Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2013

Junnulta pataan kohtuullisen lyömisen jälkeen

Olarissa oli luvassa hyvää peliä, kuten aina. Kentät miellytti minua paljon ja ehkä siksi olen aina nauttinut pelaamisesta siellä. Valitettavasti vastus oli tällä kertaa liian kova, enkä päässyt jatkamaan toiselle kierrokselle mukvasta ottelusta huolimatta.

Vastukseni Mikael Martikainen oli odotetusti kehittynyt vuoden aikana edellisestä kohtaamisestamme. Huolimatta fysiikan puutteesta, hänen lyöntinsä lähtivät ihailtavan matalasta asennosta, eikä lyöntipelissä vaikuttanut heikkouksia löytyvän. Hän poimi hyvin myös slaissit ja stopparit, eikä lentopelikään piiputtanut. Niinpä joudun itse lähtemään aika riskillä lyömään, mikä taas lisäsi virheitäni. Vain syöttöpelissä olin kaveria edellä ja sain varsinkin ykkösruutuun ulospäinkiertävällä ykkösellä paljon aikaan. Jopa kakkoseni tuotti välillä pisteen.

Ekassa erässä ei juuri murreltu alussa. Sain kaksi murtopalloa 3-2-johdossani, mutta Mikael oli junnu, joka ei hermoillut ollenkaan, varsinkaan tärkeissä palloissa. Hän vei 6-3 ekan erän ansaitusti.

Toisessa erässä yritin laittaa kaikki peliin. Huomasin Mikaelin kiertävän yhä enemmän varmalle kämmenelleen ja yritin siksi lisätä sekoittavia kierteitä rystylle. Myös stoppareita yritin viljellä, mutta tuhrin ne useimmiten verkkoon. Muutaman läpilyönnin sain kämmenkrosseilla, kun sinne aukeni paremmin tilaa. Mikael meni kuitenkin 3-0-johtoon. Pelit pysyivät tasaisena ja kääntyivät seuraavaksi minulle 3-3-tilanteeseen asti. Sitten pidimme syöttöjä, kunnes Mikael mursi minut 7-5-voittoon.

Ottelu kesti kuitenkin lähes kaksi tuntia, mikä kertoi homman tasaisuudesta. Olin tyytyväinen (ehkä liikaakin) omaan ykköseeni ja hyökkääviin peruslyönteihin, mikä olikin menneenä kesänä harvinaista. Rauhalliselle ja taitavalle junnulle häviäminen ansaitusti ei liikaa harmita.  

Verraton penkkiurheilutapahtuma Kööpenhaminassa

Otetaan maailman tämän hetken paras lentopallojoukkue EM-finaaliin, Skandinavian kivoin kaupunki, iso katettu stadioni, yli kymmenmetrinen tarkka näyttö slow motion -hidastuksia varten, oluttarjoilu viiden tuopin hölskymättömissä pahvimäyröissä istuimen jalkatilaan, kelvot cheerleaderit ja musiikki, lentisfaneja eri maista ja joukkueellinen suomalaisia lajiniiloja seuraksi. Siitä syntyy ottelutapahtuma, jollaisesta voi vain haaveilla muulloin. Sirkuksen stara oli 218-senttinen Euroopan mestari Dimitri Muserskiy. 

Image

Bolltexilla sisäkausi käyntiin

Sisäkauden käynnistykseen oli kova himo ja Hiekkaharjun nopea alusta ja kovat vastukset saivat luvan tyydyttää kilpailunhimoani.

Onni Olsson olikin tilastojen valossa ennakkosuosikki, mutta ei hän liian kova olisi ollut kaadettavaksi. Onnilla hyvä kämmen, joka tosin lähti aika aika suorilta jaloin ja matalalta. Hän kiersi vahvasti kämmenelleen, vaikkei ollut kovin ripeä jaloistaan. Rystyltä sensijaan näytti kaikki kolme lyöntityyppiä varsin epävarmoilta. Onni viljeli varsin velttoa alakierrettä ja yläkierrettä rystyltä silloin harvoin, kun sain pallon painostettua sinne. Myöskään lentopeli ei vakuuttanut.

Pallorallit olivat kuitenkin ikävän lyhyitä, jolloin Onni pääsi kämmenellään parempaan lyöntituntumaan. Syötimme molemmat melko kovaa nopealla alustalla, mutta ykkösen prosentti ei pysynyt kummallakaan hyvänä. Itsekin syyllistyin kaksareihin, mutta rytmiongelmia ei syötössäni ollut.

Onni mursi heti syöttöni, mutta pääsin mukaan peliin. Rallien lyhyydestä kertoo se, että syöttö taisi olla käytetyin lyönti ekassa erässä. Harmittava lapsus tapahtui, kun meinasin murtaa 3-3:een; Onni antoi jo pallot minulle, mutta olin muistavinani tilanteen 15-40:ksi. No, Onni tietty selvitti murtopallot, enkä muistanut jälkeenpäin, mistä olin hävinnyt kaverille ekan pisteen. Eipä moisia pidä jäädä harmittelemaan, vaikka hävisin sitten erän 6-3.

Toinen erä jatkui melko samoin virsin. Syöttöjäkin murreltiin tasatahtiin 3-3:een. Syötin hieman paremmin kuin kaveri, mutten päässyt edelleenkään yhtä hyvään peruslyöntivireeseen pallojen nopeuden ja lyhyyden takia. Pokaosumia tuli varsinkin kämmeneltä. Lentolyönnit tuntuivat sujuvan paremmin, kun harvoin niihin pääsin. Erä tasaista tahtia Onnille 6-3.

Kausia on kyllä avattu usein huonommallakin pelillä, joten tyytyväinen saatan olla.

Löysin samalla kivan videopätkän viime vuoden turneen C:n finaalista samalla kentällä. Oma osuus alkaa 1:15 kohdalta. Ihan kivat otteet leikattu filmille, vain syötön kankeus ja kippuraisuus hävettää.