Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2012

Kiusanhenkenä

Turussa otin haasteen B-luokassa ja eiköhän sieltä arvottu niin monesti kohtaamani Tuomas Heinonen, 15v, vastaan. Tuomas on kyllä edennyt sen verran ohitseni, että en odottanut kovasti voittoa. Tuntien hänen velttoilevan pelityylinsä, odotin kuitenkin venytettyä puolustustaistelua, mikä onnistuikin melko hyvin.

Tuomas meni hyökkäyksillään nopeasti 3-0-johtoon, koska en saanut osumia kohdalle nopeissa palloissa enkä syötöissäkään. Kun aloin saada tempoa pois pelistä palauttelemalla hänen heikommalle rystylleen, Tuomas alkoi äkkiä syyllistyä virheilyyn. Pelit pitenivät ja taistelin raivokkaalla puolustuspelillä tasoihin 3-3. Tuomas meni 5-3 johtookin, mutta tulin taas tasoihin. Sain pidettyä ykköstäni paremmin ruudussa ja vaikkei peruslyöntipelini ollut parhaimmillaan, onnistui riskinottoni aika mainiosti ekassa erässä. Tuomas voitti sen kuitenkin 7-5.

Toisessa erässä ei pelin juoni paljon muuttunut. Tuomas taisteli hermojensa kanssa ja minä puolustin aina kun mahdollista. Hyökkäsin kyllä innokkaasti verkollekin ja hyvällä ajoituksella. Valitettavasti vain viimeistely ei ollut kyllin hyvää verkolta. Tuomaksen syöttö pysyi heikosti ruudussa, eikä hän todellakaan nauttinut matsista minun lailla. Nyt hän vei kuitenkin tärkeimmät pallot paremmin ja meni 5-0-johtoon. Missään vaiheessa hänen pelinhallinta ei kuitenkaan vapautunut ja taistelin loppuun saakka selvistä 6-1-lukemista huolimatta. Matsin jälkeen olin tyytyväisempi kuin Tuomas 2h urheilullisen taistelun takia.

Väärässä sarjassa

Tämmönen olo tuli päällimmäisenä mieleen, kun jouduin pahimpaan pesukoneeseen ikinä Olli Penttilän, 27v, lyöntimyllyssä. Kaveri oli alkanut vastikään uudelleen lajin ja kertoili jännittävänsä vielä mutaluokkien otteluita. Meilahden C-luokan avauskierroksella ei kuitenkaan ailahtelusta ollut pienintäkään merkkiä hänen lyöntipelissään.

Olli syötti paljon suoria pisteitä kovalla ja tarkalla syötöllään. Vaikka pääsin murtopalloihin, seuraavaksi saattoi tulla ässä. Hän hyökkäsi jokaisesta lyönnistäni; kämmenellä murhaavan tarkasti ja kovaa. Yhden käsen rystyltäkään ei löytynyt puutteita kehittää palloon vauhtia, kun yritin erilaisia krosseja sinne. Pallorallit eivät tainneet lähennellä kertaakaan kymmentä lyöntiä, vaan Olli haki ratkaisua heti. Verkkopelissäkään hän ei ailahdellut. Ollin liikkuminenkin oli senverran pantterimaista, että juoksusta saattoi tulla sen verran kova ohitus, etten viitsinyt lähteä verkollekaan kokeilemaan onneani. Vaikka oma syöttönikin sujui aika hyvin riskilläkin, sain vain kerran pidettyä sen koko matsissa.

Pyysin viimeiseen geimiin vähän hitaampaa lyömistä, mutta en tainnut koko pelissä saada puolta tusinaa kosketusta palloon. Ottelupalloon sopi pistää puhdas ässä. Alle tunnissa minua oli taputeltu luvuin 6-1, 6-0 ylivoimaisemmin kuin missään lajissani ikinä. Ilmeisesti kaveri osaa kuitenkin pelata huonostikin, kun hävisi jatkossa useammankin erän. Joka tapauksessa C-luokka osoitti taas laajuutensa samoin kuin erilaisten tenniskokemusteni kirjo.

