Kuukausittainen arkisto:elokuu 2013

Syöttöä vaille ottelu

Kaarinan täydelliselle massoille ja hienoon keliin oli mahtava tulla kisaamaan ja vastus oli jälleen tuttu kaveri, Ville Perkkola. Tällä kertaa olin parempi peruspelissä, mutta syöttöä tunnuin edelleen jännittävän ja hävisin ottelun yhtä niukasti kuin viimeksi sen takia.

Pysyin ekassa erässä murroilla johtoasemassa tai tasoissa 5-4:ään asti, kunnes erä tarvisi syöttää kotiin. Tällä kertaa syötön rytmiongelmat johtuivat enemmän huonosta nostosta. Löin palloa liian matalalta ja oikealta, kun nosto olisi pitänyt ottaa uusiksi. Toki paljon tein uusintaheittoakin. Peruslyönnissä löin rohkeaa krossia molemmilta puolilta. Ville ei päässyt dominoimaan peruslyöntejä, kun joutui enemmän lyömään juoksusta. Ja tällä kertaa hänen kämmenensä ei pysynyt niin hyvin ruudussa, että olisi tarvinnut kokoajan tuuppia rystylle. Hävisin erän 7-5.

Toisessa erässä Villelle sattui heikompi hetki alkuun ja pääsin helposti 3-0-johtoon. Oma syöttöni ei kuitenkaan parantunut ja kiukuttelin sen kanssa niin, etten se lopulta sujunut täysin ainoassakaan pelissä. Taisin johtaa vielä 4-3:ssa, mutta hävisin 6-4. Viimeisin geimin taistelin sentään syötöt ruutuun, jottei pännisi niin paljoa oma huonous.

Tällä hetkellä syötön ongelma on paljolti psykologinen, sillä kakkonen on varsin hyvä. Tulee lähdettyä jopa verkolle sen innoittamana joskus. Lisäksi piristi takakentän lyömiseni, jossa ei muistaakseni heikkoja hetkiä ollut. Uskalsin antaa pallolle kyytiä melko raikkaasti. Sisäkautta odotan tällä kertaa innoissani, sillä se parantaa aina syöttöä ;).

Nuoriso ohittaa

Rauman rahakas MB3-luokka jäi osaltani ensitekijöihin. Odotin etenkin massalla sekoittavani vastukseni Ville Perkkolan, kuten aiemminkin, mutta junnuhan piti hienon lyömäpelinsä kasassa tuloksekkaasti.

Erä alkoi jälleen Villen lyöntimyllyllä, johon oli vaikea vastata. Sparrareistani ei kukaan lyö näin isoa kämmentä, josta toki tykkään, mutta tuntuma niihin oli heikko ainakin tuoreilla palloilla. Niinpä alku meni kontratessa ja yrittäessä hidastaa ja mataloittaa palloa Villen heikommalle rystylle. Ville pystyi kuitenkin entistä fyysisemmin kiertämään kämmenelle ja piti lyönnit riittävästi ruudussa. Rystyltäkään hän ei liian helppoihin virheisiin enää syyllistynyt. Syöttöni ei vieläkään ollut toivotulla prosentilla ruudussa huonojen nostojen takia, mutta hyvä kakkossyöttö kyllä kieli parantuneesta potentiaalista uuden mailan kanssa. Erä taisi mennä syöttöjä pidellessä 3-3:een asti, jonka jälkeen Ville mursi pari kertaa ja vei erän 6-3.

Toisen erän alussa oli ottelu parhaimmalla tasollaan. Pelit olivat pitkiä ja pääsin yhtä hyvään peruslyöntituntumaan kuin Ville. Hänen kämmenensä oli parempi ja minun taas rysty. Pallot eivät kuitenkaan liian pitkiä olleet Villen ratkaisuhalujen takia. Onnistuin paljon stoppareissa ja Ville osoitti pieniä pään hyytymisen merkkejä, joihin hänen pelinsä on aiemmin kaatunut.  Erässä murreltiin nyt enemmän, mutta johdin 4-3:een asti. Illan hämäryys alkoi huonontaa lyömisen tasoa. Ville kuitenkin mursi ja piti tärkeässä paikassa pallon ruudussa ja vei 6-4 erän. Olin ehkä turhan tyytyväinen edistyneen Villen puolesta, enkä murehtinut kohtuu hyvätasoisen matsin häviötä. Muutenhan olisin saattanut voittaakin :O.

 

Klagenfurt – biitsin Mekka vai Sodoma?

