Beachtennistä

La pääsin kokeilemaan täysin ensikertalaisena beachtennistä Salmisaaren beachvolley -hallissa. Olin tutustunut lajiin vain youtuben avulla ja sieltäkin olin katsellut versiota, jota pelattiin jännitetyillä mailoilla, eikä kovilla. Lisäksi neluriparini sairastui ja sain tuuraajan enemmän beach volleyssa kuin mailapeleissä ansioituneesta kaveristani. Näistä lähtökohdista ja muinaisen racketlon-kokeilun perusteella oli turnauksen pelilliset odotukset asetettu ennalta nollaan.

Koska en myöskään pidä tenniksessä lentopelaamisesta paljoa, en odottanut maagisia suorituksia lajissa, joka on pelkkää lentolyöntiä. Luulin myös ettei lyhyempään mailaan ehdi tottua. Kova levymäinen maila ja pehmeämpi pallo tekikin lentopelistä helpompaa kuin tenniksessä. Huonoja osumia ei tullut juurikaan.

Beachtenniksen kenttä on sama kuin beachvolleyssa; 8*16m, mutta verkko lasketaan 170cm:iin. Syöttää saa koko kentän alueelle. Tämä geometria mahdollisti oman syöttöni käyttämistä varsinaisena uhkana. Neljännessä matsissa syöttelin välillä lähes täysin voimin ja sain suoria pisteitä sillä. Toki virheitäkin tuli, kun kakkossyöttöä ei ole. Muuten peli oli lähinnä nopeaa neppailua melko lailla kohti pelaajia. Smashaan verkon päältä en päässyt kertaakaan. Syöksyhaukuja tuli muutama beachvolleyn tyyliin ja ne olivat pallorallien kohokohtia.

Lohkossamme oli muut neljä paria slaaveja ja italiasta. Voitimme melko helpostikin yhden matsin ja venyimme heti ekassa matsissa tiebreikkiin, kun pelasimme yhden tavallisen erän ilman etutilannetta. Kaksi muuta paria oli sitten liian päteviä voittaaksemme heidät. Parini kehittyi turnauksen aikana lentopelissään lähes minun tasolle ilman kilpatenniskokemusta, joten yhteispelimme sujui kivasti. Kokemuksena laji oli todella positiivinen ja hauska vaihtelua perus takakentän tennisväännöille ja ajattelin kokeilla uudestaankin. Suosittelen!

Advertisement

Railakas mutta lyhyt hyökkäysharjoitus

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun jatkan nopean alustan turnausta kuntopyörän päällä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Tällä kertaa ei kyllä auta syyttää nopeata velouria ja varmaa vastustajaa, vaan omia viimeistelytaitoja etukentällä. Laaksolahden tenniskeskus vaikutti mattoa lukuunottamatta kelpo keitaalta. Matsiani sai seurata jopa streamilta netistä.

Vastukseni oli tuttu kaveri parin turneen takaa, Pauli Miettinen. Hän pelasi tänään hieman passiivisemmin kuin viimeksi. Toisaalta itse kun valitsin varsin hyökkäävän tyylin epäonnistuen siinä, ei Paulilta kummempaa hyökkäyspeliä edes tarvittu. Paulin rysty oli melko roikku ja hallitsin selvästi rystykrossia. Pääsin paljon verkolle, mutta puolenkentän hyökkäykset, jotka olisi pitänyt lyödä läpi, mokasin koko matsin ajan.

Ensimmäisen erän pelit olivat tasaisia, mutta Pauli vei ne yhtä lukuunottamatta. Pelasin koko ajan rohkeaa peruslyöntiä ja uskoin että hyökkäys tuottaa tulosta. Vaikka osumat tuntuivat olevan kohdillaan mailassa, tein kuitenkin jatkuvasti virheitä, kun yläkierrettä vähennettiin läpilyöntiyrityksissä. Lisäksi syöttöni oli taas rytmitöntä sohellusta vaihtelevalla nostolla.

