Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2014

Ahaaelämys, Vol. N

Unohdin lepopäivän kaksimatsisen turnauspäivän jälkeen ja menin aamusta treenaan kaverin kanssa tunnin verran. Huomasin heti, että jalat olivat täysin poissa pelistä ja syötössä huomasin myös kokovartalokipsin vaivaavan. Tämän tavallistakin vaikeemman syöttämisen ja sen faktan, että rytmitys syöttöliikkeessäni on viime aikoina vain pahentunut, aloin masentua syötettyäni minne sattuu pari geimiä. Koska olin jo suunnilleen pilannut kaverini tennistuokion omalla jäykkyydelläni, päätin kokeilla muutosta monivaiheiseen syöttöliikkeeseeni: vien mailan edestä ylös. Kokeilin moista syöttöruutuun vastustajaa vastaan aidosti aivan ensimmäistä kertaa elämässäni ja mitä tapahtui: A-ruutuun keskirajaan ässä, missä en suunnilleen ikinä onnistunut normaalilla syöttöliikkeelläni! Repeän nauruun, koska niin yksinkertaiselta se tuntui. Kokemus oli kuin uskoontulo, jos tietäisin miltä se tuntuu. Syötin lopputunnin uudella tyylillä. Rytmiongelmat ja verkkosyötöt loistivat poissaolollaan. Sensijaan pystyin tähtäämään joka syöttöä halutusti. Hyvästi iäksi takakautta mailannosto!

Pian perustelin muutostani, kuten uuden auton juuri ostaneet itselleen tekevät: Olen pelannut monia mailalajeja ja tehnyt heittoliikkeitä, eikä missään kättä viedä eri kautta taakse kuin mitä se tulee eteen. Varsinkin lentopallossa lyöntikäsi viedään edestä taakse iskussa, sillä se voimistaa samalla ponnistusta. Siksi sama liikerata tuntuu nyt varsin luonnolliselta. Vastaavasti voisi sanoa rumasti golfopettajille, jotka neuvoisivat minua aloittamaan oikeakätisenä lyömään oikea käsi alhaalla ikäänkuin rightin puolelta, vaikka olen lyönyt vasen käsi alhaalla niin jääkiekkoa, salibandya kuin rystylyöntiäkin. (En ole aloittamassa golfia tässä elämässä)

Vain 10v verran meni hukkaan väärällä liikkeellä. Oikeastaan vain kaksi ihmistä on edes vihjannut tuon muutoksen kokeilemisesta, vaikka olen puhunut asiasta lukemattomien tennis”eksperttien” kanssa. Toivottavasti tämä ei osoittaudu vain väliaikaiseksi kuplaksi, kuten ihmeitä tekeväksi luulemani mailan keventäminen oli.

Pääsiäispamaus, Påsksmällen

Turun kauniiseen kevääseen houkutti Kaarinan B-luokan kisat, joissa oli alakaaviotakin tarjolla hävinneille. Sen kautta pääsin kokemaan nöyryyttä hävitåä rumasti kahdesti samalle tytölle, mutta eniten huoletti toataalinen rytmittömyys syötön kanssa, mikä paheni vain loppua kohden.

Arpaonni olisi voinut olla toivotumpikin kuin kohdata tyypillisen suoraan, mutta myös vähillää virheillä, lyövä Monica Malinen. Monica osasi lisäksi syöttää ja lentopelata, niin ettei heikkoa kohtaa löytynyt. Tosin alussa se näytti olevan malttamaton rysty, joka piiputti koko ensimmäisen erän. Sekoittelin erilaisia slaisseja hänen rystylleen ja Monica näytti olevan aivan tolaltaan virheillen kovia peruslyöntejä selvästi pitkäksi, verkkoon ja leveäksikin. Erä meni aika tasaisesti ja 4 eräpallolla onnistuin viemään sen 7-5, kun Monica hyökkäsi rystyllään verkon alanauhaan.

Tässä vaiheessa moni junnu saattaisi taipua tai ainakin osoittaa hermoilua, mutta Monica kokosi itsensä ja etenkin rystyhyökkäyksensä loistavaksi ja vei toista erää alusta asti. 3-0-tilanteessa hölläsin itsekin ja kokeilen lyödä reilummin, mikä ei tuottanut tulosta. 6-0 pataan ja kaikki taistelu kolmanteen. Siinä elettiin tiukkoja pelipalloja vielä erän alussa ja luulin tosissani haastavan vastukseni, mutta hän hoiteli tiukat pinnat huolella. Matalat ja kovat peruslyönnit napsuivat täysin vastustamattomasti kenttäni kulmiin, huolimatta palautuksieni tasosta. En saanut lohdutuspeliäkään, vaan toinen 6-0 tuli vähän liian selkein numeroin. Olin kuitenkin kohtuu tyytyväinen pelini tasoon.