Tusina muuta eurooppalaista maailmanluokan beach volley -turnausta nähneenä oli korkea aika tutustua tähän biitsin mekaksikin kutsuttuun itävaltalaiskaupunkiin. Kisakeskus on Klagenfurtin keskustan liepeillä olevan Wörthsee-järven rannalla, johon tuntuu seudun kaikki rantalomailijat kokoontuneen lomakauden aluksi. Ylimääräisiä leirintäalueita oli myös perustettu tätä beach party -viikonloppua varten. Kyseessä oli tällä kertaa EM-kisat, eikä beachin Grand Slam, jonka tasoa nostaisi Amerikan parit.

Turnauksen päästadion ja sponsorikylä oli aivan rannalla, mikä loi VIP-vieraille hulppeat laituriolot. Kävin vain keskiviikkona päästadionilla, jolloin se ei ollut puolillaankaan, mutta arvostan enemmän väljyyttä kuin tunnelmaa. Lisäksi stadionilla ei ollut auringon suojaa ja yli 35C lämpö oli liikaa suomipojalle. Torstaista lähtien stadionille sai jonottaa ainakin kotijoukkueiden esiintyessä, enkä jaksanut enää mennä maisteleen diskompaa tunnelmaa. Tunnelman kohottajina oli musiikin ja huutavan juontajan lisäksi tanssityttöjä tolppien nokissa, jotka kastelivat yleisöä paloletkuin. Finaalissa stadionille ahtautui ilmeisesti jopa 10 000 katsojaa ja koko viikonloppuna alueella vieraili järjestäjien mukaan jopa 150000 ihmistä. Lippujahan ei myyty stadionille järkihintaan, vaan sinne pääsi joko jonottamalla, arvonnan kautta tai 200e hyväntekeväisyyslipun ostamalla. Tunnelmia löytyy youtubesta.

Keskuskenttää pystyi myös seuraamaan viereisestä uimalasta, joka olikin miellyttävämpi paikka. Väkeä oli kuin pipoa, muttei ahdasta. Valotaulu, varjoinen nurmikko ja omat eväät ja diskojumpan siirtyminen 50m päähän houkuttelikin enemmän kuin itse hornankattila.

Suurimman osan ke-la päivistä kökötin kuitenkin tovin matkan päässä sijaitsevilla sivukentillä, kuten tosi biitsifani. Kolmelta vierekkäiseltä kentältä pystyi 80 asteen katselukulmassa seuraamaan huippubiitsiä varjoiselta penkiltä. Eväät saivat olla omia tai viereisestä kojusta ostettuja. Tämä harrastus oli muiden katsojien joukossa taas yllättävän epäsuosittua verrattuna päästadioniin; ihmisiä ei ollut parhaimmillaankaan ainaakaan yli 200 enempää näiden kenttien liepeillä. Penkkiurheilijoita oli ällistyttävän vähän kaikista mielenkiintoisimmassa vaiheessa eli miesten ensimmäisen pudotuspelikierroksen alkaessa. Tätä vaihetta seurasi perjantai illalla parhaaseen aikaan vain kourallinen muita hulluja koko Euroopasta minun lisäkseni. Ja kaikki muut taisivat olla jotenkin pelaajien sidosryhmiä.

Juttelin sivukentillä sveitsiläisen pelaajan isän kanssa biitsin tilanteesta. Sveitsi on tällä hetkellä lamassa, mutta hän ylisti Itävaltaa. Siellä kuulemma jokainen tietää EM-kisat ja radiossa voidaan jopa lähettää biitsiselostuksia. Kuitenkin Klagenfurtiin tullaan näköjään puuhaamaan kaikkea muuta kuin tämän loistavan katsojalajin seuraamista, siksi suuri epäsuhta oli kenttien yleisömäärien välillä.

En valita, vaan nautin viihteestä. Biitsistä pidetään ennenkaikkea fiilislajina, mikä ei haittaa, ellei se estä lajin ammattimaisten puolen, kuten palkkioiden ja televisiointien kehittymistä. Toistaiseksi sisälentopallon huippupelaajien taso on laajempi, koska pelaajapalkkiot ovat eri luokassa ja toisaalta moni huippubiitsari estyy pääsemästä maailmankiertueelle maakiintiöiden takia kuten Brasiliassa.

Turnauksen iltakestejä taidettiin järjestää isommassa mittakaavassa kahdessakin paikassa, joista kampusalueen versoita olin haistelemassa. Ei auta valittaa tunnelmasta sielläkään! Myöskään Itävallan Schwaigerin siskoksia tuskin haittasi turnauksen kannustavasta ilmapiiri, kun EM-titteli tuli ennenkuin yhtään world tour -turnausvoittoakaan. Onnea!