Nautinnollista lyöntimyllyä

Toisellakin kierroksella oli pätevä vastus, etenkin tilastojaan parempi lyöjä, Topias Eloranta, 17v. Topias pelasi todella ”isoa” peliä kauniin kicksyötön ja kovan kämmenen siivittämänä. Rysty, lentopeli ja varsinkin liikkuvuus olivat myös sillä tasolla, että ranking on nousussa. Menestykseni tuntui olevan tyystin vastustajan lyöntivireen varassa ja numeroista tuli hämäävän selvät minulle.

Pelasin kyllä itsekin varsin hyvin ja sain kontrattua hyvin Topiaksen kovia kämmeniä takaisin. Vasurin rystylle oli hyvä lyödä kämmenkrosseja ja rystyjä sekoittavasti. Niinpä Topias syyllistyi virheisiin erien aluissa ja pääsin henkiseen ylilyöntiasemaan hyvällä puolustuspelillä. Syöttöni toimi myös paremmilla tehoilla kuin kaverilla, vaikka teknisesti Topiaksen syöttö hipoi täydellisyyttä. Valitettavasti se oli turhan usein verkossa.

Pääsin 3-0-johtoon ja lyöntivireeni oli jälleen varsin hyvä lyhyistä ja kovista palloralleista huolimatta. Topias sai palloa pian paremmin ruutuun ja kavensi 5-4,  mutta mursin hänet taas erävoittoon.

Toisessa erässä odotin toki vieläkin enemmän vaikeuksia kaverin lyöntien parantuessa. Pitkä eka geimi tuli kuitenkin mulle ja olin kohta taas 3-0-johdossa.  Tässä vaiheessa Topias alkoi luopumaan toivosta ja loppuerä tuli helpommin 6-1, vaikka pelit oli tasaisia.

Vastustaja tuntui paljon potentiaalisemmalta kuin tulos näyttää. Tuli mieleen samassa hallissa kukistamani Dennis Arnold , joka hävisi myös huonoon vireeseensä.

Sunnuntaiaamun semifinaaleihin ei saatu vastustajia, joten pääsimme Ville Heikkilän, 17v, kanssa suoraan finaaliin. Sunnuntaille ei ihan riittänyt lauantain mahtivire, mutta Villen kaatamiseksi ei olisi varmaan mitkään keinot riittäneet. Villellä oli hyvät lyönnit ja iso kämmen. Virheitä ei paljoa tullut, vaikka pallo lähti välillä täysilläkin. Ensimmäinen erä meni kuitenkin tasaisesti murrellessa syöttöjä. Ville kyyditti heti avaussyöttövuoroni nollille, vaikka tämä taisi olla ainoat neljä peräkkäistä ykköstä ruudussa tässä matsissa. Ykköseni hyytyikin tässä matsissa useammin verkkoon kuin tavallisesti. Se johtunee yliyrittämisestä häviötilanteessa. Erä taisi ratketa, kun Ville sai pidettyä syöttönsä pitkässä geimissä ja meni 4-2-johtoon. Vaikka kavensin seuraavalla vuorolla hävisin 6-3 erän. Erä oli kuitenkin hyvätasoista lyömistä molemmilta ja winnereitä nähtiin viljalti. Minä olin kuitenkin useammin selkä seinää vasten.

Toisessa erässä Villen peli vapautui ja tiukan ekan geimin häviön jälkeen mies veteli palloa viivoja pitkin läpi ja virheet harvenivat edelleen. Ja pyyhki minulla lattiaa. Vaikka pelit olivat edelleenkin tasaisia, hän vei ne kaikki 6-0 loistavalla lyömisellä. Hänen alakierteetkin alkoivat toimimaan heti kun matsi tuntui ratkenneen. Kivaa lyöntijuhlaa jokatapauksessa tämä häviö!

