Turnausreissu tämäkin

Molemmissa hyvä kiuas ja poppikoneet

Advertisement

Vaikea, helppo ja kiva voitto

Tennisvastukset näyttivät taas molemmat puolensa heti ensimmäisissä otteluissa Espoon Olarin C-luokassa. Semmoinen fysikaalinen kummallisuus tapahtui puolentoistatunnin välein pelattavien ottelujen jälkeen, että olin ensimmäisen ottelun jälkeen väsyneempi kuin toisen. Toinen matsi toimi siis palauttavana harjoituksena.

Ensimmäinen vastukseni Teo Hirvonen, 42v, Varma tennisklubilta, oli ehkä vaikein voittoni vastustajan lyönteihin nähden. Teon lyönnit olivat hiljaisia ja epävarman oloisia, mutta tulivat lopulta kylliksi kenttään aiheuttaakseen ongelmia minulle. Varsinkin rystyltä odotin häneltä enemmän virheitä. Sensijaan virheilystä huolehdin minä. Kun pallotkin olivat pehmeitä, jouduin viimeistelemään palloja paljon verkolta, mihin täytyy saada hyvä fiilis. Mokailin iskuja ja stoppareita heti alkuun ja se kesti lähes koko ottelun ajan. Teo oli kyllin nopea hakeakseen hyökkäyksiäni, jotka olivat liian kierteisiä varovaisuuteni takia. Syöttöni sujui niin, että sain kuitenkin lievää etua siitä. Muuten pallorallit menivät rystykrossaillessa tai minun juoksuttaessa Teoa takakulmiin.

Ensimmäinen erä tuntui tulevan mulle rutiinilla, mutta Teo puristi ohi 4-5:een. Teo syötti itselleen neljä eräpalloakin, joista kaksi perättäistä. Nämä pallot hän pelasi kuitenkin epävarmasti ja sain käännettyä erän 7-5-voittooni.

Ottelu ei paljoa helpottunut tästä, sillä hyökkäysvirheilyni jatkui toisessa erässä. Pidin kuitenkin hermoni riittävän hyvin ja ottelu tuli 6-2-erävoitolla.

Pallorallit venyivät niin pitkiksi, että matsi kesti 2h ja olin melkoisen uupunut. Puolentoistatunnin päästä sain kuitenkin itseni normaalisti liikkeeseen lämmittelyn jälkeen Mikko Niemistä, 22v, vastaan.

Mikko haki isoa kämmentä ja syöttöä, mutta varmuus ei riittänyt pisteisiin. Rysty oli hänen selkein heikkous. Sain sieltä helppoa slaissia ja virheitä. Palauttelin palloja vaihtelevasti ja puolustelin hyvin kenttään osuvia palloja, eikä Mikon pitkiksi menneistä lyönneistä paljon juoni muuttunut koko matsin aikana. 6-1, 6-0-lukemien jälkeen tunsin itseni taas melko virkeäksi.

Finaalimatsi oli onneksi sunnuntaina vasta puoli kahden aikaan, eikä eilinen päivä tuntunut juurikaan kintereissäni. Olli Vainio, 16v, oli myös uusi vastus minulle. Hän oli pitkäksi venähtänyt ihan tekninen lyöjä, mutta virheily ja liike koituivat Ollin kohtaloksi. Syöttö ja kämmen osuivat harmittavan usein verkkoon, eikä miehellä ollut varmasti paras päivänsä tänään. Ottelusta tuli kuitenkin jännittävän tasainen.

Ensimmäinen erä meni minun hallinnassani. Painostin Ollin rystyä, koska hän tuntui kiertävän mieluusti kämmenelle. Ollilla oli kuitenkin lopulta varmempi yläkierteinen rysty kuin kämmen. Pikkuhiljaa lisäsin kämmenen painostusta, josta Olli löi useita verkkoja. Omat lyöntini toimi ihan kohtuudella, mutta temmosta päätti Olli hyökkäyksineen. Myös hänen suora ykkössyöttönsä tuotti enemmän virheitä kuin vaikeuksia. Kuljin niukassa johdossa erän ja vein sen 6-3.

Toisessa erässä Olli tuntui pääsevän kämmenelläänkin rytmiin, jolloin hän pääsi lievästi niskan päälle. Hän oli päästä 3-0-johtoon, mutta tsemppasin kavennuksen. Muistan myös pari muikeaa puolustusrallia, jotka söivät varmaan vastukseni moraalia hänen hävitessään ne. Olin vieläpä 4-2-häviölläkin ennenkuin uusi taktiikkani muutos alkoi purra; Olli haki riittävän hyvin kevyet peruslyöntini kulmista, mutta keskelle tulleet lyönnit aiheutti edelleen virheilyä kaverille. Niinpä siirrsin sihtiäni astetta keskemmälle kenttää, jolloin myös vastustajan hyökkäyskulmat pienenevät. Olli ei viitsinyt kiertää kovin hyvin lyöntiasentoihin ja erä kääntyi minulle hänen virheillään. Toki pari maukasta verkkomiekkailuakin sain kontolleni. 6-4 erä ja turnausvoitto minulle mukavin tunnelmin!

