Paska tiuku

Vittuilee heti asetuksissa

Advertisement

Ilman syöttöä finaaliin asti räplään

Syöttöongelmat jatkuivat Meilahdessa kiinteänkin hallin puolella. Silti sain pidettyä peruspelini huumorin korkealla ja semifinaalivoiton.

Sami Puhlin, 33v, oli päässyt tai joutunut skippaan pari kierrosta luovutusten vuoksi. Tekniikka näytti olevan kaverilla kohdillaan, mutta vähän herätti epäilystä rysty yläkierteen lämmittely yhden tai kahden käden variaatiolla.

Sami aloittikin isolla yläkierteisellä kämmenellä ja hyvällä syötöllä matsin. 2-0-häviöllä pohdin aidosti, että toivottavasti saan jonkun geimin edes numeroiden kaunistukseksi. Sain hikisesti pidettyä syöttöni, vaikka rytmi oli taas kadoksissa. Sitten Samin peli taso alkoi laskemaan miltei romahtaen. Raavin taas puolustuksia ja Sami teki helppoja virheitä etenkin rystyltä. Johdin yllätyksekseni 3-2. Sami haki aspiriinia kyynärvarteensa, mikä oli kai ainakin syöttöä hyydyttänyt. Loppu erä tuli minulle ihmeellisen helposti 6-3.

Toinen erä jatkui minun tahdissa. Ottelun taso oli alun jälkeen varmasti kehnomman näköistä. Vähitellen Sami sai syöttöään takaisin, mutta rysty pysyi pahasti kipsissä. Vaikka annoin sille puolen kuinka helppo ja palloja, sain helppoja virheitä palkaksi. Lisäksi sain hyökättyä hänen kämmenelleen tuloksekkaasti, koska Sami ei ollut nopeimpia pallon hakijoita. Vaikka syöttöni ei missään vaiheessa tullut täysin uomiinsa pidin peruspelin hallussa ja 6-2 voitin erän.

Finaalissa vastaani tuli Åålandian saarelta asti Otto Byman, 14v. Hänellä oli hyvä kosketus palloon, vain rystyssä lievää passiivisuutta. Hän oli myös nopea eikä juuri hermoillut.

Matsini alkoi jälleen toivottoman huonorytmisellä syötöllä; nosto ja osuma vaihteli, sekä lyöntiliikkeen rytmi nyki. Jotenkin tappelin mukana erässä, jossa nähtiin ihan viihdyttävää palloilua. Molemmat viljelivät myös alakierteitä. Rystykrossailussa tunsin olevani hieman niskan päällä, mutta pisteiden viimeistelyssä en lähellekään. Heikko syöttöni aiheutti vahvaa itsetutkiskelua. Otto vei erän niukasti 6-4.

Toisessa erässä Otto pelasi pelipallot vapautuneemmin, enkä voittanut enää peliä. Sain syötön toimimaan vihdoin, kun nostin palloa hieman korkeammalle, jolloin en hätäillyt enää ponnistuksessa. Syötön parantumisesta innostuneena taisin lähteä turhan rohkeasti hyökkäämään tappiotilanteessa ja äkkiä erä oli 5-0 Otolle. Otto taisi käyttä neljä ottelupalloa ennen ratkaisua. Pääsin kiusaan häntä vielä askeettisella rystykrossipallottelulla, jotka kestivät elämää pitempään. Pari viimeistelyä harmittaa, koska palautin lentolyönnin hiljaisena, koska en uskonut kaverin enää yrittävänkään palloon. Niin vain Otolta löytyi näissä uusi vaihde ja hävisin pari isoa pistettä juuri hänen huikeiden hakujen takia. Itsekin kävin kanveesissa kai pariinkin kertaan matsissa, mutta ei auttanut tänään.

Lihaskivun viimeistelin vielä Paloheinän hiihtoladulla upeassa auringonpaisteessa. Myös jääpallo Brahe kentällä kuului loppusunnuntain penkkiurheiluun. Kiva päivä, vaikka syöttö ei ollut ystäväni.

