Taistelua itsensä ja vastustajan kanssa

Toinen kierros Kaisaniemen C.ssä pelattiin siis sisällä Myllypurossa. Katon vaihtuminen harmaasta tasaisen vihreäksi riitti saamaan syöttöni totaalisen sekaisin. Onneksi finaaliin pääsimme takaisin Kaisaniemen massalle, kuten kesään kuuluu.

 

Välierävastukseni oli lyömisen tasoltaan heikompi. Niinpä minun rooliksi jäi hyökkäys- ja syöttöharjoittelu. Sepä ei sujunutkaan vaihtelevia lyöntejä vastaan niin helposti. Syöttöheiton taustan vaihtuessa ajoitukseni meni taas totaalisen pielen ja löin lähes täysiä huteja pallon yläpuolelta. Heitto oli sentään jotenkuten kohdillaan. Lisäksi kämmeneni jäi vähemmälle työlle ja se yllättäen jäykistyi hieman, joten matsi ei ollut aivan läpihuutojuttu. Annoin yhden pelin vastustajalle molemmissa erissä, mutta pääsin ”aikataulussa” kentältä pois.

 

Sovimme pelaavamme finaalin Rasmus Nikanderia vastaan taas massalla, mikä sopi minulle viime kertaisen puolustussodan perusteella. Rasmus hakkasi todella tyrmäävästi palloa takakentältä ja puolustava pelityylini sopisi paremmin hitaalle massalle. Kenttä oli tällä kertaa hieman parempi ja pysyi siedettävänä, koska etukentälle ei kannattanut tätä kaveria vastaan mennä. Peruslyöntejä tuli paljon läpi, mutta lopulta myös virheitä.

 

Syöttöni oli olosuhteiden takia taas aivan ulalla: heitto oli enimmäkseen oikealla ja ykkösyöttö tasan 12cm verkon yläreunan alapuolella. Muuten pääsin kohtalaiseen peruslyötnivireeseen alakynnessä, mikäli ehdin palloon. Yritin parhaani mukaan sekoitella kaveria erilaisilla lyönneillä ja olinkin tyytyväinen saatuani 2 peliä ensimmäisessä erässä.

 

Toisessa erässä en juurikaan muuttanut sekoittavaa puolustustaisteluani, mutta Rasmus päätti lisätä ylilyöntiensä määrää rajusti. Hän ei yhtään malttanut vähentää lyöntiensä kovuutta tai lisätä kierrettä. Lisäksi hän teki kaksareita yrittäessään kovaa flattia ykkösellä. Erä meni murrrellessa, mutta sain pidettyä jonkin syöttöni, kun aloin saamaan ykköstä ruutuun. Tasaisessa hallinnassani voitin yllättäen 6-3 erän.

 

Kolmannessa erässä Rasmus kokosi itsensä ja piti taas peruslyöntiään paremmin ruudussa, vaikkei varsinaisesti ottanut voimaa pois. Pelit olivat kuitenkin melko tasaisia, vaikka jatkoin puolustusasemissa koko ajan. Syöttöni pysyi nyt kohtuudella rytmissä ja ruudussa, mutta Rasmus vei pelipallot. Hän voitti turhan selvästi erän 6-0 ja ansaitusti matsin. Yllättävän kiva aloitus kuitenkin kesälle.

Advertisement

Lottopalloa Kaisaniemen lähiruokapellolla

Massakauden avaus sujui yllättävän voitokkaasti. Olin tietysti intoa täynnä, mutta tällä kertaa muistin jo edellispäivänä hilata tavoitteet minimiin. Olin vasta pari kertaa käynyt massalla lyömässä, mutta kauden avauskisa on aina mennyt penkin alle olosuhteista riippumatta. Tämä kisa on samalla kesän ensimmäinen ja viimeinen C-luokan kisani.

Kaisaniemessä en ole koskaan pelannut ja ehken tule enää pelaamaankaan. Kenttien huonon kunnon takia kisat siirrettiin Myllypuron koville toisen kierroksen jälkeen. Muuten ilmasto ja ympäristö olisi ollut ihanteellinen täydellisen tasaharmaan pilvisyyden ja keskeisen sijainnin vuoksi. Tuultakaan ei ollut ollenkaan ja hiki virtasi ihan liikaakin.

Vastukseni Tero Haapiainen oli vahva kierrelyöjä, jolta tuli rystyltä useimmiten slaissi. Hänen kick-syöttönsä oli oikeastaan ottelun kauneinta antia. Näin hitaalla hiekalla kick-syöttö yllättää, sillä se pomppaakin selvästi ”eri” suuntaan kuin kierre. Niinpä rystylleni syötetty pallo tuli varsinkin aluksi yllättäen syliini. Yksi kenttämestarin erikoinen pomppu syötöstä lähti niin paljon minusta katsoen oikealle ja ylös, että jouduin yrittämään kahden käden rystyä pääni ylä- ja oikealta puolen! Eli kenttä oli ehkä pehmein kokemani tenniskenttä ja vikapomppuja tuli viljalti.

