Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2015

Olari ei petä

Heikot esitykset viime aikoina ja lievä polvikipu syötössä ei taannut paljoa odotettavaa kevään ainoasta turnauksesta. Sen sijaan pelipaikkana Olarin tennishalli oli lupaava, sillä siellä en ole huonoa matsia pelannut. Kentät ovat täydelliset ja häiriöitä ei hallissa ole. Myös tällä kertaa poistuin tuvasta tyytyväisenä voittoon ja tappioon.

Ekalla kierroksella sain pitkästä aikaa kokea oikein tyypillisen junnun pelin sekoamisen. Topias Ilmosella oli erittäin tyypilliset vahvuudet: hyvä kämmen, eikä heikkouksia muillakaan osa-alueilla, paitsi ehkä syvyyssunnan liikeessä ja puuttuvassa alakierteessä. Syöttö oli kaunis, mutta ykkönen oli liian flattina paljon verkossa. Se näytti kuitenkin niin lupaavalta, että odottelin mahdollista selkäsaunaa ekan pelin hävittyäni.

Rimpuilin kuitenkin puolustuksia hyvällä liikeellä ja yritin slaisseja kaverin rystylle, silloin harvoin kun pallot jäi matalaksi. Kaverin piti kämmeneltä kuitenkin sellaista haipakkaa, etten saanut missään vaiheessa kunnon tuntumaa lyömiseen. Pyytelin varmaan eniten koskaan anteeksi erän aikana, koska huonot osumani tippuivat niin usein kentän sisäpuolelle. Sain jotenkuten oman syöttöni toimimaan ja sain sillä pisteitä paremmin kuin kaveri. 3-3:een asti tasoissa mentyämme voitin tiukkoja pelejä ja yllätin itseni erävoitolla.

Toisessa erässä jatkui kova lyöminen. Topiaksen vaaralliseen kämmeneen pesiytyi kuitenkin turhautumisen myötä virheitä ja itse sain inhottavia puolustuksia heikommalle rystylleen. Pelit menivät tasaisesti tässäkin kai 3-3:een, mutta johtoon päästyäni tuntui Topias väsyvän virheilyynsä. Vaikkei pelini ollut parhaimmillaan heikon osuman vuoksi, olin iloinen pitkästä aikaa voitettuani tasokkaan lyöjän viisaalla pelillä.

Toinen kierros samana iltana oli parempaa lyömistä. Aleksi Sokolow oli mielenkiintoisen tyyni vastus junioriksi. Hän löi erittäin suurella marginaalilla ja vähällä virheillä yläkierrettä, joka saa vastustajan hyvään lyöntituntumaan ja pitkiin palloralleihin. Hän löi monesti myös aivan keskelle, jolloin nopeaan palloon en ehtinyt kiertää juurikaan, vaan vastasin rystysivualakierteellä. Aleksi ei kuitenkaan juuri seonnut näistä tempuista.

Aleksin syöttö vaikutti myös tehokkaalta, mutta ykkönen oli liian usein verkossa riittävän tehon saamiseksi tälle tasolle. Itse etin hieman aikaa syöttöäni ja tasaisehkojan pelien kääntyessä kaverille erä meni 6-1.

Toisen erän alussa oli pitkiä palloralleja kaverin intoutuessa mielipuuhaani rystykrossitteluun, jota mielestäni lieväti hallitsin. Hän ei lähtenyt ottaamaan niissä riskejä, vaan krossailu olisi voinut jatkua ikuisuuksiin. Tämä oli kivaa ja lyöntituntumani pääsi hyväksi. Jos pääsin kämmenellä hyökkään, Aleksi oli nopea hakemaan toisesta kulmasta. Yrittelin välillä sekoitella stoppareilla, koska hänen verkolle tulo oli laiskan oloista. Tyrin kuitenkin monen stopaprin omalle puolelle.

Oma syöttöni sujui nyt hyvin ja tein ykkösellä pisteitä ja hyviä jatkopaikkoja. Nyt keskityin pitään mailan taakseviennin ylhäällä ja liikeradan rytmissä. Näin ollen syöttö pysyi tehokkaana, kun ylösheittokin oli kohdallaan.