Syöttö kuntoon ja allikosta voittoon

Toisen kierroksen vastukseni oli Markus Penttilä, 23v. Hänen lyöntityylissään oli malttamattomuutta ja hätäilyä, joka johti virheisiin. Kämmeneltä saattoi paukkua del Potromainen itäisen otteen suora lyönti. Sekään ei kyllä ruudussa pysynyt liikaa. Syöttökin vaihteli liikaa, vaikka perustekniikka näytti ihan vahvalta.

Pelasimme kuplassa, mikä vei taas syötöstäni rytmiä. Sain pidettyä sen kuitenkin siedettävästi kentässä. Ottelu pysyi minun hallussani, vaikka Markus pääsi toisessa erässä takaa 3-3-tasoihin. Rystykrosseissa olin vahvempi ja Markus virheili niissä hakiessaan riskejä. Puolustava slaissini teki ikävää Markukselle. Luvut 6-2, 6-3 meinasivat olla selkeämpiäkin.

Kolmas kierros seurasi sopivan ruokatauon jälkeen ja jalkani olivat vetreänä edellisestä nopeahkosta taistosta. Pääsin sisäkentälle, joka on kai vähän hitaampi ja syötön pitäisi olla helpompaa.

Vastukseni eli varsin erikoista tyyliä edustava Jesper Sundström, 18v. Hänen kosketuksensa palloon oli mahtava ja hän hyökkäsi kokoajan nousevaan palloon. Lisäksi hänen nopeutensa riittii hakemaan hyvin palloja jos yritin vastata hyökkäyksellä. Toisinsanoen taktiikkani oli vain pitää kaveri takakentällä ja ottaa vauhtia pois pallosta.

Onnistuinkin peruslyönneissä pääsemään loistavaan tuntumaan heti alusta asti ja raavin hyvänmittaisia puolustuksia Jesperin harmiksi. Hän puolestaan käytti paljon kikkailevia stoppareita, joihin ehdin kuitenkin hyvillä tehoilla. Lentopelinikin oli tänään hyvää verkkoon suuntautuneita smasheja lukuunottamatta.

Oma syöttöni oli sensijaan täysin rytmitöntä alussa. Nostoni oli metsässä (takana ja vasemmalla) ja ponnistukseni turhan ajoissa. Hävetti syöttää ekassa erässä, mutta Jesper ei liikaa rankaissut niistä. Hän itse pystyi tehokkaampaan syöttöön ajoittain, mutta virheili lopulta siinäkin liikaa. Erä meni tasaisesti Jesperin hyökätessä ja virheillessä minun kairatessa puolustuksia. Jesper oli 6-4 numeroin parempi.

Kiroilin paljon syöttöäni ja yritin joka geimissä rauhoittaa sitä uudestaan. Toisen erän alussa taisi olla megapitkät pelit ja varmasti viihdyttäviäkin palloralleja Jesperin monipuolisista yrityksistä johtuen. Jesper taisi käydä tiukassa taistossa 2-1- johdossa kunnes matsi alkoi kääntyä mulle. Ykköseni alkoi pysyä ruudussa ja Jesper löi palautuksia suoraan verkkoon, koska yritti turhan suoraan läpi niillä. 4-2-johdossani pelit alkoivat sujua minun tahtiin, kun Jesper osoitti vahvaa henkistä väsymistä. Fyysistä väsymistä onkin joskus vaikea tunnistaa ilman kramppeja, kun nopea kaveri hakee puolustuksia yhtä nopeasti väsymisestä huolimatta. Vain helpot virheet lisääntyvät.

Voitin 6-2 toisen erän, mutta en ollut hirveen vakuuttunut pelistäni, sillä syöttö ei ollut täysin uomissaan vielä. Aloin saada kuitenkin ykköstäni verkon yli, mikä nosti onnistumisen lähemmäksi 2/3:aa. 3. erän ekat geimit olivat jälleen kovempaa taistelua. Voittaessani ne Jesper alkoi pelata entistä antautuneemmin. Tällöin nähtiin kyllä edelleen varsin hauskoja palloralleja, kun vastukseni saattoi lisätä yhä eksoottisempia stoppariyrityksiä sensijaan että olisi saanut yläkierrerystyllä enää mitään aikaan. Voitin erän 6-0, vaikken taidoissa tuntenut olevani juurikaan niskan päällä. Siksi voitto oli mukava henkisen ja taktisen puolen vääntö väsyneempää vastustajaa vastaan.