 

Rystykipsin vuosipäivää

Sisäkausi alkoi Myllypurossa yhdellä voitolla ja tappiolla kovemmalle kaverille. Aloitin Julius Hauhiota, 15v, vastaan. Juliuksella oli ihan hyvä tekniikka, heikkoudet rystyllä ja syötössä. Samoin sivusuunnan liikkumisessa oli kaverilla vielä puutteita. Julius tykkäsi välillä pommittaa kovempaa kämmentä ja annoin vastamyrkyksi rytminvaihtelua ja matalaa slaissia rystylle. Näillä neuvoin alkoi Julius virheilemään. Hän tyytyi paljon palauttelemaan kaaripalloja, jotka eivät kuitenkaan häkellyttäneet minua.

Oma pelini oli ihan kuosissa. Tumma pressuhallin katto vaikeutti syöttörytmin löytymistä, mutta loppua kohden se sujui siedettävästi. Verkolla nähtiin ihan mielenkiintoisia paineja, jotka sujui rva fortunankin avulla useimmiten minun komennossani. Luvut 6-1, 6-2 mairittelee ehkä hieman minua.

Toisessa ottelussa sain kovemman kaliiberin lyöjän vastaani. Antti Saulamo, 15v, hallitsi pidemmän vartensa hyvin, mikä näkyi etenkin loistavasta ja vaihtelevasta syötöstä. Hänellä oli myös melkoisen iso kämmen ja riittävän varma rysty pelin dominoimiseksi. Antti liikkui riittävän hyvin, ettei minun peruspelini saanut häntä vaikeuksiin.

Ottelu eteni turhan nopeasti minun makuuni. Pallot olivat nopeita ja Antti teki pisteitä isolla kämmenellä, jota avitti hyvä syöttö. Minä tein yllättäen tiukassa paikassa enemmän virheitä  rystyllä. Yritin painostaa Antin kesympää rystyä, mutta omat rystyni karkailivat leveäksi tai jopa verkkoon. Näin useita helppoja rystyvirheitä en muista lyöneeni kyllä aikoihin. Kämmenen ja lopulta syötön sain sujuun ihan kivasti, mutta tänään en olisi tasaisempaa lyöjää välttämättä haastanut paremmallakaan pelillä. 6-1, 6-3-luvut tulivat Antin tasaisella pelinhallinnalla, eikä minun vireelläni ollut jakoa tässä matsissa.

Tourille

Sisäkausi alkaa ja tuollainen turnaussarja järjestetään kuin Smash-Tour. Hallit ovat sopivat Myllypuro ja Olari ja kalenteriinkin sopivat kaikki. Rahojakin mukavasti tarjolla, joten verenmaku suussa kisakauteen!

Kesäkaudesta puheenollen, se taisi olla nyt ekaa kertaa pettymys. Huonot otteet tuntuivat häiritsevän melkein puolia otteluista. Positiivista on kuitenkin, että paskuutta oli ainoastaan syötössä. Ja sitä on helppo harjoitella yksinkin. Sisällä syöttöongelmia ei ole. Niinpä asetetaanpa tavoitteeksi luonnolliseti tourin voitto C-luokassa.

Ikävä jalkapalloa

Entisenä futaavana turkulaisena tulee enemmän ikävä jalkapalloa. Futista höntsätessä sitä huomaa nauravansa useammin kuin muissa lajeissa. Puolitosissaan pelatessaan kentällä voi höynäytellä kavereita ja toisaalta parantaa suhteita yhteistyökykyisiin kavereihin.

Itseasiassa jalkapallo, niin sisällä kuin ulkona harrastettuna, on ryhmädynamiikaltaan sosiaalisin pallopeli siinä mielessä, miten se peilaa yksilöiden käyttäymistä myös kentän ulkopuolella. Omasta kokemuksestani ainakin, varsinkin yhteistyökyky ja itsekkyys projisoituvat arkielämään.

Kovien alustojen joukkuelajit, joissa vielä kontakteja tulee, ovat kuitenkin minulle kilpailuna taaksejäänyttä aikaa. Yritin pysytellä futis- ja lentistouhuissa mukana enimmäkseen sen sosiaalisen puolen takia. Nivelet on kuitenkin etusijalla, kun veteraanipalloilu-uraa suunnitellaan.

Näistä turkulaisista lukemisista kirposi vanhojen hyvien aikojen herkistelyt:

Nuoren tepsiläisen tarina.

Futsaltuomari