Johdin tiukkojen pelien jälkeen toista erää 3-0 ja 4-1. Pitkät pallorallit kenties väsyttivät hieman ja en ollut erän lopussa enää terävimmilläni. Sain kai eräpallonkin, mutta Aleksi piti tasaisuutensa tiebreikissäkin ja vei sen 7-2. Olin kuitenkin tyytyväinen otteisiini ja iloinen terveestä jalkakivusta. Tätähän se oli tennis parhaimmillaan!

Huopamaton etu: pääsee äkkiä kotio

Syytän röyhkeästi Kulosaaren nopeata ja kimmoisaa mattoa, että pelini lähenteli pohjanoteerausta ainakin numerollisesti ihan voitettavaa vastusta vastaan.

Tuomas Mäkisellä oli rauhalliset lyönnit, joista rysty varmempi. Hän syötti nousujohtoisesti ja piti myös verkkopelin varmana. Se riitti tässä matsissa mua vastaan. Ekan geimin murron jälkeen odottelin syöttörytmiäni kaksi erää ja tuohuksissani löin peruslyönnit nopeasti virheeseen. Tunsin, että pystyisin hallitsemaan nopealla alustalla kovalla peruslyöntipelillä matsia, mutta en koskaan päässyt riittävään hyvään osumaan palloon, mitä osasin kyllä pelätä. Kun lisäksi syöttö karkaili metrejä leveäksi, kun viime matsilla tein vastaavalla tahdilla pisteitä, niin harmistus alkoi kasvaa. Osasyynä saattoi olla lievä polvivihlonta vasemmalla puolen, mikä vaikuttaa eniten syötön ponnistukseen.

Viimeistään toisessa erässä sipulini kuoriutui täysin, kun ei jatkuvia onnistumisia tullut ollenkaan. Härskit luvut tauluun 61, 60 ja äkkiä unholaan tämä farssi.

Tunnin turpakeikka mutta jotain hyvääkin

Sarjamatsissa olisi voinut saada helpommankin vastuksen kuin Olli Penttilän, jolta sain pari vuotta sitten selvästi pataan. Tämän kertainen muistutti paljolti edellistä, sillä en päässyt missään vaiheessa mukaan matsiin Ollin määrätessä kovan tempon.

Ollilla oli siis hyvät syöttö ja kämmen ja hän hyökkäsi joka lyönnillä. Niinpä en päässyt rauhassa rakentamaan rystykrossiralleja, joissa olisi mahdollisuuteni piilenyt. Yhden käden rystyllä hän turvautuu usein alakierteeseen, joka sekin on inhottavan hyvä. Olli kuitenkin paukutteli heti alusta asti erehtymättömällä kämmenellään, mut alakynteen, josta en missään vaiheessa päässyt haastamaan häntä. Lyöntituntumani pysyi myös huonona, koska pallorallit olivat erittäin lyhyitä, joten tehoni myös verkolla oli huono. Yrittelin rikkoa kaverin rytmiä stoppareilla, mutta Olli ehti ratkomaan ne erinomaisella teholla ja taidolla. Itse yrittelin päästä hyökkäyksiin kiinni aavistelemallakin, mutta usein väärin. Tulin myös paljon verkolle syöttöni turvin, josta olisi pitänyt viimeistellä paremmalla teholla helpoista palautuksista.

Oma peruslyöntituntumani pysyi heikkona koko matsin ajan, kun pääsin muistaakseni lyömään paikaltaan kämmenen noin kaksi kertaa koko ensimmäisessä erässä. Hyvänä puolena kuitenkin on mainittava syöttöni, johon en muista olleeni tyytyväinen ainakaan vuoteen. Nyt prosentti pysyi hyvänä koko matsin, vaikken pitänyt kuin kaksi geimiä. Verkkovirheitä ja pokaosumia tuli vain harvoin. Mailan taaksevienti pysyi nyt kokoajan hartiatason yläpuolella (mikä on parantanut rytmiäni) ja pallonostokin tyydyttävän vakiona. Numerot 60, 62 kuvaa hyvin alakynttäni.