Kuplaan totuttelua

Meilahden C:ssä arpaonni oli kovempi vastukselleni Juho Lehtimäelle, 29v. Olimme viiimeksi joutuneet vastakkain samassa hallissa ja turnauksessa. Tunsin treenikaverini pelin kuin omat taskuni, mutta tosissaan piti lähteä ylläpitään marssijärjestystä.

Kuplahalli, nopeahko plexipave ja uudet Dunlopin kuulat toivat haastetta lyöntituntumaan. Lisäksi tumma pyöreä katto vaikeutti sekä iskulyöntejä, että syöttöä. Mursin heti Juhon syötön ja menin johtoon. Pyrin painostamaan hänen rystyään, josta tuli ajoittan helppoja virheitä. Pallot pysyivät kuitenkin kohtuu lyhyinä. En saanut ykköstäni kyllin hyvin ruutuun, mutta ei Juhokaan osannut rankaista juuri syötöistäni. Hän pääsi välillä verkolle hyvillä kämmenhyökkäyksillä rystylleni, mutta takakentän hallinta pysyi minulla lähinnä paremman rystyni ja slaissini takia. Juho sai paljon pelipalloja ja pelit pysyivät tasaisina koko ottelun, mutta häneltä tuli tasaisesti virheitä ratkaisupalloissa. Pallorallit pitenivät pallojen pehmetessä nopeasti. Luvut 6-2, 6-2 tulivat tasaisella hallinnallani, mutta yhtään helppoa peliä en saanut. Pidin kuitenkin peruslyömiseni ja puolustamiseni pitkinä ja vähemmillä virheillä.

Kovaa kyytiä Olarissa

Keskimääräistä tasokkaampaa C-luokkaa pätkittiin Olarissa. Itse hävisin heti ekalla, eikä hyvin pelannut vastustajanikaan ollut edes lähellä kisan voittoa.

Vastukseni Pauli Miettinen, 15v, oli varsin malttavainen ja varma junioripelaajaksi. Tekniikka oli hyvää ja kämmentä sieti varoa. Rysty oli yläkierteinen roikku, joten pallorallimme hakeutui rystykrossille heti ottelun alusta. Paulipa oli vain hirmuisen varma kaveri lyömään, eikä huonoa peliä hänelle muistaakseni tullut koko kolmieräisessä.

Matsi alkoi heti niin varmalla lyömisellä, että aavistelin pitkää puhdetta. Pauli mursi ja piti, sen jälkeen mursimme vuorotellen syöttövuorojamme. Oma syöttöpelini oli ihan siedettävää, mutta en muista ainoatakaan palautusvirhettä Paulilta koko matsissa (!). Paulin ykkönen oli epävarmempi ja pääsin painostamaan kakkosesta. Tulin 2-4-tappiolta rinnalle ja erävoittoon.

Toisessa erässä Pauli ei luovuttanut tippakaan, vaan piti tasaisen tasonsa. Vaikka hallitsin rystykrossailua, en onnistunut pisteiden viimeistelyssä. Pauli puolusti loistavasti ja itseluottamustani söi ylimieliset virheet verkolta. Erityisesti tärkeät pallot meni Paulille. Hänen harvemmat kiukuttelut eivät huonontaneet lyömistä yhtään, vaan kohteliaisuuskin pysyi mukana mainiosti. Itse nautin pitkistä palloista, mutta niiden häviäminen söi miestä. Tasaiseen tahtiin 6-3 erätasoitus Paulille.

Kolmannessa erässä jatkettiin siitä mihin jäätiin. Nyt vain en onnistunut ollenkaan laittamaan hanttiin pelipalloissa ekan geimin jälkeen. Syöttöni jäykistyi loppua kohden ja huononi, mutta peruslyöntipelini Pauli rystypuolelle piti pallottelun tasaisena. Sain kaunisteltua erää 2-5:een, ennen pitkää viimeistä peliä. Paulin saadessa viisi ottelupalloa selvitin ensimmäiset kaksi peräkkäistä ja sen jälkeen nautiskelin jopa kolmesta rystylinjan läpilyönnistä putkeen, mikä kirvoitti mukavaa hyvänoloa ja toivoa paremmasta. Kuudes ottelupallo päättyi kuitenkin Paulin ansaittuun läpilyöntiin. Taisin olla taas turhan tyytyväinen tasaisen ottelun häviämiseen, sillä saimme pitkälti kolmatta tuntia kestävän kohtuutasoisen rallin aikaiseksi.  

