Massatennikset alkaa olla takana, eikä tullut ikävä. Kaikki vähäiset matsini oli enemmän tai vähemmän tuskailua syötön kanssa. Ja mikä ärsyttävintä, syöttö oli pahimmillaan hukassa myös treenatessa.
Lukuisat eri lähestymistavat ja ahaa-elämykset siihen eivät tuottaneet pysyvää tulosta, mutta viimeaikainen epätoivo ja sen tuoma rentous näyttää auttaneen nimenomaan vartalonojennuksen rytmiin. Huomasin puristavani ranteella mailaa, jolloin sen ojennus tapahtui väärään tahtiin käsivarren kanssa. Yritin siis liikaa kontrolloida syöttöä ranteella, mikä aiheutti sen tekemään korjaavia liikkeitä ksäivarren jo ojentuessa iskuun. Nämä hötkyilyt aiheuttivat ainakin voimattomuuden ja usein myös huonon osuman.
Huomasin rentouden auttavan, kun tartuin grippiin vain höllästi ja harjoittelin iskuun ojentumista ilman pallon nostoa. Pian huomasin pallon nostonkin kanssa, että voimantuotto iskuun oli parantunut (tai palannut). Pari seuraavaa massatennisvuoroa maistuivat taas erinomaiselta, vaikka nyt huonot osumat johtuivat enää huonoista nostoista, ei rytmistä. Lisäksi edellinen pyrkimäni muutos syöttöön, mailan etukautta nostaminen, on säilynyt ehkä puolittain. Eli vien mailaa enemmän sivulta kuin alakautta taakse.
Hassu reaktio ekan kahden ”uuden” syöttörytmin tennistunnin jälkeen oikea kyynärpääni keräsi nestettä nivelen ympärille ja kipeytyi. Vajaan viikon jälkeen lääkäri vakuutti, että se johtui saman päivän beach volleyssa mahdollisesti saamasta osumasta siihen.
Nyt olen saanut syötön kulkemaan ekaa kertaa sisäkentillä ja tehot oli mukavia: syöttö yli 70% ruudussa ja kovana! Vaikka lopettamisajatuksetkin ovat kummitelleet loppukesänä mielessä, odotan taas sisäkauttakin innolla.
Palloukko 