Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2014

Tahto korvasi taidon

B-luokan turnaus tarjonnan ollessa huono päätin aloittaa sarjatenniksen Suomenlinnan Verkkopalloseuran riveissä. Parin kuukauden tauon jälkeen pääsin vetään matsin, jonka käänsin masennuksen partaalta voitoksi.

Vastaani sain Talin takakulmaan Keravan Riku Kettusen. Hänellä oli aseena lähinnä sekoitteleva kierteiden käyttö ja rytminvaihdot. Rikun pallotuntuma oli hyvää, mutta fysiikka vaikutti heikolta matsin edetessä. Riku syötti erittäin hiljaista, mutta kierrettyä syöttöä, josta ei kuitenkaan läpi uskaltanut lyödä kierteen takia.

Itse aloitin lievässä jännityksessä huonolla syöttämisellä. Syöttöjä murrreltiin tasatahtiin. Pallorallit olivat vaihtelevia lähinnä Rikun viljelemien ala- ja sivukierteidenkn ansiosta. Joudun verkolle usein, mistä en kuitenkaan viimeistellyt tarpeeksi tehokkaasti. Minulla oli jalat hyvässä liikkeessä ja taistelin mataliin palloihin hyvin alle. Sillä sain pidettyä peruslyömisen varmempana kuin Rikun. Kiroilin syöttöäni, mikä vei itseluottamustani ja hävisin ekan erän niukasti 6-4.

Toisessa erässä syöttöni jatkui huonon noston takia heikkona ja jouduin jo 2-0-häviölle. Riku puolestaan tuntui lisäävän virheilyään vaikuttaen väsyneeltä. Hän lisäsi sekoittavia ala-sivukierteitä varsinkin kämmenpuolelta. Pahimmillaan semmoinen sivuslaissi pomppasi puolitoista metriä sivusuunnassa pois päin minusta, mikä ei kauheasti helpota osumistani. Sain kuitenkin seuratovereiltani kannustuksia ja tsemppasin varsinkin jaloista paljon puolustuspalloissa. Kampesin erän itselleni 6-4.

Kolmas erä jatkui minun hallussa Rikun virheillessä. Syöttöni sain hieman paremmin kulkemaan, muttei yksikään syöttövuoroni ollut varsinaisesti hyvä. 5-1-johdossa sain kaksi ottelupalloa, jotka Riku hoiteli tyylikkäästi. Mursin hänet kuitenkin seuraavassa pelissä. Ottelupallo oli mukava muisto pelin kuvasta: Riku puolusti korkean alasivukierteen verkolle, mutta löin rystykrossin läpi.

Matsi kesti 2,5h ja oli mukavan raskas setti jaloille. Polvikaan ei kuitenkaan oireillut yhtään tällaisestakaan revittelystä. Mahtava fiilis siis, vaikkei tasoltaan parhaimpia matseja! 

Päkiäjuoksu

Päkiäjuoksusta olin kuullut vain sanan aiemmin. Lomareissulla käveleskeltyäni paljon huomasin polveni kipeytyvän jo siitäkin. Lisäksi parketilla lentopallon pelaaminen on aiheuttanut kipua, jopa ilman hyppyjä. Tavallisesta juoksusta polvi tuli niin kipeäksi, että lopetin sen. Sensijaan beachvolleystä ja tenniksestä polvi ei kipeytynyt. Niinpä päättelin kivun johtuvan kantapään iskuista, jotka vaimenevat kengän kantavaimennuksen jälkeen polvessa. Ratkaisuksi koetan siis siirtää jalan laskeutumista pois kannasta eli päkiälle.

Painon laskeutuessa päkiälle iskua vaimentaa nilkan jousto eli akilles ja pohjelihas. Aloitin ekalla päkiälenkilläni hipsimällä lenkkareitteni varvasosalla vaivaiset 20 min. Sain pitkästä aikaa miellyttävän lihaspoltteen pohkeisiini ilman nivelkipuja jopa kolmeksi päiväksi. Tämän euforisen fiiliksen aikana vasta googlailin päkiäjuoksusta hieman ja löysin pelkästään positiivisia seikkoja. Päkiäjuoksu on ihmisen luonnollinen tapa juosta ilman kenkiä, jotka ovat sallineet kantapään iskun maahan keinotekoisen vaimennuksen avulla. Kengän suoma vaimennus ei ole kuitenkaan lihaksen veroinen, vaan iskut tuntuvat myös polvi- ja lantionivelissä luiden välittämänä. Päkiäjuoksussa vaimennuksen siirtyminen nivelistä lihaksiin ja jänteisiin vähentää vammoja, vaikka lisää rasitusta pohkeeseen ja akillesjänteeseen.

Tämän jälkeen olen juossut rauhallisesti jo pidempiä lenkkejä ja tuntuu että polven kivut ovat mennyttä. Olen voinut lisätä polven rasitusta lentopallossakin. Myöhemmin voisin panostaa varvasjuoksutossuihinkin, joihin suoraan siirtyminen saattaa aiheuttaa jalkapöydän vammoja.

Federer – Tsonga showmatsi

Eurosport näytti ottelun Federer – Tsonga suorana Australiasta. Roger lahjoitti ottelun tuottona miljoona dollaria hyväntekeväisyyteen.

Tällainen matsi tenniksessä on mitä mainiointa viihdettä, sillä puolitotinen voiton tavoittelu ei laske ottelun tasoa. Lisäksi näin alkupallottelua Rogerin ja vanhan Rod Laverin välillä. Seniori löi palloa vanhoilliseen tyyliin, itäisellä otteella, mutta rysty tuntui hakeutuvan yllättävän usein verkkoon.

Itse matsi Tsongaa vastaan oli hyvää viihdettä hienoine palloralleineen ja suunsoittoineen. Pisimmät pallorallit olivat parinkymmenen lyönnin rystyslaissittelua, mutta usein lähdettiin ratkomaan palloja verkolle. Showlyöntejä nähtiin paljon lobbien ansiosta. Roger voitti tasaisen ottelun 2-1. Ainoata ottelupalloa hän vertyi tosin iskulyömään jopa seitsemän kertaa ennenkuin Tsonga ei päässyt enää pystyyn palauttamaan.