Junnun kiusaamista jopa hyökkäämällä

Finaalivastustajastani August Ehrnroothista, 13v, osasin odottaa kovaa kantoa kaskessa, siksi nopeasti pikumies oli kehittynyt viime kohtaamiseemme. Ja niin myös kävi, että kaveri ei enää hyytynyt tiukissa paikoissa ja helppoja virheitä ei tarpeeksi tullut. Ottelun juoni oli kuitenkin erilainen kuin viimeksi ja yleensä kovia junnuja vastaan: Huomasin pärjääväni nimittäin paremmin hyökkäävillä lyönneillä kuin puolustavilla. Syöttö sensijaan oli vähemmän yllättäen taas vain haave parhaista päivistään..

Ensimmäinen erä meni Augustin tahdissa. Sekoittavat alakierteeni jäivät lyhyiksi eikä taitava, mutta lyhyt vastukseni kokenut mitään ongelmia hyökätä matalista palloista. Pelit olivat kohtuu tasaisia selvistä 6-1-lukemista huolimatta.

Toisessa erässä aloin jotenkuten saamaan syöttöä ruutuun. Samalla aloin hyökkämään riskimmällä isolla yläkierteellä krosseja. Lyhyt vastukseni oli nopea mutta hän ei päässyt näihin lyönteihin kuin palauttelemaan korkeita. Aloin tulla aika paljon verkolle ja onnistuin kohtuullisesti viimeistelyssä. Erityisesti drive-lentolyöntejä pääsin käyttämään usein hyvin tuloksin. Lisäksi aloin lyömään suoraan kaverin helposta aloituksesta painostavia lyöntejä. Parhaiten toimi rystyni sisältä ulos. Lentopeliini saatoin olla tyytyväinen, iskut sensijaan osuivat huonosti turhan monta kertaa. Etenin pisteen johdossa 5-4 asti, jolloin August mursi tasoihin. Pidin kuitenkin taktiikkani ja vein erän 7-5. Erässä oli yksi hauska taistelupallo kulmasta kulmaan joka päättyi minun yrittämään lyöntiin Augustin jalkoihin verkolla. Pallo jäi istumaan verkkonauhan päälle varsin pitkäksi toviksi ja valui siitä hänen jalkoihinsa niin lähelle verkkoa, ettei Ville Långkaan olisi sitä enää takaisin poiminut.

Kolmannessa erässä yritin jatkaa hyväksi koettua hyökkäyspeliä. Ykkössyötöstäni en vain saaanut edelleenkään mitään tukea pistepussilleni ja terästäytynyt August meni 5-0-johtoon. Tulin hyvällä pelillä vielä 5-4:ään, jolloin August kokosi taas itsensä ja mursi paskan syöttöni ties monettako kertaa. Syöttöä lukuunottamatta kuitenkin kiva ja tasokas matsi.

Advertisement

Revanssin makua

Myllypuron Smash-tourilla C-luokan 5 ilmoittautujaa pistettiin pelaan cup-muotoa ja molemmat vastukseni ovat tuttuja lähihistoriasta. Tommi Uusi-Illikaista vastaan maistui revanssi, koska hävisin viimeksi erittäin väsyneillä jaloilla. Nytkin päivän lämmittelevä osuus oli mennä överiksi, sillä löysin itseni pelaamasta puulaakilentistä 10 erää Siuntiossa la aamupäivällä. Turnaus taisi mennä kuitenkin seisoskeluksi, sillä punttini nousi ihan kivasti kolmen tunnin levolla ennen tennismatsia. 

Tommi aloitti virheettömästi ja vei kaksi ensimmäistä peliä hyvillä peruslyönneillä. Sitten hän alkoi tekemään myös virheitä, vaikkei varsinaisia ongelmia hänen pelistään havaittu. Syöttö ei ollut kummonen kummallakaan ja erä meni murrellessa. Tulin 3-3:tilanteessa ohi ja ottelu kääntyi minulle. Tommille tuotti vaikeuksia liike syvyyssunnassa ja kämmenkulmassa, jossa oli enemmän tilaa. Oma peruspelini sujui suhteellisen hyvin, varsinkin sekoittavat slaissiosuudet. Pyrin vaihtelemaan isoja krosseja hitaiden ja matalien keskelle suunnattujen lyöntien kanssa, joissa Tommi ei viihtynyt. Kuten ei myöskään verkolla. 5-3-johdossani mursin puhtaati Tommin syötön. Erityisesti eräpallo oli kiva kämmenlentolyönti lattian pinnasta krossina verkkoa hipen sivurajalle noin metrin verkosta. Lyönti, jonka olen sata kertaa useammin epäonnistunut.

Toisessa erässä Tommi vaikutti lannistuneemmalta. Varsinkin syöttö yski hänellä verkkoon, vaikkei teknistä vikaa näyttänyt olevan. Oma syöttöni pysyi tällä kertaa rauhallisena ja korkeana, minkä olen havainnut säilyttävän rytmin paremmin. Poka kolisi kuitenkin tänäänkin turhan monta kertaa. Jatkoin hyväksi havaitulla linjalla peruspelissäni ja menin niukasti 4-1 johtoon. Tässä homma tuntui ratkeavan ja vaikka Tommi tuli 5-3 numeroihin, pidin viimeisen syöttövuoroni puhtaasti.