6-1 takkiin ja usko toiseen erään. Matsi jatkui tismalleen samalla juonella. Hävisin niukasti pelejä omilla virheillä verkolta. Monia smashejakin annoin Paulille syliin, vaikka niin läheltä olisi voinut voimalla lyödä pallon vaikka kattoon. Taisin nauttia liikaa hyökkäämisestä, koska en harmistunut tyhmistä virheistänikään. Kieltämättä verkolla oli ihan hauskaa kikkailla. Olin ainakin kolme kertaa syöksymässäkin palloon. Yhdessä meinasin muljauttaa ensin nilkkani ja kaaduin, mutta sain silti pallon lähes verkolle palautettua. Syöttöni sain hiukan ennen matsin loppua parempaan kuosiin muistamalla tällä kertaa viivyttää ponnistusta. Ensimmäisen Paulin ottelupallon sain pelastettua kivasti beckermaisella syöksyllä ja lobbi viivalle -yhdistelmällä. Toisessa ottelupallossa pääsin taas hyökkäämään etukentältä ja vedin sen erittäin tyypillisesti verkkonauhaan, kuten monta muutakin kertaa. Tämä vieläpä varmemmalta puoleltani. Ei kai siinä voinut kun nauraa itselle  ja lähteä jatkamaan viikonloppua penkin puolelta. 6-2 Paulille toinen erä. Huima näytös ja liput 6e. Tai niin paljon kuin viitsi maksaa, kun vaihtokassa loppui:)

Espoosta löytyi muuten tupaten täysi palloilukatsomo, vaikka pääsarjat tuntuvat olevan ohitse pääkaupunkiseudulta. GFT:n ratkaisevassa futsal finaalissa joutui varvistelemaan seisomapaikoilla. Olisikohan mitään suurempaa pallloiluhallia ollut vapaana tähän aikaan vuodesta kuin Leppävaaran liikuntahalli?

Tyhjää oli kuitenkin minulle uudessa palloilukeitaasa Tuulimäessä, joka sijaitsee kolme kerrosta Tapiolan alla. Kiva että tämmöinen tila on valjastettu urheilulle, mutta minun mielestä esim. kuvan kaltainen ovi pingishuligaaneile on haaskausta.

 

 

Hauskasti hopealle

Olarin palveluton halli on tullut tutuksi. Ja mikäs on pelata, kun kentät ovat hyviä ja peli kulkee lähes aina. Nyt jopa syöttö alkoi loksua kohdalleen.

Pari ensimmäistä kierrosta sain hyödyllistä hyökkäysharjoitusta ja samalla hermojen testausta luonnollisesti pidemmän kaavan mukaan. Antti-Jussi Suonenlahti oli taitava seniori, jolla oli todella hyvä kosketus palloon ja pelisilmä. Heikkoutena oli korkeampiin krosseihin lyöminen, johon oli iskettävä.

Antti oli mukava käytökseltään ja tykkäsi houkutella minua verkolle stoppareillaan. Niinpä pelistä saatiin hauskoja palloralleja. Antti yritti suoria läpilyöntejä kämmenellä ja slaissasi rystyllä. Lyhyet pallorallit huonontaa yleensä osumiani, mutta pystyin hallitsemaan ekaa erää pitämällä kaverin takakulmissa. Erityisesti rystykrossailussa olin niskanpäällä, kun maltoin itse vältellä alakierrettä. Syöttöjen vastaanotoista molemmat yrittivät ratkoa suoraan, mutta Antin syöttö ei pysynyt suorana tarpeeksi ruudussa. Se oli kuitenkin tarkka ja tuotti muutaman ässän. Voitin 6-4 erän.

Toisessa erässä ei meno juuri muuttunut. Antti tsemppasi syötöllään, vaikka enemmän näimme murtoja. Johdin 5-3 erää, mutta jouduimme tiebreikkiin. Siinä en mielestäni hermoillut, mutta Antti tuli 2-4 tappiolta ohi 7-5:een. Eräpallo oli kyllä harmittava: olin verkolla hyökkäämässä, pääsin iskeen. Osuin pokalla ja Antti kykeni palauttamaan lyhyen. Sitten jäädyin niin, että annoin pallon pompata ja sohelsin suorin jaloin uudestaan pokalla takaisin hänelle. Antti suoritti rauhallisen ohituksen erävoittoon.

Kolmannen erän Antti aloitti hurjasti ja kehui pelannaansa parhaan pelinsä siihen asti. Päätin kuitenkin taistella pallot takaisin. Pidin ensimmäiset pelit vaikeimman kautta ja loppuerän helpommalla. Voitin 6-1 erän omaksikin yllätykseksi, sillä Antti ei näyttänyt väsymisen merkkejä.

