Lopunajan tunnelmia

Kaarinan loistaville massoille on aina kiva tulla. Valitettavasti tennikseni oli niin juhannustunnelmissa edelleen, että lähtö oli sitäkin masentavampi. Erityisesti syöttöni oli niin nöyryyttävän sekaisin, ettei ihan heti kiinnosta jatkaa tätä henkisen kärsimyksen mittelöä.

Lohkoni eka vastus oli taitava Jonas Tommila. Ilma oli helteinen ja jätin lämmittelyn alkupallotteluun. Varmaan sen takia en osunut kolmeen ekaan peliin puhtaasti palloon varmaan kertaakaan. Syöttöni oli myös odotetusti rytmiltään kateissa. Aloin päästä kuitenkin peruslyöntijyvälle ja Jonas passivoitui hieman, kun huomasi että hyökkäysvirheeni riittävät voittoon. Rystykrossipallottelu tuntui ihan tasaiselta, mutta ratkaisupaikat verkolla ja ohitukset oli selvästi Jonaksen heiniä. Tunsin olevani lopulta hieman niskan päällä takakentän pallottelussa, mutta voittopisteitä se ei kyllin tuonut. Lisäksi helle sai oloni sietämättömäksi, vaikka en joutunut paljoakaan juoksemaan matsissa. Jonas syötteli kuitenkin välillä flattia huonosti, vaikka olisi saanut enemmän aikaa kick-syötöllä. Pysyin jotenkin pelissä mukana ja minulla oli parikin kertaa 15-40 tilanne breikatakseni. Lukemat 6-2, 6-1 kertovat kuitenkin ehkä eromme, koska tuntumani palloon oli melko huono ja syöttö vielä huonompi.

Toisessa matsissani ke iltana lämpö oli vain pari astetta alle helteen, mutta se teki pitkät pallot selvästi miellyttävämmäksi kuin eilinen.Vastassani oli Mikko Scharlin, jolla oli myös pallo hyvinkin hallussa. Huonoja osumia en häneltä nähnyt, mutta en myöskään raakaa voimapeliä tai kovan lyönnin tehokasta hyödyntämistä. Häneltä tuli erilaisia alakierteitä molemmilta puolin ja lepposia yläkierteitä, mutta niihin ehti tällä alustalla hyvin lyömään ja saimme pitkiä palloralleja.

Kävin sisällä vähän syöttelemässä aiemmin, mutta en rehellisesti uskonut sen parantavan rytmiongelmiani. Aloitin syöttämisen heikosti, mutta pidin vuoroni jotenkin. Erän loput pelit menivätkin sitten Mikolle. Tasaisempia olivat kuitenkin hänen syöttövuoronsa. Vahva yläkierrepelini takakentälle ei tuntunut sopivan hänelle tai sitten hän piruuttaan vaan palautteli kuutamon korkuisia palloja. Päästessäni verkolle, hävisin pisteen, jos Mikko ehti palloon. Oma syöttöni oli jopa karmeampaa kuin eilen. Yritin kaikkeni hidastaen tai nopeuttaen rytmiä; Kuvittelin syöttäväni kakkossyöttöä, koska se sujui paremmin; Koettelin erikorkuisia nostoja. Mikään ei auttanut. Nostoni vaihteli ja osuma napsui alapokaan liian usein. 6-1 erä kaverille.

Toisessa erässä olin aika hiilenä, koska tuntui että syöttöni on huonontunut kohta kaksi vuotta putkeen. Sain kanavoitua aggreni kuitenkin peruslyöntipeliin, jota hallitsin lyömällä kaikin voimin yläkierrettä. Lisäksi vastustajan slaisseihin piti tehdä aika paljon jalkatyötä, jotta sain sen pysymään ruudussa. Lentopelissä sain ihan kohtuullisia onnistumisiakin, mikä piristi. Syötössä tunsin pääseväni hieman jyvälle, kun tasoitin sillä 3-3:een. Loppu oli sitten aika alamäkeä, jonka kruunasin viimeiseen syöttövuoroni kolmeen kaksariin. Kaikki muutkin syötöt taisivat osua pokaan siinä pelissä. 

6-3 ja luultavasti viimeinen kisani vähän aikaan. Ei ole järkeä maksaa nöyryytyksestä, kun syöttö ei toimi likikään niin kuin ennen. Lisäksi siihen ei ole mitään järkevää syytä kuten suuret muutokset tai vammat. Yksi keino palata peliin olisi vaihtaa lähemmän painopisteen mailaan, jollaisella olen kokeilut joskus syöttää mainioin tuloksin. Elämän suuria kysymyksiä pohtien laitetaan pelipaita narikkaan joksikin aikaa..

Advertisement

Mailanheittokaan ei onnistunut

Raisioon asti piti lähteä hakemaan lähiaikojen pohjanoteerausta pelin tasossa. Liian malttamaton taktiikka ja vaikeat olosuhteet turmelivat pallorallien keston ja jouduin heikon lyömisen kierteeseen.