Kolme erää pokalla syöttelyä

Talissa olin vasta ekaa kertaa turnaamassa, kun C-luokkaa ei siellä oikeen koskaan järjestellä hienoista puitteista huolimatta. Ikäväkseni tässä on nyt jokunen aika ollut enemmän tai vähemmän ongelmia syötön rytmityksessä. Pelasin kaksi kahden erän matsia, joissa syötön rytmi löytyi molemmissa vasta tasan puolentoista erän jälkeen. Syöttö ei ihme kyllä ratkaissut matsejani, mutta melkoista harmitusta se pokan kolina aiheuttaa jatkuessaan yli tunnin..

Samuli Laakkoa, 16v, vastaan oli revanssin paikka, koska huonouttani hävisin viimeksi. Samulilla oli pitkä matsi vain tuntia aiemmin, mutta hänen varmalla tyylillä saimme taitstosta pitkän ja raskaan. Aivan ekaa peliä lukuunottamatta Samuli pysyi hyvässä lyöntivireessä ja väläytteli läpilyöntejä aika ajoin. Syötimme molemmat kehnosti ja erä meni murrellessa. Erän lopussa sain uudestaan kahden geimin eron 6-4:ään.

Toinen erä oli tismalleen yhtä tasaista. Lisäsin hieman hiljaa lyömistä keskelle, koska Samuli liikkui edelleen hyvin molempiin kulmiin ja vastasi hyvin krosseilla etenkin rystyltä. Pelit olivat hyvin tasaisia ja pitkiä. Muistan nostelleeni syötön heittoa sivuun tasaista tahtia. Pakotin itseni rauhoittamaan liikkeen ja 3-3-tilanteessa taisin onnistua vihdoin hyvässä syöttövuorossa. Samuli piti vielä syöttönsä, mutta 6-5-johdossani mursin hänet nollille ja voitin matsin lähes 2.5h tappelun jälkeen.

Vaikka peruspelini ja lentopelikin sujui hyvin, piti syötön ongelmat kokonaisfiiliksen apealla. Piristävä onnistuminen oli osuma Samulin kentälle jättämään palloon kolmen yrityksen jälkeen. Pahoittelin asiaa, vaikka yritin sitä. Mikä olisi oikeampi suhtautuminen houkuttelevaan maaliin? Osuin siihen rysty-yläkierteellä muistaakseni kolmen rystyn jälkeen. Siitä muistin, kuinka palloseinällä sentin kokoiseen kohteeseen osumiseen kämmenellä onnistuin käyttämään noin sata kertaa pidemmän ajan kuin rystyllä. Nämä kaksi tapahtumaa ei nyt merkitse tilastollisesti vielä mitään, mutta panee ajattelemaan puoliskoitteni eroja.

Toinen kierros Jussi Tiaista, 14v, vastaan oli melkoista puolustustappelua alakynnessä, mutta sain lopun kohtuu tasaiseksi. Jussin lyöntitekniikka vaikutti joka osa-alueella minua hienompaa ja ylämäkea on uralla tulossa. Hän lisäksi syötti kauniisti flattia ja kierrettä. Ekan erän olin aivan vastaanottajana ja olin tyytyväinen yhteen peliin, mutta syöttöni ei taas auttanut yhtään. 6-1.

Toisessa erässä sain Jussin mokailemaan ratkaisupalloissa hirmuisella puolustustaistelullani. Sain tällä kertaa syöttöni sujuun vasta 3-3-tilanteessa, mikä nosti erityisesti pelihuumoriani peruslyönneissä. Tällä kertaa rauhoittamisen lisäksi auttoi ponnistuksen mietintä; yritin lähteä ponnistukseen mahdollisimman syvältä. Jussi hermoili hieman, mutta mursi 5-6-tilanteessa ja voitti ansaitusti. Rallit olivat koko ajan lyhyitä ja matsikaan ei tuntunut juuri tuntia pidemmältä.

Syöttöni oli tosiaan pokassa niin käsittämättömän usein, että ykkönen oli jopa ruudussa useammin pokan kautta kuin puhtaana. Tämä ongelma ei siis suuresti ainakaan auttanut vastustajaani vastaanotossa, sillä niin vaihtelevia ykköseni olivat. Onneksi kakkoseni sujui ihan hyvin, vaikka niissä ei ole paljoa eroa.

Loppupäiväni sujui juhlallisemmin erikoislajeja seuraten:

Paras pallo-ostos

Pitkästä aikaa on löytynyt kelpo ostos pallomarkkinoilta: http://www.intersport.fi/fi/tuotteet/tr/01.05.01/tennis/t/2378/pro-tennispallot-3×4/. Tämä pallo kestää ja pysyy tasalaatuisena, kolme purkkia vitosella. Tosin Espoon alueella vain Suomenojan Intersportissa oli viimeksi jäljellä tätä tarjousta. Sellon ja Ison Omenan liikkeistä ei viitsitty vastata mailiini. Heillä on vissiin asiakkaita tarpeeksi muutenkin.