Parhautta

Smash-tour Olarissa taas ja heti avaus kulki kuin unelma. Vastassa oli kuukausi sitten kohtaamani Julius Hauhio, 15v. Juliuksella on ihan ok lyönnit, puutteet syötössä ja rystyssä, mutta tänään hän oli varsinkin henkisesti alakynnessä alusta asti.

Mursin Juliuksen nollille ja pidin syöttöni melkein puhtaasti alussa. Lyöntivireeni oli heti alusta alkaen hyvä ja tunsin hallitsevani peliä. Painostin enemmän Juliuksen rystylle vaihtelevilla lyönneillä, mutta hyökkäykseni upposi myös kämmenkrossina. Oma syöttöni oli hyvällä prosentilla ruudussa heti alusta ja sain siitä etua toisin kuin Julius. 3-2-tilanteesta porhalsin erävoittoon 6-2.

Toisessa erässä yritin vähän varioida syöttöä, eikä se pysynyt enää niin ruudussa, mutta kaksareihin en syyllistynyt. Nähtiin näyttävääkin peliä varsinkin verkolla. Juliuskin väläytteli läpilyönneillä, mutta pelit kääntyivät niukasti minulle Juliuksen virheillä. Omassa peruslyömisessäni tuntui että harvat huonotkin osumat pysyvät ruudussa. Verkkopelinkin sujuessa smasheja lukuunottamatta tämä taisi olla kokonaisuudessaan paras esitykseni koskaan. Tosin 6-0 toinen erä mairittelee vähän liikaa.

Kauneusvirheenä jalkavirheestäni syötössä sain palautetta ja se tarvitsisi treenata pois. Kun keskityn jalkoihini, saan pidettyä ne paikallaan ponnistuksessa. Pitäisi varmaan treenata joku keppi takaviivalla, niin virheen tuntisi helpommin. Vai miten?

Voitontahto ei riittänyt Bolltexilla

Lähdin muutaman viikon kisatauon jälkeen lupaukseni vastaisesti yrittämään menestystä paremman puutteessa nopeammalla Bolltex-alustalla. Alkuvaikeuksien jälkeen peli sujui kohtuullisesti, mutta finaalissa koin täydellisen voitontahdon puutteen. Mutta kyllä oli vastuskin aivan omaa omituista luokkaansa..

Hiekkaharjun syyskansallisten C-luokassa ensimmäinen vastukseni Jarkko Pesonen, 45v, ei häikäissyt liikkeellään, eikä lyönneillään, mutta erän verran hänelle tumpuloin etua. Jarkko löi aika hiljaa, enkä saanut tarpeeksi painetta hänelle, kun hyökkäyspelini oli varovaista. Hain tuntumaa Bolltexin nopeaan pomppuun, enkä uskaltanut lyödä rennosti. Erä meni tasatahdissa minun virheillessä ja lipsahti 5-7 kaverille, en oikein tajua miten.

Toisessa erässä aloin lyödä rohkeammin, jotta häviön sattuessa ei olisi harmitus ollut niin megalomaaninen. Samalla sain syöttönostoni paremmin kuosiin ja tulosta ykkösellä. Jarkko väsyi poikittaisliikkeeseen ja seuraavat erät tulivat numerollisesti turhankin helposti 6-1, 6-1. Päähän otti hieman ylimääräinen harjoituserä, mutta harjoittelemaan tälle aslustalle tultiinkin.

Seuraavien vastustajien kohdalla pääsin luontevampaan rooliini, temmonvaihtelijaksi. Jukka Rautanen, 22v, oli nopea ja löi melko kovaa. Hänellä oli kuitenkin puutteita kämmenessä ja syötössä. Alussa kontrailin palloa  takaisin. Myöhemmin huomasin hänen virheilevän kämmeneltä selvästi enemmän alakierteisiini. Jukka lyö kämmenen melko alhaalta ja vajaalla vartalonkierrolla. Eri korkuiset pallot sinne tuottivat kivasti pisteitä. Erä pysyi hallussa ja syöttökin sujui nyt paremmin. 6-2.

