Alustaspesialisti hajotti kasetin

Ekaa kertaa tuli vastaan puhdas syöttölentopelaaja ja hän onnistui sekoittamaan pakkani. Niukka tappio harmitti, koska olin juuri pääsemässä juoneen kiinni.

Jari Järvinen oli vastuksena seniorimpaa luokkaa, mutta suorahko syöttö näytti heti kaverin parhaimmalta osalta. Lisäksi lentopeli oli myös vakuuttavaa. Ja kun alustana oli nopea bolltex aavistin palloon osumiselleni ongelmia. Ottelu oli ensimmäinen urallani, jossa syötönmurrot olisivat voineet jäädä tekemättä. Jarin peruslyönnit olivat yllättävän epävarmoja ja takakentän pallottelu oli hallussani. Hän osasi tosin sekoittaa hyvin slaisseilla ja koholyönneillä. Yhdenkäden rysty vaikutti heikommalta. Jarin syöttöihin en tahtonut päästä ollenkaan kiinni. Hän tuli verkolle myös kakkossyötöllä, jolloin minun olisi todellakin pitänyt olla niskan päällä. Mutta en koko erän aikana saanut kunnon osumia koviin syöttöihin, jos ylsin niihin. Silloin kun sain heppoisen palautuksen, Jari viimeisteli loistavasti verkolta. Murtopalloja en tainnut saada ja aloin turhautua. Niinpä Jari mursi minut 4-4-tilanteessa ja vei erän.

Toisessa erässä Jari mursi minut 2-2-tilanteessa. 2-3-häviöllä tuli matsin kulminaatiopiste. Keksin ottaa vastaanottoni metrin taaksepäin, mikä ei auta suorien ässien tavoittamisessa, mutta sain aikaa tähdätä niihin syöttöihin, joihin ylsin. Sain ensimmäisen kämmenpalautuksen läpi. Silti tuntui, että osun vain joka neljännellä palautuksella puhtaasti. Pääsin kuitenkin murtopalloon ja verkolle, kohtuu helppoon ohituspaikkaan, mutta Jari aavisti sen pisteen arvoisesti. Hukkasin muitakin helppoja ohituspaikkoja, kun olin saanut palautuksen ensin vaikeana Jarin jalkoihin. Hänen pelipallossaan taas pääsin iskemään suoraan verkon päältä palloa. Tuohduksissa en kuitenkaan osunu kunnolla ja Jari pääsi lobbaamaan. Osuin lobbiin niin, että käteni oli kaukana irti mailasta..:(

Keskittymiseni hajosi vihaisuuteeni etsikkoajan hukkuessa. Jari mursi minut uudestaan. 5-2-tappiolla yritin vielä murtaa kaveria kauemmasta palautuskohdasta. Ottelupallossa pääsin verkolle ja olin kostonhimoinen pallolle hukattujen verkkotilanteiden takia. Halusin todella näyttää, että pystn vielä murtoon ja löin lähemmäksi verkon alareunaa. Söi miestä ja hain lihaskipuja punttikselta samana iltana.

Advertisement

Polvi hävisi mutta pää voitti

Hiekkaharjun bolltexilla oli tarjolla otteluvoitto, mutta se tuli vaikeimman kautta. Olin nimittäin jo varma häviöstä, kun kävin verkolla harkitsemassa luovutusta.

Vastukseni oli Pekka Koskenkorva. Huomasin hänen aloittavan pallottelun rystyllä, mikä viittasi parempaan lyöntipuoleen. Se olikin varma yläkierre ja kämmen oli pikkusen vaihtelevampi itäisemmällä otteella lyöty. Pekka oli lisäksi yllättävän nopea pallojen hakija, mutta lentopeli ei luvannut paljoa verkkopeliä. Syöttö näytti kohtuu hyvältä muttei pysynyt kokoaikaa tehokkaana.

