Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2013

Uudestisyntyminen viikossa

Aika paljon teki yksi viikko pelini tasolle, olkapäälle, psyykkeelle ja ennenkaikkea tuloksille. Voitin su kaksi tiukkaa vääntöä 2-1 erityisesti taktisella oivaltamisella.

Semifinaalin vastus oli Juha Voutilainen, 35v. Juhalla oli ehjä tekniikka, mutta erityisesti tänään taisi piiputtaa kämmen ja syöttö. Aloitin painostamalla enemmän rystylle, sillä se näytti kankeammalta. Varsinkin alakierteet eivät olleet aivan hallussa, vaikka Juha välillä turvautui niihin. Itselläni pysyi syöttö taas hyvästi sisällä ja alun virheilyn jälkeen pääsin aika hyvin matsiin mukaan. Juha vei kuitenkin varmempana ekaa erää, enkä kauheasti päässyt hyödyntämään hänen heikompaa liikkumista. 6-3 takkiin.

Pikkuhiljaa aloin huomata, että Juha teki kämmenyläkierteellä tasaisesti helppoja virheitä ja yritin siirtää painostusta sinne. Rystyllä hän sensijaan paransi ja teki hienoja winnereitäkin. Kämmen oli aika kipsissä ja sain hellpoja pisteitä, niiin verkkolyönneillä kuin pitkilläkin. Erää mentiin tasaisesti mutta minun komennossani 6-4.

Kolmannessa erässä yritin mantrata lyömään kämmenelle, niin hölmöltä kuin se tuntuikin. Mielipuuhani rystykrossi käänsi heti peliä Juhalle. Taas menimme tasatahtiin minun tullessa perässä. Pari tiukkaa geimiä otti pannuun, mutta kulminaatiopisteen 4-4 taisin voittaa pitkän taistelun jälkeen.  Viimeinen peli tulikin sitten helpommalla Juhan virheillä. Iloinen voitto, vaikka vastustajan virheet näyttelivät pääosaa. 2.5h:n matsi ja tunti lepoa ennen finua.

Vastukseni Niko, 22v oli melko erikoinen peliltään. Jalat kävivät kuin Nadalilla, mutta peruslyönnit olivat roikkuja yläkierteitä tai stoppareita. Tajusin jo ennen matsia, ettei minun painostavista lyönneistä ole mitään hyötyä näin nopeaa puolustajaa vastaan kuin ehkä väsyttämistä. Lisäksi kun korkeista yläkierteistä osasin itsekin lyödä vain samanmoisia olisi pallot saattaneet kestää ikuisuuden. Sivurajoja kohti oli turha lyödä, kun pallo tuli jopa varmemmin takaisin sieltä kuin keskeltä. Yritin ottaa pallosta korkeutta ja yläkierrettä pois sekoittamalla kaveria. Jostain syystä tällainen peli meni pelkäksi syötönmurroksi, vaikkemme kovin huonosti syöttäneetkään. Ehkä se syöttö antaa enemmän matalia hyökkäyspaikkoja, jotka tässä matsissa kääntyivät kokoajan puolustjan hyväksi. Minun syöttöni oli kuitenkin varmempi ja sain jossain vaiheessa pidettyä sen huikeassa taistelussa 4-4-tilanteessa ja vein erän 6-4.

Toisessa erässä Niko tsemppasi pari syöttövuoroa itselleen ja meni 3-0-johtoon. Aloin antamaan entistä flegmaattisempia palloja, jotta rallit jatkuvat, koska Nikokaan ei pystynyt niitä tappamaan korkealla yläkierteellään puolesta kentästä ja heikohkolla  lentopelillään. Hän haki palloja, niin että tossut luistivat suhisten, mikä ehkä koitui hänen väsymyksekseen loppupeleissä. Itse palautelin todella säästöliekillä keskeltä takakenttää. Näimme kyllä todella erikoisia ralleja Nikon puolustusnopeuden ja oman hälläväliä-meiningin takia. 5-0-flow tilastaan sain hieman kaunisteltua erätappion 6-2:een.

Kolmannessa erässä fiilikseni ja voimani olivat kohdallaan menin johtoon hävyttömän hiljaisilla lyönneillä keskelle kenttää. Niko valitteli myöhemmin, että väsymys tuntui erityisesti näihin lyhyisiin ja mataliin palloihin hyökätessä. Hän valitteli myös polvivaivoistaan kentän vikana, vaikka onhan niitä jostain muusta syystä Nadalillakin. Menin varmalla pelillä 4-1- johtoon ja sain murtoja Nikon yrittäessä lisätä voimaa syöttöihinsä entisestään. Niko kaunisteli vielä 6-3:een, mutta kaatui lopulta virheisiinsä hiljaisissa palloissa.

Olin hyvin tyytyväinen nöyrtymiseeni tällaiseen voitokkaaseen tuupintaan, toisaalta vastustajan virheillä voittaminen ei minulle karnevaalitunnelmia aiheuta. Joka tapauksessa turnaus oli eri planeetalta viimeviikkoisen kanssa ja 5h juoksua tuntuu nyt kintereissä upealta! Lisäksi olkapääni tuntuu kuin uudelta!