Lauantai oli minulla taukoa ja palasin alakaavion peliin vasta sunnuntaina. Nyt vastassani oli Alexander Rosenlew. Virheekseni ehdotin vielä kerran käytettyjä palloja, jotta viihtyisimme kentällä pitempään edellisen matsini pommituksen vastapainoksi. Alexanderilla oli hieman minua epävarmemmat lyönnit, mutta hyvä puolustustaistelu ja inhottavan vaihteleva syöttö. Yritin panostaa rystykrosseihin, mutta pallotuntumani oli aika sunnuntailuokkaa. Kolisuttelin pokalla peruslyöntejäni ja Alexander taisteli puolustuspelissä mukana. Hän kävi 5-3-johdossa, mutta kohensin varmuuttani, joten etenimme tiebreikkiin. Siinä ruutinini riitti pysymään edellä ja 7-4 erävoittoon.

Toisessa erässä tuntui, että parantunut vireeni riittäisi viemään sen, mutta Alexander lisäsi puolustusvoittoista alakierrettä molemmilta puolin ja en saanut palloa riittävästi läpi. Pidin 2-3-häviöllä syöttöni kivan syöksylentolyönnin jälkeen ja luulin 5-3-johdossani matsin olevan ohi. Alexander taisteli kuitenkin katkaisupeliin. Siinä menin alun jälkeen taas johtoon ja pienen kipsaamisen jälkeen helpottava voitto 7-5. Enpä ole aikoihin lyönyt näin hidasta palloa. Voi sanoa todellakin, että matsi oli täysi vastakohta aiemmalle pommitukselle, jossa olin selkä seinää vasten.

Tähän asti oma syöttöni oli kulkenut siedettävän ja välttävän rajamailla. Nyt pääsin toisen kerran Monica Malisen pieksettäväksi, niin halusin saada jotain syötöllä myös aikaan. Tämä aiheutti sensijaan täysin lohduttoman rytmityksen touhuun ja vaikeudet vaihtelivat huonon noston, epärytmisen vartalonojennuksen, huonon ja matalan osumakohdan mailaan tai jalkavirheen. Tai nämä kaikki kerralla. Sensijaan Monica ei sekoillut lainkaan pelinsä kanssa ja nuiji pallo kulmista läpi kaikilta etäisyyksiltä niin matalana, etten ehtinyt edes yrittää mukaan lyömiseen. Ensimmäinen erä meni puhtaasta ja toisessa sain kai säälistä kolme geimiä Monican virheillä. Ainakaan hyviä lyöntejä en saanut, kun motivaatio oli kadonnut hirveisiin syöttöihin. Positiivisena seikkana turnauksesta jäi kuitenkin nivelten, etenkin polvikipujen täysi poissaolo, mikä laitetaan päkiäjuoksun piikkiin;).

Ettei tunnu ainoalta päähän potkitulta, kun on ottanut selkeästi pataan kaksi kertaa samalta tsubulta, niin paluumatkalla pääsin todistaan Salossa kun kaveri pudotti lentokoneensa kaksi kertaa peräkkäin: http://tutkakuva.com/2014/04/dji-phantom-multikopteri-putosi-maahan-kuin-kivi.html/

Hit like Federer -chart

Tämä ei ole aprillia eikä kuravettä. Nykyään jokainen meistä voi harjoitella lyömään kuin Roger Federer. Tennis on siitä kiva laji, ettei normaalilta ihmiseltä vaaditaan mitään ihmeellisiä synnynnäisiä ominaisuuksia tullakseen taitavaksi lyöjäksi. Vain harjoittelun määrä ja laatu ratkaisee. Mutta miten harjoitella mahdollisimman tehokkaasti jokin liikemalli? Minä en tiedä, mutta voin ehdottaa yksinkertaista ja halpaa metodia. Osin siksi en ole itse maksanut ikinä valmennuksesta. Toisaalta tennishalleilla näkee joka päivä huonoa valmennusta, jossa harjoitellaan jotain muuta kuin tennistä. Mutta tähän tarvitset vain esim. Nokia-merkkisen kameran ja lyöntiseinän. Saa suorittaa!

Image