Tennis näytti taas kaikki puolensa ja sarjamatsista tuli melko täydellinen vastakohta viime matsin miellyttävälle tappiolle.
Vastukseni Jani Ursin oli vaihtanut tennikseen vasta hiljattain, mikä näkyi vähän epävarman näköisestä tekniikasta etenkin rystyllä. Jalat miehellä sensijaan toimi hakupalloissa. Lyönneistä syöttö ja smashit olivat hyvännäköisiä.
Ensimmäinen erä tuli aika helposti 6-1. Jani virheili rystyllä ja painostin selkeästi sinne. Oma pelini oli hieman laiskaa, kun pisteitä tuli muutenkin.
Syötössä olin tehnyt pikku hienosäädön treenikaverini vihjeestä: Minulle on tuottanut vaikeuksia ja jalkavirheitä 1-ruutuun syöttäminen enemmän kuin kakkoseen. Kaverini huomasi, että rintamasuuntani on sivummalla ykkösen tapauksessa. Tällöin takimmainen jalkani joutuu kiertämään etummaisen, koska minulla on tämä (huono) jalansiirtotapa. Samalla takimmainen jalka menee liikaa etummaisen edelle. Kakkosruudun tapauksessa jalat lähtevät peräkkäin syöttöruutua kohti niin, että kiertoliikettä ei tule niin paljoa vartalolle ja takimmainen jalka pysähtyy yleensä etummaiseen, eikä kierrä sen ohi. Jos siis pallon nosto on kunnossa. Nyt siirsin lähdön askelpaikoista takimmaista ehkä 5cm oikealle, jolloin jalanjälkien linja korjaantuu myös ykkösessä suunnilleen syöttöruudun oikeaan laitaan. Syöttö sujuikin hieman paremmin , muttei vielä aseesta voida puhua syöttövuorojeni aikana.
Toisessa erässä Jani vähensi helppoja virheitä ja 1-1-tilanteessa tapahtui jotain, mikä ei saisi viedä peliäni niin tolaltaan. Harrastin liikaa stoppareita ja verkkopeliä edellisestä matsistani rohkaistuneena. Jani haki kuitenkin hyvin kaikki paitsi yhden stopparini ja oli verkolla tehokas. Yhdessä tilanteessa olin taas erehtynyt houkutteleen hänet verkolle ja toisella iskulla pallo oli tulossa keskelle suunnilleen päätäni kohti. Kämmenlentolyönti yläkautta vaati tällöin kyykistymistä, jolloin onnistuneen palautuksen jälkeen olin persiilläni. Kipasin vielä hakeen seuraavaa stopparia, johon noususta viime matsissa tullut rystysten rupi aukesi. Menin hakemaan laastaria ja parin minuutin tauko, joka sisälsi muun kuin pallon katselua riitti viemään osumavireen loppueräksi. Jani paransi samalla, kun tein helppoja virheitä ja meni johtoon. 1-5- häviöllä yritin vain rentouttaa peliä, kun hiipivä gorilla alkoi vaivata olkapäillä kipsaavaa lyömistäni. Nopeasti kuluvat Wilsonin pallot, hidas kenttä ja juoksusta paremmin lyövä vastus olivat inhottava yhdistelmä, joka toi erätappion, kun malttini ei riittänyt pysymään ikuisuuksia rystykrosseissa. Kämmeneni oli enemmän kipsissä ja huonot osumat vei palloja pitkäksi. Myöskään lentopeli ei pelittänyt. 1-6.
Kolmanteen erään terästäydyin ja pääsin takaisin lyömiseen mukaan keskittymällä jalkatyöhön. Läpilyöntejä en toki edelleenkään saanut, kun Jani ei osoittanut väsymisen merkkejä. Menin 4-1 johtoon, mutta Jani pääsi lähes tasoihin 4-3, 0-40 tilanteessa. Vein kuitenkin tärkeän pisteen. Hänen syöttäessä johdossani 5-3, 0-15 kenttävuoro loppui. Jouduimme odottelemaan kolmisen varttia vapautuvaa kenttää, mikä taisi olla etuni. Tavallaan uuden ottelun alkaessa hänelle tuli ekan erän kaltaiset helpot virheet ja vein loput pisteet ja erän 6-3. Huh, mitä touhua!