Toisessa erässä mentiin kai 3-3:een asti tasoissa, mutta peli tuntui kääntyvän minulle. Keskittymällä syöttööni ja erityisesti sen nostoon pysyi muukin lyöminen ruudussa. 6-3 ja semeihin.

Sunnuntaiaamuna ei tuntunut pienintäkään rasituskipua lihaksissa, joten kunto tuntuu riittävän hyvin 5een erään päivässä ainakin Boltexilla. Sunnuntain semivastukseni Villeveikka Koivumaa, 21v, oli parempi painos hyökkäävästä pelityylistä. Hän oli lisäksi erittäin nopea, joten rytminvaihtelut oli edelleen selvä taktiikka Villeveikkaa vastaan. Hänen syöttönsä oli aika hyvä kova kick, muttei pysynyt aivan tarpeeksi ruudussa. Puolustelin Villeveikan hyökkäyksiä hyvin takaisin ja hän virheili etenkin kämmenhyökkäyksissään. Rystyltä tuli useammin slaissia, joka ei kuitenkaan ollut kovin terävä eikä varma. Villeveikka tuli myös mielellään verkolle, jossa nähtiin näyttäviä miekkailuja usemmiten hänen edukseen. Hallitsin kuitenkin ensimmäistä erää ja vein tasaisesti 6-2.

Toisessa erässä murreltiin syöttöjä tasatahtiin, mutta Villeveikan johdossa. En saanut omaan syöttööni tehoja, vaan rytmi vaihteli ja kaveri palautti hyvin. Hän pääsi pariin eräpalloonkin 4-5-tilanteessa. Pelastin ne ja keskityin pitämään syöttöäni toisen kerran murrettuani ensin. Toisella ottelupallolla sain lentolyönnin nopean puolustajan tavoittamattomiin, 7-5. Kiva voitto jännitttävässä ja viihdyttävässä erässä!

Kahden tunnin matsin jälkeen pidimme vain puoli tuntia taukoa ennen finaalia. Tämä ei haitannut juurikaan, mutta vastustajan lyöminen oli tänään aivan liian suuri haaste sekä henkisesti että fyysisesti. Timo Hartikainen, 37v, oli todella harjaantunut alajengan ruuvari. Alkupallottelun jälkeen en oikeesti saanut kuin kaksi yläkierrettä lyötäväkseni. Slaissit oli lisäksi matalia ja erittäin tarkkoja molemmilta puolin. Heti ekassa pelissä asenteeni korruptoitui ainutlaatuisesti; minua ei kiinnostanut lähteä poimimaan näitä neppejä hetkeäkään; tällaisen matsin voisi voittaa, kun toinen alkaa kramppaan tai verkolta, mutta kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Löin palloa kun viitsin ja yritin kikkailla nautintoa erästä ilman mainittavia menestyksiä. Timo oli lisäksi verkolta tyystin erehtymätön: 6-0.

Verkolla käydessäni huomasin, ettei ohituksiakaan tule kovina yläkierteinä, joten sieltä oli mahdollista saada myös pisteitä. Sainkin kerran pidettyä syöttöni ja toisen kerran murrettua Timon, kun löin vahvoja palautuksia hänen ihan kilttiin syöttöönsä. Verkkopeliin tarttui kuitenkin myös jo alussa vallinnut voitontahdottomuuteni, enkä onnistunut keskittymään parhaissiin ratkaisuihin verkolla. Niinpä nuo kaksi peliä jäivät lohduksi tästä alle tunnin farssista. Kaiken lisäksi olen tyytyväinen, etten hankkinut rasituskipuja muistoksi tästä matsista ilman nautintoa. Toivoinkin muuten mukavalle Timolle, että olen seuraavaksi tavatessamme katsomon puolella nauttimassa, kun hän hajoittaa ruuveillaan vaikka B:n nousukiidossa olevia junnuja, eikä minua :D.