Kuukausittainen arkisto:elokuu 2012

Kuvia ja vitioo

Linkki Windowsin pilveen oli turmeltunut eikä kukaan kerro mitään. Nyt löytyy taas Valokuvat II linkki.

Näin jäykästi irtoo iso bole Hangossa

Tiukkaa vääntöö Klaukkalassa

Klaukkalan massalta ei ollut tähän mennessä tullut muutakuin menestystä, mutta paljon tiukkoja matseja. Tiukkaa oli tälläkin kertaa, mutta tappiota sain maistaa jo toisessa matsissa. Luultavasti kesäkauden viimeinen kisani palautti taas syöttöongelmat.

Ensimmäinen vastukseni oli la:n ainoani, Hannu Murto, 42v. Hannulla oli ihan hyvä kämmen ja liike, epävarmempi oli rystyslaissi, joka oli korkea. Kentät ja pallot olivat kovin hitaan oloisia, joten pelinhallinnasta huolimatta minun oli vaikea hyökätä pisteitä. Onneksi syöttöni ja sitä kautta pelihuumorini pysyi kuosissa ja voitin Hannun pelin parantumisesta huolimatta.

Ensimmäisessä erässä tuntui helpolta ja pääsin 5-1-johtoon. Hannu ei kuitenkaan luovutanut vaan paransi peliään. Hän kiersi paljon kämmenelle, enkä saanut rystykrossailussa helppoja pisteitä. Voitin 6-4 erän, kun Hannun varmuus ei yltänyt viimeiseen geimiin saakka.

Toisessa erässä mentiin Hannun komennossa lähes loppuun saakka. En tainnut käydä johdossa kertaakaan. Lopussa aloin tajuamaan, että kämmenkrossailussa pärjään paremmin hänen yläkierrettä vastaan, kuin että tuskailen rystyalakierteensä kanssa. Nähtiin varsin pitkiäkin palloralleja ennen katkaisupeliä. Siinä Hannu taisi mennä 4-1- ja 5-3-johtoonkin, mutta en tehnyt tyhmyyksiä vaan noudatin orjallisesti pitkien krossien taktiikkaa. Hannu peitti rystykulmaansa ja voitin ottelupallon, kun vaihdoin rystyni linjaan ja osuin vihdoin puhtaasti seuranneeseen helppoon lentolyöntiin. Kaksi tuntia saatiin tähän kulumaan.

Sunnuntaiaamun kankeuden piikkiin on tällä kertaa laitettava pokaosumat puolivälierässä Tomi Lehtoa, 23v, vastaan. Keli oli kuitenkin täydellinen; lämmin, tyyni ja pilvinen. Tomilla ei teknisiä heikkouksia ollut. Molemmilta puolin lähti rento yläkierre, johon oli kiva lyödä. Tällaista vastaan saakin hyvää peliä, kunhan paska syöttö ei olisi aiheuttanut pallottelussa ”esivitutusta”. Tomin suurin puute isokokoisena kaverina oli liikkuminen, joka huononsi heti lyöntejä.

Ensimmäinen erä oli itseltä kankeata, muttei kovin huonoa. Tomi oli kuitenkin varmempi ja vai tasaisella tahdilla 6-2. Toisessa erässä ryhdistäydyin ja päätin ainakin tsempata enemmän jaloista jokaiseen palloon. Hallinta tuntui kääntyvän minulle. En painostanut erityisesti kumpaakaan puolta, vaan halusin saada Tomin liikkumaan pitkään tänään. Tomi ei käyttänyt slaissia, mutta hänen yläkierrerystynsä oli jopa kämmentäkin varmempi, eikä oma slaissi krossina aiheuttanut hälle vaikeuksia. Murheenkryynini oli kuitenkin ykköseni, joka kolisteli säännöllisesti pokissa ja kismitti taas suunnattomasti. Syöttöjä siis murreltiin enemmän kuin pidettiin tässä matsissa. Toinen erä minun lievässä hallinnassa 6-4-voittoon.

Kolmannessa erässä luulin homman kääntyvän minulle. Tomi ei kuitenkaan näyttänyt antautumisen merkkejä, vaikka muuten miellyttäväkäytöksinen kaveri olikin. Samalla kun syöttöni ei edelleenkään pysynyt rytmissä kuin ehkä yhden ainoan pelin verran koko matsissa, olin takaa-ajajana tässä erässä. Suuria juonen käänteitä ei nähty. Tomi hyökki välillä verkolle ja suoriutui siellä minua roimasti paremmin. Erä ja ottelu kaverille 6-4.

Kenenkään lapsille ei jäänyt paljon tästä turnauksesta kerrottavaa. Tulipahan liikuntaa 2.5 h edestä sunnuntainakin.

Onneksi kuitenkin sunnuntai hemmotteli Palloukkoakin kertakaikkisen yltäkylläisellä paloilutarjonnallaan; ehdin seurata täysipainoisemmin lentiksen olympiafinaalin ja pronssiottelun, beach volleyn molemmat SM-finaalit ja osia olympialaisten koris- ja käsisfinuista. Kiva nähdä kun ihmiset itkee ilosta.

Ensi viikolla penkkiurheilu jatkuu kohdaltani Stare Jablonki nimisessä kylä pahasessa. Pożegnanie!