Seuraavaa kierrosta oli sopivasti lykätty useilla kolmieräsillä. Niinpä pääsimme la-iltaa viettämään klo  22 tenniskentille Fredrik Railon kanssa. Toinen kohtaamisemme oli mielenkiintoinen, sillä Fredrikin molemminpuoliset slaissit viipaloivat hermoni viimeksi. Fredrik ei ollut kuitenkaan kovin varma alakierteissään, vaan syyllistyi melko säännöllisiin helppoihin virheisiin. Niinpä minun piti tässäkin matsissa yrittää vain pitää pallot korkeana ja takana.

Fredrik sensijaan piti pallot lyhyinä. Hän yritti suoraa läpilyöntiä slaissiensa höysteeksi sillointällöin ja niihin oli vaikea vastata puhtaasti. Ekan pelin hän voitti, mutta aloitti sitten virheilyn molemmilta puolin. Pitelin palloa takakulmissa ja voitin erän kovan työn jälkeen yllättävän selvästi 6-1.

Toisessa erässä Fredrik taisi parantaa vain omaa virheilyään. Itse pääsin  kuitenkin säännöllisesti hyökkäämään, koska hänen slaissinsa olivat usein lyhyitä. En viimeistellyt tarpeeksi hyvin ja Fredrik poimi nopeana puolustuksia.  Viimeisen syöttövuoroni menetin epätoivoisesti melko puhtaasti 2-6.

Totta puhuakseni en ollut kovinkaan luottavainen lääkkeisiini slaisseja vastaan.  Onnekseni Fredrik huononsi taas palauttamisensa tasoa 3.erässä. Tiukan alun jälkeen pääsin helpolla 5-0-johtoon. Kello kääntyi sunnuntaille ja katsomosta puolet oli tässä vaiheessa koiria, kun erä  päättyi 6-1 minulle.

Unta sainkin heti ennen kolmea su aamulla, mutta onneksi finaali oli vasta yhdeltä päivällä. Rasmus Nikander olikin sitten sen kaliiberin lyöjä, ettei minulla ollut  paljon mahdollisuuksia. Hän hallitsi molemmat peruslyönnit loistavasti molempiin kulmiin. Erityisesti hartiakorkuinen kämmen takarajalta tuli vinhasti läpi. Muissakaan lyönnissä en heikkouksia havainnut.

Lähdin sekoittamaan peliä ja taisin yllättää molemmat aloittamalla 2-0-johdolla. Syöttöni oli toiminut kohtuudella tänä viikonloppuna ja nyt se pysyi jopa hyvin ruudussa. Silti nosto oli turhan usein  hukassa. Rasmukselle ei kuitenkaan tullut vaikeuksia palautella ykköstäni, mutta sain sillä taktisia vaihtoehtoja ja itseluottamusta. Yritin tapella eri  kierteitä pikkuisen kesymälle rystylle, mutta läpilyöntejä nähtiin minun päähän silti paljon. Itse kokeilin riskilläkin erinäköisiä lyöntejä, joista seurasi ihan viihdyttäviä ralleja. Rasmus hallitsi kuitenkin hyvin lyhyetkin ja yllätti minut turhan monta kertaa kämmensivukierteillä, joihin en viitsinyt keskittyä kunnon osuman saamiseksi. Rasmus mursi  takaisin ja meni ohi 4-2:een. Sitten pidimme syöttöjä tasatahtiin 6-4 Rasmuksen voittoon.

Toisessa erässä juoni pysyi samana, mutta Rasmus jätti virheilyn entistäkin vähemmälle. Nautin kuitenkin pelistä, kuten Rasmuskin. Pelin taso pysyi aika hyvänä, kun voittajasta ei tuntunut epäselvyyttä. Sain taisteltua murron vasta 5-0-tilanteessa hyvillä rystypalautuksilla. 6-1 ansaitusti erä kuitenkin Rasmukselle, mutta nautintoa tasokkaasta tappiosta myös minulle.

How to win ugly

Pääsiäisturneen B-luokka Kaarinassa oli pitkä kuin perjantai, mutta varsin menestyksekäs. Vaatimattomilla tavoitteilla olisi kaksi alkulohkon ottelua ollut jo vastinetta rahoille, mutta tähtimerkit olivat senverran kohdillaan, että neljästä voitosta kaksi voisi luokitella jopa eeppiseksi. Yhteistä niille oli puolustava, ”ruma” peli ja heikko syöttö. Vasta finaalissa sain syöttöäkin toimimaan ja tappiosta tulikin aika kaunis;).