Matsi alkoi syöttöjä pidellessä, kun itsekin sain sen toimimaan riittävän hyvin. Palloa lyötiin melkoisen kovana, kuten näin liukkaalla pitääkin. Pitkiin peruslyönteihin lyödessä en päässyt kuitenkaan vielä hyvään osumavireeseen. 3-3-tilanteen deuce tilanteessa minua vihlaisi oikeaan polveen, joka on vaivannut viime aikoina rasituksen jälkeen. Tämä vihlaisu oli koettu kerran aiemmin beach volley -matsissa, jolloin se esti ponnistamisen ja liikunnan loppuillalta. Niinpä tuskailin vähän aikaa ja menin verkolle puntaroimaan luovutusta, kun polvi sattui varattessa. En odottanut pääseväni kivusta eroon pian, mutta aattelin tekeväni kaverin voitosta mielenkiintoisen jatkamalla syöttövuoroani ilman ponnistuksia. Yllättäen syötin kaksi seuraavaa syöttöä vasemmalle rajalle, josta Pekka palautti verkkonauhaan. Johdin 4-3. Seuraavissa peleissä löin riskillä palloa mutten uskaltanut juuri liikkua. Pekka piti pallon pelissä ja piti ja mursi syöttöni. 5-4-johdossaan pelastin kolme eräpalloa, mutta hän piti kolmantensa.

Erätauolla alkoi polvi olemaan kivuton, mutta jokin tunne siellä sai jättämään joitakin hakupalloja taistelematta. Fiilis oli kuitenkin enemmän kauden lopettamisessa kuin voitossa. Tunsin kuitenkin lyöntivireeni kasvavan, vaikka Pekka meni hyvällä pelillään 2-0-johtoon. Tässä vaiheessa olin siirtynyt painostamaan vahvasti hänen kämmentään. Tein sinne sekoittavia kierteitä ja rystynurkkaan löin vain harvemmin suoria voittolyöntiyrityksiä. Keskittymiseni oli hyvää ja psyykkasin itseni tekemään fiksumpia valintoja, varsinkin kun tuli ryssittyä pari helppoa verkkopalloa. Voitin viisi seuraavaa peliä ja erän 6-3.

Kolmannessa erässä Pekka mursi minut hyvällä palautuksillaan heti ekaan peliin. Olin kuitenkin luottavainen voiton avaimien löytymiseen. Mursin heti takaisin ja menin 3-1-johtoon kämmenkrossipainostuksella. Myös rystyllä sain mukavan matalia peruslyöntejä viivaan, joista Pekka yritti hieman liian paljon kämmenratkaisua virheilyyn nähden. Joskus hän käytti alakierteitä molemmilta puolin, muttei ne tuottaneet hankaluuksia. Pekka tuli kuitenkin tasoihin, kun olin hieman passiivinen painostuksessani. Sain apua hyvästä syötöstäni varsinkin, kun uskalsin pikkuhiljaa palauttaa kipuilleen jalan ponnistusta. Etenkin aliarvostettu kierteinen syöttö keskelle on aika mahdotonta palauttaa vaarallisena. Mursin 4-3-johtoon ja pidin syöttöni. 5-3-johdossani olin aika jännittynyt ottelupallojen aikana, mutta luotan silloin rystyyni ja perustaktiikkaan; pitkiä lyöntejä kämmenelle. Pekka ratkaisi rohkeasti kämmenläpilyönneillä viivaan kahdesti. Kolmannessa ottelupallossa hän syötti verkon kautta kaksarin ja varsin erikoinen voitto oli kotona!

 

Syöttö yössä ja päivällä

Kaarinassa oli anteliaasti tarjolla jopa viiden pelaajan lohkopelit B-luokassa vaihtelevia vastuksia vastaan.