Miklu Forssell

Urheilijaelämäkertoja voi pitää tylsinä. Esimerkiksi rokkikukoilla ja valtiomiehillä on monivivahteisempi elämä kerrottavanaan. Toki esim. Lance Armstrongille ja eräälle itävaltalaiselle valtiomiehelle sattui muutakin kuin urheilumenestystä. Enkä nyt tarkoita Hitleriä vaan Iso-Arska Schwarzeneggeria.

Erkki Alajan kirjoittama kirja Mikael Forssellista, Vielä yksi maali, on sensijaan pelkästään jalkapalloa ja erityisesti sen suolaa, maalintekoa. Miklun päähän ei tunnu muuta asiaa mahtuvan. Jalkapallosta kiinnostumattomalle se voisi kuulostaa tylsältä, mutta muille, erityisesti fanaatikoillehan tämä voisi toimia raamattuna.

Itse ihailen Forsselia tämän intohimon vuoksi. Hän lienee eniten harjoitelleita suomalaisurheilijoita koskaan. Kiehtovaa on kuitenkin hänen epäsuomalainen itsekeskeisyys ja halu ratkaista otteluita. Jos Miklu turvautuu haastattelussa latteuteen:”Ei haittaa etten maalannut, koska joukkueen voitto on tärkeämpää”, hän valehtelee. Eihän sellainen sovi suomalaiseen vaatimattomuuteen. Siksi Litti on kuningas.

Parhaisiin kirjoihin ja elokuviin pystyy samaistumaan. Siksi en seuraa taruolentoja. Miklu tarjoaa juuri sitä mitä olisi itse halunnut olla, mutta lapsuuden olosuhteet ja pitkäjänteisyys ei olisi riittänyt. Toki polvivaivoja sain kuten Miklukin. Kirjan perusteella sitten näyttää, että mitään mielenkiintoista jalkapallon ulkopuolelta ei miehellä olekaan tarjota. Eipä niistä keskinkertaisista joka alan miehistä kirjoja kirjotellakaan. Tai ainakaan lueta.

Suosittelen lukemaan muidenkin, jotka lisäävät HJK:n matseissa käymistä ensi kesänä, vaikkei Suomen jalkapallopääkaupungin joukkuetta kentällä olisikaan.

Kuusi tuntia syötön hakua

Kaarinan Aktia-areenalla oli tarjolla mielenkiintoinen turnausmuoto B-luokkaa; matseja oli tarjolla jopa neljä lyhennetyssä muodossa eli 2-2-tilanteesta erät. Rahoille tuli siis ainakin vastinetta. Tulostakin olisi saattanut tulla yhden voiton lisäksi, jos lepoa olisi ollut yhtään matsien välissä. Nyt loppui asenne ekaan voittoon ja jalat toiseen matsiin. Loput hetket tuli sitten harjoiteltua golf-tyylistä neppailua ja syöttörytmin hakua kuplahallissa.

Pelasin kaikki matsini kuplassa, joka sinänsä on parasta laatua. Valo heijastetaan katon kautta ja alusta on uudehko hidas courtsol. Lämpötila tuntuu 15 asteelta joka sopii minulle ehkä parhaiten. Sensijaan pyöreä katto aiheuttaa minun herkälle syöttörytmille aina ongelmia. Palloa lienee vain vaikeampi hahmottaa kulmatonta taustaa vasten. Samaa valittavat muutkin tilaan tottumattomat. Ykköseni onnistuminen pysyi alle 2/3 varmaan kaikissa 10 erässä!

Eka vastukseni oli tuttu Ville Perkkola, 14v. Hänen kaunis syöttönsä ja isohko kämmen näyttivät entistä fyysisemmiltä, mutta tulos ei ollut liikaa parantunut. Heikkoudet olivat turhan suorassa rystyssä ja maltin puutteessa. Ville dominoi alkua rohkealla kämmenellään. Hän hallitsi sen eri korkeudelta ja asennoista, mutta yritti lopulta liikaa ratkaista takakentältäkin. Hän johti erää 5-3, mutta käänsin tiukat pelit kuin kohtalon sanelemana 7-5-erävoittoon.