Ensimmäinen ottelu tuttua vastusta Ville Perkkolaa vastaan meni hyvinkin suunnitelmien mukaan. Syöttelin heikosti, sekoittelin Villeä varsinkin heikomalle rystylle. Ville syötti myös huonosti kauniista tekniikasta huolimatta. Johdin ekaa erää 5-2, kunnes Ville pelasi painostavan yleisön takia virheettömämmin ja tuli tasoihin. Tiebreikissä hän kuitenkin antautui taas hyökkäysvirheisiin, 7-4 minulle.

Toisessa erässä Ville jaksoi taistella pari ekaa peliä, mutta tennisleiri taisi painaa jaloissa. Loppu tuli helpommalla, 6-1.

Toinen vastustajani lohkossa oli Casimir Lindholm, jolle olin hävinnyt kesällä massalla selvästi, mutta tunsin mahdollisuuteni takakentän pelissä. Casimir taisi olla paras lentopelaaja, mitä olen kohdannut. Niinpä pallot oli hyvä pitää kaukana verkosta. Erä alkoi kuitenkin hänen täydellisessä hallinnassaan. Sainkohan pistettäkään kolmessa ekassa pelissä. Casimir viimeisteli verkolta virheettömästi ja hallitsi etenkin matalat pallot takakentältäkin. Löin huonolla vireellä paljon pokia, koska rallit olivat lyhyitä ja Casimir loi hyvin painetta noustessaan verkolle. Ensimmäinen erä oli nopeasti ohi 6-1 hänelle.

Toisessa erässä aloin pakottaamaan lyömään matalistakin palloista yksinomaan yläkierteitä Casimirin rystylle, jotka tuottivat vaikeuksia hänelle. Casimir löi slaissia ja kahden käden suorahkoa rystyä, mutta heti pallon pompatessa vähän korkeammalle lyönti tuotti hänelle vaikeuksia. Lisäksi hyökkäsin paljon kulmiin ja tulin tehokkaasti verkolle, sillä Casimir ei ollut kovin hyvä liikkumaan kulmiin lyömään. Taistelin pitkiä syöttövuoroja pitääkseni ne 2-2 ja 2-4-tilanteessa, mutta hävisin ne. Tunsin olevani hetken päässä ärsyttävästä tappiosta 2-5-tilanteessa. Jatkoin samalla taktiikalla ja seuraavat pelit satuin voittamaan. Päädyimme tiebreikkiin, jota johdin jo 5-0. Casimir tuli tasoihin, mutten edelleenkään hermoillut, koska minulla ei kovaa menestyksen painetta ollut. 8-6 tiebreik minulle.

Sitten pelasimme kolmannen erän otteluteivbreikkinä 10 pisteeseen. Se taisi mennä minun niukassa johdossa 10-8. Ottelupalloni muistan hyvin. Casimir hyökkäsi edelleen rohkeasti rystyslaissilla verkolle. Vedin täyden rystykrossiohituksen sopivan läheltä verkkoa ja sivurajaa lipoen. Tämä oli paras nousuni tappiolta koskaan. Mutta erityisesti lämmitti se, että tein sen omalla taktiikalla ja hyökkäyksellä, en niinkään vastustajan romahtamisella.

Ensimmäinen jatkopeli olisi saattanut koitua kohtaloksi, mutta parin luovutuksen kautta sainkin helpon vastuksen. Lotta Korhonen edusti hätäistä läpilyöjää äärimmillään. Hän ei malttanut lyödä hiljaa ollenkaan, vaan paukutti takakentältäkin hyvällä fysiikalla krosseja, jotka ei valitettavasti pysyneet yhtään tarpeeksi ruudussa. Kun lisäksi tyydyin häiritsemään hänen pommitusta varsin vaihtelevilla palautuksilla, ei Lotta 2-2-tilannetta pidempään kyennyt pisteitä rakentamaan. Varsinkin alakierteet olivat hänelle todella haastavia niin lyödä kuin ottaa vastaan. Lotta tuli innokkaasti myös verkolle, mutta ei kyllin hyvillä tehoilla. Lotan virheillä loput pelit mulle 6-2, 6-0.