Jesse Lautsi oli taitava paluuntekijä. Hän hallitsi kaikki lyönnit hyvällä kierteellä ja tekniikalla, vain kilpailutuntuman puute antoi saumoja minulle voittoon. Lauantain ”aamupeli” alkuiltapäivästä ei auttanut kuitenkaan parhaimman vireeni löytämiseen, vaan sain olla ykkössyötön rytmin puuttumiseen pettynyt joka ainoassa syöttövuorossani. Erän eka peli oli pitkä ja aloitin rystykrossitaktiikalla Jessen niukasti heikommalle puolelle. Syöttöjä ei pidelty, kun Jessenkään ykkösessä ei ollut tehoja. Pääsin syöttään 3-3-tilanteessa, joka tuntui matsin kulminaatiopisteeltä. Näimme aika hauskoja verkkotaisteluja, mutta Jesse vei lopulta erän 6-3.

Toisessa erässä juoni oli melko sama, mutta henkinen johtoasema auttoi Jesseä viemään tärkeät pelipallot. Aloituspeli oli pitkä, minkä jälkeen Jesse vei niukasti pelejä ja sain lohdutus pisteen vasta kun erä oli jo menetetty 6-1. Ihan mukavaa pallotaituruutta, jos unohdan täysin kadoksissa olleen ykkösen.

Seuraava matsi parin tunnin tauon päästä Juha Valdolinia vastaan, palautti odotetusti syöttöni. Sain ykkösen pysymään rytmissä ja ruudussa ehkäpä jopa 80%:sesti. Juhalla oli hieman epävarmempi tekniikka ja tehoja irtosi satunnaisesti kämmenpuolelta. Rysty ja syöttö tuntuivat hyytyvän matsin edetessä. Onneksi sain eriin hyvät alut, koska matalaan, vähäkierteiseen palloon vauhdin saaminen voi olla vaikeata ja huonontaa osumia. Juha auttoi kuitenkin virheilemällä etenkin rystykrosseissa. Juha pääsi breikkipalloihin, mutta syöttöni pysyessä ruudussa se aiheutti tarpeeksi ongelmia hänelle. Juha sai lohdutusgamen vasta 5-0-tilanteessa molemmissa erissä ja voitto tuli yllättävän selvästi.

Su aamun matsissa tuli luovutus ja sain keskittyä täysillä kiusaamaan Miika Hasselia, jota en saanut viimeksi horjutettua lainkaan. Nyt päätin lähteä lyömään riskillä, mutta enemmän hänen kämmenelleen. Miika aloitti syöttämällä murhaavasti, enkä päässyt juuri käsiksi niihin. Miika oli petrannut entisestään syöttöä; suunnan ja kierteen määrä vaihtui tarkan laskelmoidusti, enkä pystynyt lukemaan niitä ollenkaan alkuasennosta. Yritin itse tietysti liikaa omalla syötölläni, mikä laski tehoja. Omat peruslyöntini varsinkin kämmenkrossina pysyi hyvänä ja pitkänä tällä kertaa, mutta Miika osasi puolustaakin hyvin. Tein enemmän virheitä rystyllä, kun yritin kovassa temmossa lyödä niitä harvinaisemmin viivaan. Verkolle päästessäni tulin kokoajan ohitetuksia, varsinkin jos yritin yllättää sinne suoraan syötöstä. Sain muutamia pelipalloja, mutta Miikan pelin taso ei tippunut yhtään missään vaiheessa. Niinpä hän saalisti harvinaisen ehjällä suorituksella ansaitut tuplanollat taululleni. Ei voi kuitenkaan harmitella, kun nuorimies vetää loistosuorituksen ja mä jään statistiksi kohtuu kivalla peruslyömärallilla kuitenkin.