Parempi startti

Talissa on hyvä valmistautua kisoihin. Lämmittelykenttiä löytyy, pastabuffettia ja liigatennismatsissa Suomen koko tämänhetkinen maajoukkue esiintymässä. Nyt kun vielä kisat saataisiin joskus sinne.

Mutta ei Olarin hallistakaan huonoja kokemuksia ole. En ole niillä hitailla ja muutenkin hyvillä kentillä vielä muistaakseni huonosti pelannut. Tänään tosin ei tarvinnut paljon tsemppaillakaan, koska vastuksellani Yrjö Laitisella oli peli aivan kipsissä. Yrjöllä on heikkoudet syötössä ja rystyssä, mutta erityiseti syöttövuoronsa hän lahjoitti minulle tänään.

Omat syöttöni pysyivät hyvänä, mutta niissä saimme enemmän tasaista rallia aikaan. Syöttöni taisi olla jopa ehkä 80%:sti ruudussa. Tähän löytynee syy olkapäävaivoistani; Kiertäjänkalvosimen ahtaus aiheuttaa meille vanhoille lentopalloilijoille tuskaa olkapään suoristuessa ylös. Kipua oli tällä viikolla levossakin. Tenniksessä se ei kuitenkaan tunnu. Joka tapauksessa käden säästely syötössä tuntuu automaattisesti lisäävän ponnistusta ja kierrettä. Rytmi ja osumat säilyivät hyvinä koko matsin ajan. Lisäksi sain harjoitella hyökkäämistä, joten ihan kiva matsi vaikka 6-0, 6-2 voitto oli selvä.

Ranskalaista tennisviihdettä Australiassa

En ole paljon katsonut tämän vuoden Australian Openia isommalta ruudulta, mutta addiktoiduin Eurosportin ääreen oman tappiomatsini jälkeen varmaan unohtaakseni sen. Matsi olikin turnauksen mielenkiintoisin, mutta ei ainakaan tasoltaan, mikä kertoo Grand Slam -tenniksen kiehtovuudesta jotain.

Gael Monfils oli juuri kääntänyt matsin itselleen Gilles Simonia vastaan kolmannessa erässä. Ottelussa taisteli kaksi täysin erityyppistä siipirikkoista ranskalaista yli 50 lyönnin palloralleja, joissa tuli helppoja virheitä lähes kaksi kertaa niin paljon kuin winnereitä. Hyvissä matseissahan tämä suhde on usein lähellä tasaa. Simon oli vienyt niukasti kaksi ensimmäistä erää, mutta nyt hän oireili oikean etureiden kramppeja ja Monfils vei kolmannen erän samoin 6-4 lukemin.

Tässä vaiheessa kramppaava pelaaja vaikuttaisi olevan syöksykierteessä ja siltä 4. erä vaikuttikin. Mutta peli oli vasta muuttumassa mielenkiintoiseksi. Kun dominoinnin pitäisi siirtyä täysin Monfilsille, hänen pelityyliin se ei vain sovi. Gael neppailee takaisin sairaan huonoja stoppareita ja rentoja puolustuksia, kun pitäisi hyökätä. Vastaavasti hänelle ei pysty Simonin kaltaisilla lyönneillä tekemään läpilyöntejä. Kun lisäksi Monfils alkoi kärsimään oikean kämmenen hiertymää tms., hän siirtyi kämmenellä pelkkään slaissiin, kuten hän rystyllä oli jo enimmäkseen tehnyt. Tässä vaiheessa voisi kuvitella kramppaajan siirtyvän pelkästään verkolle lyhentämään palloralleja ja voittamaan mutta ei! Sensijaan Simon jatkoi suorin jaloin syöttämistä (=120kmh ykkönen) ja lyömistä, joilla ei winnereitä voinut Monfilsin huikeeta puolustusta vastaan. Simon joutui kuitenkin kokoajan verkolle Gaelin huonojen ja aavistettavien stopprien takia ja voitti niitä vain vaivoin. Monfils sai käteen siteen ja vei erän lopulta 6-1 ja Simonin voittokertoimet live-vedossa lienivät kaakossa.

Ratkaisuerässä erässä juoni jatkui samanmoisena, mutta numerot eivät. Simonin jäykkä ja yksinkertainen peruspeli ilman syöttöä riitti pitään hallinnan hänen takakentällään. Monfils repi puolustuksia ja oli enemmän puhki jumalattoman pitkien pallorallien jälkeen. Simon tuntui jotenkin toipuvan krampeistaan käsittämättömästi, sillä hänen liikkeensä oli ihan hyvää. Vain syötössä hän säästeli reisiään. Trainerit kävivät joka vaihdossa hieromassa molempien herrojen jalkoja ja käsivarsikin tuntui häiritsevän Simonia. Erää mentiin tasatahdissa, mutta syöttöjä murrellen. Sympatiani oli taistelevan Simonin puolella, vaikka Monfilsin sekopäisyyttä on aina viihdyttävämpää seurata. Samassa pallossa saatettiin nähdä Gaelilta useita stoppareita ja koholyöntejä. Simonin pää kesti kuin kestikin lopulta pisteiden viimeistelyn ja hän voitti 8-6 puolentoista tunnin erän ja lähes 5 tunnin matsin. Se kahden geimin erotus merkitsee tässä vaiheessa palkintorahoissa lähes puoli sataa tuhatta euroa.