Ville tuntui jo masentuneen ja virheili etenkin rystyltä. Tuntui että erä on hallussa, mutta minun vuoro oli hyytyä 4-3-johdosta 6-4-erätappioon. Kolmannessa erässä terästäydyin ja mukava vääntö päättyi 1.40h jälkeen 6-3-voittooni.

Toiseen matsiini sain vastaani heti levänneen Lauri Jounelan, 21v. Olin varmaan turhan kylläinen avausvoitosta ja odotin kovempaa vastusta, sillä asenteessani oli hieman puutetta. Aloitin paremmalla lyöntituntumalla ja Lauri virheili kahden käden vasurin rystyllään. Kämmen oli hänellä varma ja erittäin kierteinen. Johdin 5-3-erää, mutta ryssin huolella hyökkäystilanteita erää ratkaistaessa. Laurillakin tuntui olevan ongelmia hyvännäköisen kick-syöttönsä kanssa, mutta hän vei toisen erän hienoisella hallinnallaan 6-3.

Vain puolen tunnin tauolla hiihdettiin jo kolmenteen mittelöön puntissa jo tuntuen. Tommi Uusi-Illikainen, 23v, pelasi vähän kulmikkaammalla tekniikalla ja isona kaverina lyhyet ja matalat pallot tuottivat enemmän vaikeuksia kuin takakulmat. Rysty oli yllättävän vaarallinen ja pyrin sekoittamaan kaverin kämmentä erilaisilla kierteillä. Tässä onnistuinkin ekassa erässä ja homma tuntui sujuvan ilman taistelevaa rehkintää. Vein 6-3.

Toisessa erässäkin taisin olla johdossa, mutta Tommi paransi tasaisesti varmuuttaan, eikä näyttänyt ottelun kuluessa väsyvän. Pallot pitenivät kämmenkrossailuksi, enkä saanut enää helppoja pisteitä. Tommi meni ohi 7-5.

Kolmas erä jatkui Tommin lievässä hallinnassa ja tärkeitä palloja viedessä. Itse tuskailin edelleen syöttöni kanssa, jota ei yhtään auttanut ponnistavien reisien melkoinen väsymys. Päästiin äkkiä kolmeen peräkkäiseen ottelupalloon, joista ottelu meinasi vasta alkaa. Neppailin niitä takaisin ja Tommi vastasi helpolla virheellä 10 kertaa. Tasan-palloissa hän oli tehokkaampi. Kaunistelin lukemia 3-5:een. Oma syöttöni ei parantunut edelleenkään ja nyt palautin 12. ottelupallon pitkäksi. Melkoinen tilastopainajainen tuntui olevan tarjolla kaverille, mutta ehkä parempi näin, niin nuorison motivaatio säilyy. 6-3 ja tähänkin onnistuttiin melkein pari tuntia käyttämään.

Pelitasoni laski tasaisesti väsyessäni, kun se on helppo syy myös unohtaa taisteluasenne. Viimeinen kamppailu Niko Nylundia, 14v, vastaan oli nopea rallattelu. Vastukseni oli lyhyt, mutta erittäin valmis tekniikaltaan. Hän löi kovia ja kierrettyjä yhden käden peruslyöntejä, joista hieno rysty vaikutti kesymmältä. Kaunis kick-syöttökin oli hienoin, mitä olen näin lyhyeltä kaverilta nähnyt.

Niko pelasi yllättävn itsevarmasti, eikä antanut pyristelyni ja parin helpon virheensä häiritä draiviaan. Syöttöpelinikin oli perseestä, mikä olisi voinut auttaa lyhyempää kaveria vastaan. 6-4, 6-3-lukemat eivät uhanneet kaverin voittokulkua.

Kuuden tunnin lähes tauoton palloilu oli uusi kokemus pituudellaan. Jalat tuntuivat edellisen su jälkeen vielä ke aamuna, joten nyt odotellaan palautumista ainakin sinne saakka. Kiva kuitenkin todeta, että kaikki kivut ovat tervettä rasituslaatua, eikä vammat tennisuralla kiusaa.