Välierässä olikin vihdoin kovaa kyytiä luvassa: Niklas Virtanen. Hänen tekniikassa ei puutteita vaikuttanut olevan. Lisäksi liike oli hyvää, syöttö kierteinen ja helpoissakaan palloissa ei laiskoteltu jaloista. Matsi alkoi kuten Lindholmia vastaan; nopea 3-0-johto, joissa taisin saada yhden pisteen. Niklas paukutti palloa läpi ja alakynteni alkoi hävettään. Tavoitteeni muuttui nollan rikkomiseksi. Sain kavennuksen 3-1:een, kun sain stopparin verkon kautta kenttään ja Niklas meinasi silti ehtiä siihen. Mietin ja mainitsin, että tarvitsen näköjään ihmeen saadakseni pelejä. Sitten ihmeekseni Niklas alkoi tekemään virheitä. Hitaisiin puolustuksiini hän ei  saanutkaan enää hyökkäyjksiä pysymään kentässä. Olin yhtäkkiä 4-3-johdossa. Niklas veteli etenkin yläkierteisellä rystyllään verkkoon säännöllisesti, eikä tahti tuntunut muuttuvan koko matsin aikana. Slaissi ei ollut hänellä kovinkaan terävä vaihtoehto virheilevälle yläkierteelle. Pelasin  tyynesti,  kun tuntui  ettei matsi ole ollenkaan minun käsissäni ja pysyin johdossa 6-4 erävoittoon asti.

Toisessa erässä jatkui sama meno ja kävin 4-1-johdossa. Palauttelin mieluummin keskelle matalia kuin kulmiin. Hyvänä liikkujana Niklas löi nimittäin kulmista paremmin kuin keskeltä. Lisäksi puolustelin varmaan ärsyttävän paljon pokalla korkeita hirveestä takakenosta. Niklas tuli kuitenkin takaa rinnalle eikä näytänyt kauheasti hermojaan jatkuvasta virheiölystä huolimatta. Itse olin vain iloinen hyvistä numeroista, enkä jännittänyt palautellessani niitä pommeja joihin ehdin niiden osuessa kenttään. Taisin saada parikin ottelupalloa 5-4-johdossani, mutta Niklas kesti  ne hyvillä suorituksilla. 6-5-tilanteessa hän sitten syyllistyi helmasyntiinsä rystyvirheeseen ja vein ottelun.

Kaveri taisi olla kovin päänahkani, mutta en osaa olla kauhean mielissäni puolustavasta pelityylistäni. Lisäksi syöttöni jatkui rytmittömänä lähinnä huonon noston takia.

Jalat oli vähän puuroa saman päivän finaalissa. Lämmittelyssä etureiteni sähkötteli oudosti, mutta ei häirinnyt pelin aikana. Vastassa oli samanlaisesta juniorimuotista kuin edellinen, Miika Hassel. Toisinsanoen peruslyönnit olivat hyviä ja yläkierteisiä. Alakierteitä ja lentopeliä ei juuri harrastettu. Syöttö oli hyvä ja Miika pystyi varioimaan sitä niin, että se tuotti pisteitä säännöllisesti. Suurin etu kaverilla oli kuitenkin maltti ja virheettömyys, jota ei slaissini järkyttänyt. Etenkin Miikan kahden käden rysty oli loistava ja sieltä pommitettiinkin ensimmäinen erä ansaitusti 6-1 hänelle.

Miikan pelin taso  ei missään vaiheessa piiputtanut, vaan välillä saimme hieman viihdyttääkin yleisöä erikoisemmilla ralleilla. Ottelun voitto ei taaskaan tuntunut olevan itsestä kiinni, joten osasin nauttia tästäkin alakynnestä. Lisäksi sain toisessa erässä vihdoin muutaman hyvän syöttöpelin aikaiseksi. Tällä kertaa heiton nostossa auttoi sormien avaaminen, mikä ei esti vasemmalle noston. Sain pari geimiä pidettyä ehkä tämän takia. Lisäksi vaihdoin painostusta Miikan kämmenelle, mikä tasoitti palloralleja. Erä ja ottelu pysyi kuitenkin hänen hanskassa, 6-2. 

Turnauksesta jäi erinomainen fiilis vaikkei pelini taso huippua ollutkaan. Oli kiva voittaa välillä rumalla pelillä sensijaan, että  häviää kauniilla, mikä on minulle tutumpaa. Vastustajien tasosta ilahdutti vain viimeinen.

Turun seudulla junnujen kärki on valitettavan kapea ja vaikka pääsiäisturnaukseen oli saatu liikkeelle tavallista enemmän tuttuja naamoja, niin enemmänkin soisi tennistä kilpailtavan. Sensijaan luokkakisojen mallia sopisi pääkaupunkiseudun seuraavan silloin harvoin kun on kisaajista pulaa.