Vastustajani oli tuttu treenikaverini Jukka Kouri. Hänellä ei varsinaisia heikkouksia ole, mutta kämmen hieman passiivisempi, mihin oli kivempi painaa massalla. Olen tottunut olemaan nopeilla alustoilla puolustavammalla kannalla häntä vastaan, mutta nyt Jukalle riitti pallojen palauttelu kenttään vähän minua useammin.

Kentät olivat Kerttulassa hieman epätasaisia, mutta pyörivä tuuli oli suurempi haaste. Lisäksi Aurinko oli toisessa päädyssä suoraan silmässä syöttäessä. Kun lisäksi taivas oli täysin selkeä ja oksaton, oli syöttörytmini tuomittu syvälle kadotukseen. Yllätyin aidosti, kun sain kerran pidettyä syöttöni tältä vaikeammalta puolen.

Myös Jukan parempaan tottunut syöttö oli kadoksissa. Häntä tosin haastaa enemmän syötön suoruus, ei niinkään rytmitys, kuten itsellä. Sain painostettua hänen kämmenensä virheisiin. Vasurin kämmenelle olikin varsin mainioita painostaa omalta rystyltäni. Erien alussa pääsinkin johtoon, mutta ennenpitkää sipulini kuorioutui totaalisesti helppoihin virheisiini. Aloitimme murrellessa, mutta Jukka vei 2-1-johtoni jälkeen loput pelit. Veihteleva kentän suuntainen tuuli hajotti kämmentäni etenkin kun palloa pitäisi tulla agressiivisesti vastaan. Verkolla oli myös karma kovasti vastaan. 6-2 könöön.

Toinen erä alkoi taas lupaavasti ja Jukkakin auttoi virheillään 4-4-asti. Viimeisen pelin taisin hoidella kaksoisvirheillä kaverille. 6-4. Yritin heittää mailani pellolle, mutta sekin osui kallioon.

Lähdin matsiin turhan hyvällä luottamuksella hyökkäykseeni, sillä edelliset treenit sujuivat erittäin hyvin juurikin ideaalisissa olosuhteissa. Pitäisi tajuta tunata taktiikkaa tilanteen mukaan ja rauhallisempi lyöminen olisi voinut tuottaa tulostakin.

Syöttö tuotti paljon kaksareita tänään. Päätinkin etsiä arkistoista, milloin se on viimeksi sujunut. Tällainen ilmiö on kirjattu yli vuosi sitten. Sekin aprillipäivänä. Oi niitä aikoja!

Espanja on jalkapallomaa

Retro aurinkorantakohde Mallorca tuli koettua ja samalla vasta ensimmäinen piipahdukseni Espanjaan. Beachvolleyta tuli pelattua hyvälla rannalla kauniine maisemineen.

Telkkua katsoessa sai läpileikkauksen paikallisesta urheilumausta. Katsoin huipputasoisen futsal-liigan välieran, kahta n. 13-vuotiaiden fudisottelua ja väläyksen käsilla pelattavaa squashinomaista kaksinpeliä.

Paikallinen fudisliiga seura RCD Mallorca taisteli putoamista vastaan sarjan viimeisessa pelissä, jota menimme katsomaan. Stadionilla oli kuulemma lahjoitettuja lippuja niin paljon, että se saadaan ”täyteen” ja jouduimme ostamaan 50e arvoiset tiketit, vaikka tilaa oli yläkatsomoissa yllinkyllin. Ottelu alkoi la iltana klo 21 ja paikalla tuntui olevan paljon kaikenikäisiä ihmisiä, perheitäkin. Tällaiseen lauantaiperinteeseen tarvitaan todella fudiskulttuuria.

Itse matsi oli viihdyttava voitto 4-2. Muu oheispalvelu oli aika ontuvaa. Jumbotronilla ei ilmoitettu mitän muuta infoa kuin maalilukemat. Voiton jälkeen kentällä ei tuntunut tapahtuvan mitään lukuunottamatta pukupäistä viuhahtajaa. Ilmeisesti Esapnyolin voittoa odotettiin toisesta putoamisuhanalaisesta Celta Vigosta. Kohta alkoi penkkimuovit lentelemään kentälle ja katsojat matelemaan kotiinsa pettyneinä putoamiseen. Kotijoukkue ei osoittanut kiitoksia kannattajilleen – ilmeisesti välit faneihin eivat olleet kunnossa koko kaudella.

Rafael Nadalin kotiseudulla olisin odottanut kokevani jotain fanaattisuutta hänen Ranskan avoimien voittomarssia kohtaan. Yhdessa kahvilassa näin jättimäiselta ruudulta HD-lähetystä suorana Rafan pelistä Klizania vastaan. Mutta katsojia oli vain yksi.

P.S. Nyt kannattaa viimeistään maksaa Eurosportplayerista vitosen kuukaudesta. Se näyttää epävirallisempia streameja laadukkaammin Ranskaa seitsemältä eri kentältä!