojen jälkeen mentiin tie-breikkiin. Tässä vaiheessa kokeneempi konna säilytti varmuutensa paremmin ja vei katkaisun 7-2.
Ottelu jatkui 3. erässä melko samalla juonella, koska tunsin vielä taistelutahtoa jaloissa ja pääkopassa. Pelit venyivät taas hyvin pitkiksi ja hyvätasoisiksikin. Menin 4-1-johton vaikken tuntenut ihmeemmin hallitsevani erää. Jokko hivuttautui tasoihin, mutta alkoi sitä ennen näytellä oikean reiden kramppeja. Yritin lisätä pitkää rystykrossailua entisestään ja ratkaista kämmenkulmiin vain hyvistä paikoista, sillä oikea reisi taitaa rasittua enmmän rystykulmasta. Jokko ei näyttänyt kuitenkaan mitään väsymisen merkkejä pallottelussa. Sain pari pelipalloa 5-3-johtoon, mutta Jokko taisteli 4-4-tasoihin ja pikkuhiljaa ohi. Enää ei flow-tilani kantanut onnistuneisiin stoppareihin ja ottelupallon lobbini karkasi pitkäksi. Hävisin 6-4, mutta olin silti tyytyväinen hienosta showsta, jonka Jokon monipuolinen pelityyli ja oma vireeni mahdollisti.
Kestoa ottelulle tuli yli 3.5h, mikä onkin ennätykseni. Lihassärky oli myöhemmin yllättävän vähäistä ja muutkin vaivat loistivat poissaolollaan, joten omaan kuntoon täytyy olla tyytyväinen. Helteessä pelaamieni maratonmatsien jälkeen olen sitävastoin ollut aivan kuollut. Nyt olisin jaksanut vielä pitempäänkin. Myös Jokko toki pieksi vielä parin tunnin päästä finaalivastuksensa, joka hoiteli oman seminsä tunnissa. :O
Palloukko 