Talvikisakausi pitenikin yllättäen, kun lähdin B-luokan neluriin Kaarinan tennispalatsiin. Vaikken yleensä nauti nelurista, tällä kertaa seura teki kaltaisekseen ja palloa lyötiin kovaa ja hyvällä osumalla.
Parikseni sain Jukka Kourin, joka hallitsee hyvin syöttö-lentopelin takakentän varmuuden lisäksi. Vastukseksi saimme kolme kovaa lyövää paria lähes perättäin samana päivänä. Neluri lyhennetyllä pisteenlaskulla ei kuitenkaan rasita kolmasosaakaan kaksinpeliin verrattuna.
Voitimme kaksi matsia ja hävisimme finaalin. Jukan syöttäessä vähäkierteisiä, kovia syöttöjä, hän tuli verkolle kakkosellakin. Itse tulin vaihtevasti verkolle syötöstä ja viihdyin enemmän takakentällä. Verkolle tullessani tiesin, että kaikki vastustajat lyövät kovin, jolloin pallonkatsomiseen keskittymisessä ja valmiusasennossa ei ollut asenneongelmia. Niinpä lentopelinikin oli parempaa kuin yleensä hitaisiin ja ”helppoihin” palloihin. Yhteispelimme sujui myös ihan hyvin, joten turnaus oli yllättävän mukavaa. Niinkuin kaksinpelissäkin, hitaasti tulevat lyönnit heikentää oman pelin tasoa.
Syöttö oli vaikempaa, koska sitä tuli yli puolet vähemmän. Kierresyöttö puri kuitenkin kohtalaisesti. Kämmen oli ehkä ainoa, jossa tuntui osuman heikkenevän, kun vaihdoimme toiseen matsiin mut ykkösruudun puolelle.
Helmikuu oli varsin miellyttävää aikaa päätellä sisäkisat. Syöttö on parantunut, ja takapakkeja ei ole kaudella tullut. Kesää odotellaan entistäkin innokkaammin.
Palloukko 