Taktiikka kannatti rakentaa tässä tapauksessa vahvasti kentän ja vastustajan mukaan. Teron vasurin slaissi ei olisi ollut niin paha sisällä vaan olisin viime kerran perusteella painostanut sitä. Näissä olosuhteissa saattoi alakierre kuitenkin upota lähes kentän sisään, joten pikkuhiljaa välttelin sinne lyömistä viimeiseen asti. Verkolle tuli hyökättyä viljalti, koska silloin ei tarvinnut pelätä huonoa pomppua. Ja silloin kannatti hyökätä Teron heikommalle rystylle.

Ensimmäisessä erässä ei tämä taktiikka ollut vielä kristalloitunut, vaan taisin pelata vain isoja krosseja yrittäen väsyttää vastustajaani. Tero vei tasaisia pelejä ja erän kuitenkin 6-2.

Toisessa erässä alkoi taktiikkani tuoda tulosta. Vahvassa rystykrossissa Teron kämmenelle pysyin hienokseltaan niskan päällä ja sain käyttää rystyäni. Matalampiin palloihin olisi kannattanut vielä enemmän valita alakierre, koska se saattoi tosiaan hyytyä tyystin kenttään. Ja lyhyistä tosiaan hyökkäykset Teron rystylle, josta ei tarvinnut pelätä ohitusta niin paljon kuin kämmeneltä. Näin homma pysyi hallussa ja lukuisten verkkovierailujen takia kenttä senkuin huononi ja jopa pinnalla olleet rajat irrota. Tuntui että virhepomppu- ja verkkonauhafortuna oli vahvasti puolellani ja vein erän 6-1.

Viimeisessä erässä yritin vain pitää päivän selvän taktiikan koossa ja pallorallit pitkinä, sillä oletin Teron myös väsyvän viimekertaisen perusteella. Erä oli tasaisempi, mutta jälleen tuntui jopa onni olevan minun puolella ratkaisupallojen pomppiessa kivasti. Voitin erän 6-3, enkä voi tällä kertaa olla pettynyt avausmatsiini vaikealla kentällä. Taktiikka ja peruslyönnit olivat timanttia. Syötössä ja lentopelissä tuli muutama virhe liikaa.

Matsin jälkeen palkitsin itseni Ravintolapäivän kunniaksi Kakkonen -nimisessä pop-up puolijoukkueteltassa heti kenttien vieressä. Aatos GT Hulk -niminen upseeriskokki mainosti flyereillään liharuokaansa sanoin ”ei mitään kikhernebataattia”. Ostin maukkaan purilaisen vitosella ja puhuin mallastuotteen kaupan päälle. Kaikki Kaisaniemeen niin kauan kuin tavaraa riittää!

B-luokan kansalaiseksi

Uudessa tasoitusluettelossa on kavennetty kuulemma A-luokkaa ja vastaavasti näköjään lavennettu (!) B-luokkaa laskemalla nousun pisterajaa alle keskiarvoni. Niinpä ensi kisan jälkeen en enää saa enää C-luokassa temmeltää lähitulevaisuudessa. Tämä on huono asia, sillä varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei motivoi ilmoittautua cup-muotoisiin B:n turnauksiin ottamaan luultavasti pataan ekalla kierroksella. Ottakaapa kisajärjestäjät liiketaloudellisesta vihjeestäni onkeenne ja järjestäkää lohkopelit, jos ilmoittautuneita on alle 10. Voitte saada tämän kehäraakinkin vielä lauteille. Mahdollista on myös peluuttaa erät 2-2-tilanteesta lähtien, jolloin lupaan suorittaa matsin alle kolmessa tunnissa. Tänä kesänä taitavat kuitenkin biitsikisat houkutella enemmän pk-seudulla.

10 000 h

Niin urheilussa kuin normaalissa työelämässä erityisen taidon osaajat menestyvät. On arvioitu, että urheilussa huipulle pääsyyn vaaditaan kuitenkin vähintään 10 000 h:n tavoitteellinen harjoittelu. Päädyin tuohon likimäärään, kun arvioin omien urheilujeni määrää koko elämäni aikana. Touhuni on kuitenkin lähes aina ollut useiden lajien kanssa hauskanpitoa, ilman suuria tavoitteita. Lisäksi suurin osa on hiestäni on luovutettu iässä, jossa kropan vanhenemisprosessit ovat jo alkaneet. Tuloksena palkkapussini tulee bittien viilaamisesta, mutta monipuolinen urheilu on tehnyt arjestani terveen ja mielenkiintoisen.