Seuraavalla kierroksella Murrayta vastaan tuskin olikaan sitten jakoa. Andy on kuitenkin saman pelityylin edustajana niin selkeästi edellä.

Avauskisa=unohda odotukset

Joka kauden aloitus menee perseelleen ja sitä ei koskaan muista odottaa. Nyt oli kisataukoa sen verran, että into ja valmistautuminen oli hyvää, mutta lyöntivire aivan lohduton. Toisaalta vastustajakin yllätti hyvällä pelillä, joten en ihan tumpulalle hävinnyt.

Samuli Laakko, 15v, oli siitä erikoinen junnu, että lyönnit eivät näyttäneet erikoiselta, mutta pysyivät tehokkaina. Vain lentopeli oli sitä miltä näyttikin; heikkoa. Samuli kämmen oli parempi, muttei rystyltäkään virheitä tullut. Syöttöasento haettiin käden edestä ylös viennillä, mutta tuloksena oli hyvinkin tehokas ykkönen.

Espoon Martinkallion Aktia-hallin kylki oli lasia ja kirkasauringon paiste häiritsi sivultakin, koska kontasti oli vahva sisäkentällä. Se ei auttanut yhtään saamaan osumia kohdalleen alkupallottelussakaan. Samuli aloitti selkeästi varmemmin matsin ja piti minut myös kiireisenä, jolloin en saanut rauhaa hakea osumia kohdilleen. Lisäksi syöttöni oli koko matsin ajan hieman huonolla nostolla oikealle, mikä tietää vaikeuksia. Samuli meni jo 4-0-johtoon ennenkuin aloin yhtään pääsemään jyvälle. Voitin tiukkkoja geimejä kolme, mutta Samuli piti tasonsa ja vei erän 6-3.

Toisessa erässä paransiin hieman, mutta en saanut varsinkaan kämmentäni pysymään sweetspotissa. Verkolla huonot osumat luonnollisesti jatkuivat. Ainoastaan stopparit onnistuivat vieläpä usein verkon kautta, mutta nillähän ei matsia voiteta. Samuli oli hyvä saada verkolle heikon lentolyöntinsä takia, mutta pidemmän päälle hän vei selkeästi peliä takakentältä varmemman peruslyöntinä vuoksi. Pyrin enemmän rystykrossiin, mutta hän ei virheillyt ollenkaan slaisseihinkaan. Toinen erä eteni tasaisemmin, mutta Samuli piti ykkösensä tehokkaana, enkä tainnut murtoihin päästä. Tai ainakin tuntui siltä. 6-4 ansaitsi hän voitttonsa ja minä siirryin Eurosportin pelien ääreen. Hallissa on muuten se hyvä puoli, että katsomo on pleksin takana, jolloin lasten ja kilpailujohtajan korville ei sahalaitaiset puhekuplani näy.

Parasykähdyttävin urheiluvuosi

”Urheilun supervuosi 2012” ei tarjonnut minulle sykähdyttäviä hetkiä palloilulajien ulkopuolelta. Tai sitten olen vain löytänyt sisältöä elämään penkkiurheilun sijaan. Toisaalta en seurannut yhtäkään tapahtumaa viidestä ehdokkaasta viime vuoden sensaatioksi. En edes jälkilähetyksenä. Taisin viettää senkin ajan fiilistellen menneiden vuosien ilmaveivejä, Kuningas Litmasia tai lentismaajoukkueen maailmanluokan kaatoja. Tennis unohdettiin lajina tyystin tänä vuonna, toivottavasti Jarkko näpäyttää menestyksellä Ausseissa. Parakelauksesta näytti sentään irtoavan viboja hevosravia enemmän sykähdyssarjassa.

Julistan veteraaniuran alkavaksi

Kelakortissa on sen verran maileja, että jonkun vääräleuan keksimä veteraaniporras 35v tullee täyteen tänä vuonna. Koska suuria titteleitä ei vielä tähän mennessä kaapattu kilpakentiltä, on aika päivittää tavoitteet. Huippuaktiivisen kilpakumppanini Hans Söderströmin esimerkkiä seuraten laitetaan vielä tuplaten ikää mittariin ja ensimmäinen SM-mitali tipahtakoon minulle sarjassa 70-vuotiaat papat. Ei höntyillä siis ennen sitä. Ja vuoden ensimmäiset kisat käyn heti tällä ja seuravilla viikoilla. 

Flyge

Miten sietää 13,5h lento: Ota malesialainen väljästi istuttu Airbus A380 ja samanmaalainen lentoemännistö, koneen luokan paras istuinpaikka ja täydellinen kirja.