Siinä mälliä Miikaa vastaan:

Soijantuoksuinen ottelu- tai oikeammin turnausrapo lähitulevaisuudessa @palloukko-blogissa. #vamos #peksa pic.twitter.com/AgMgKHDRMb

— Turu Ülikool (@tyus_volley) November 24, 2013

Kaarinan tennishallissa klassikkotason Old #TYUS -jamppa Peksa Rantala huikeassa kamppailussa maineesta ja kunniasta. pic.twitter.com/3mKyhPG3md

— Turu Ülikool (@tyus_volley) November 24, 2013

Velourvire hyytyi

Pääsin pitkästä aikaa kisaamaan B3:n turnausta Puistolaan. Paikka oli ottaa voitto nopeallakin alustalla, mutta hyvin alkanut hyökkäyspeli hyytyi lopulta tappioksi.

Vastukseni oli Aleksi Ollila, jonka heikoin osa-alue oli syöttö. Se lähti matalalta ja hiljaa, joten velourilla sai yrittää usein suoraa hyökkäyspistettä. Aleksin perus- ja lentolyönnit olivat molemmilta puolin riittävän varmoja, etten helppoja virheitä saanut painostamalla. Hänen peruslöyntinsä olivat kuitenkin löysiä ja turhan kierrettyjä nopealle alustalle. Hallitsin hienokseltaan takakentän lyöntipeliä, mutta läpilyönteihin tarvittiin liian hyviä paukkuja, sillä hänen nopeutensa puolustuspalloissa oli huikea – vanhan pikajuoksijan tasoa.

Aloitin hyvällä lyömisellä ja kämmeneni tuntui putoilevan sopivasti taka- ja sivurajojen tuntumaan. Löin palloa vähemmällä kierteellä kuin yleensä ja vire pysyi kohtuu hyvänä. Mursin heti Aleksin kahdesti ja menin 3-0-johtoon. Oma syöttöni sujui hyvin ja tein sillä myös pisteitä. Aleksi tuli tasoihin ja ohi, mutta luotin ihmeen rauhallisesti oman vireen tehokkuuteen. Oikeastaan ekan erän geimit olivat kaikki tasaisia ja olisivat voineet mennä kummin vaan. Aleksi meni 4-3 tai 5-3-johtoon, mutta tulin ohi 7-5.

Erätauolla sain huomautuksen jalkavirheestä ja sitä miettiessä alkoi syöttöni piiputtaan. Pitkän aloituspelin jälkeen, tunsin otteeni heltyvän ja aloin lyödä palloa hälläväliä-tunnelmissa. Sain lohdutuspelin 5-0-tappiolla.

Kolmanteen erään keskityin rauhoittamaan syöttöni takaisin, etenkin poistamaan siihen pesiytyneen lievän ”yipsin” eli ylimääräisen nykäyksen käden liikkeessä. Avaussyöttövuoroa pelattiin taas hyvin pitkään ja erä tuntui kulminoituvan siihen. Ottelussa tuli pelattua aika paljon verkolla, koska sain pelattua hyvillä kämmenkrosseilla kaverin ahdinkoon useasti. Aleksi haki palloja kuitenkin lyömällä hyvin juoksusta, eikä turvautunut alakierteisiin hakupalloissa. Niinpä lentolyöntipaikkani olivat lopulta liian vaikeita, pitääkseni tehot yllä verkkopelissä. Hävisin liikaa palloja verkolla ja Aleksi vei hienokseltaan tärkeitä palloja kolmannessakin erässä. Pelit olivat tasaisia, mutta 6-1 numerot selviä.

Matsi oli kuitenkin kohtuu tasokas, joten nautin siitä toista erää lukuunottamatta. Kämmenhyökkäystyöskentelyni oli ehkä parhainta koskaan, sillä sain palloa läpi näinkin huippunopealta liikkujalta. Lento- ja syöttöpelissä sensijaan olisi voinut petrata, niin voitto olisi ollut lähellä.

Videona kesältä jäykkää syöttöä ja pari slaissia https://skydrive.live.com/?cid=c33ae5f5fc44ca39&id=C33AE5F5FC44CA39%212892&Bsrc=Share&Bpub=SDX.SkyDrive&authkey=!AtqgtgjIf1Rv434